Tapaskierroksella

Vietimme työkavereiden kanssa herkullista iltaa tapaksien merkeissä: kiersimme tamperelaisia ravintoloita ja maistelimme heidän Tamperrada-kisapintxoksiaan. Kisaan osallistuu tänä vuonna 12 ravintolaa joista vierailimme viidessä. Kiva tapahtuma tämä Tamperrada ylipäätään. Monessa ravintolassa oli tarjolla muitakin pintxoja kuin kisaan osallistuva herkku, ja liikkeellä oli mukavasti väkeä tapasten perässä kiertämässä.
Omat suosikkini löytyivät Satamakadulta Henriksistä (savukalamoussea ruisleivällä) ja Kauppakadun Tiiliholvista (ankanmaksakreemiä ja herukkaa). Kisapintxoksia pääsee maistelemaan vielä perjantaina 22.8.2014 joten vielä ehtii!

Ihana viikonloppu!

Tampereen viikonlopussa riitti lauantaina ja sunnuntaina koettavaa. Pidin todellisen aktiiviviikonlopun ja kävin ihmettelemässä menoa ja meininkiä Chilifesteillä ja Tallipihan Pietarilaisilla markkinoilla. Lauantain kruunuksi nautin lounaaksi ehdottoman lempiateriani Tampereen ravintoloiden tarjoamista annoksista: ranskalaisen kalakeiton Kauppahallissa, ravintola Neljässä Vuodenajassa.
Sunnuntaina kiersin kaupunkia siskon ja kummityttöjen kanssa ravintolapäivän tiimoilta: nautimme tunnelmasta ja intialaisesta ruuasta Litukan siirtolapuutarhassa, jäliruuaksi herkullisia kakkuja Hämeenpuistossa.

Kesäloma valokuvina

Kesälomani oli tänä vuonna äärimmäisen onnistunut: rentouttava, aurinkoinen, mahdollisuus tehdä mitä vaan eikä pakko tehdä mitään. Tämä oli ehkä ensimmäinen lomani 15 vuoteen ilman minkäänlaisia etukäteissuunnitelmia ja se taisi olla avain onnistumiseen. Marjastin Päijänteen saarissa, löysin salaisen, hiljaisen rannan Tampereelta jossa sai olla täysin rauhassa kun muut Tampereen rannat olivat täyteen ammuttuja, tein äkillisen päähänpiston seurauksena matkan Atlantin rannalle Ranskaan Biarritziin, herkuttelin mansikoilla ja jäätelöllä, luin ja nautin auringosta Sorsapuistossa, kasvatin parvekepuutarhaa. Ihana loma!

Aamiaista Cafe Pispalassa

Kävin testaamassa kesän aikana muutamaankin otteeseen Pispalan uuden kahvilatulokkaan Café Pispalan (Pispankatu 20). Tämä uusi kahvila-ravintola oli saanut tehokkaasti sanan kiertämään puskaradiossa ja somessa, joten odotukset olivat kovat. Etukäteen minua innosti eritoten paikan amerikkalaishenkinen tyyli.
Testasin molemmilla käyntikerroilla paikan aamiaisvalokoimaa. Netissä taisi lukea "tarjolla brunssia" - kyse ei kuitenkaan ole buffet-tyylisestä brunssista. Kahvilassa liitutaululta löytyy tieto päivän aamiaistarjonnasta joka on valikoima erilaisia aamiaissettejä.
Ensimmäisellä testikerralla söin "Whole works" -aamiaisen. Nimensä mukaisesti pöytään tuli kaikkea: ihana, uunituore skonssi ja hilloa, tuorepuristettua appelsiinimehua, jugurttiparfait, munakasta, paistettuja perunoita ja kasviksia (lihansyöjän lautasella olisi ollut pekonia) sekä pannukakku ja vaahterasiirappia. Hinta oli muikeat 22 euroa mutta paikan sympaattisuus ja maukas kattaus (eritoten huikean hyvä skonssi ja parfait) saivat aikaan sen että maksoin hinnan mielelläni. Kaikessa on tuoreuden ja itsetehdyn tuntu. Palvelu oli hieman sekavaa, mutta pistin sen alkukankeuden piikkiin.
Toisella kerralla pelkästä sympaattisuudesta ei viitsinyt enää antaa irtopisteitä. Nautin tällä kertaa "Continental breakfastin", hinta 8.50€: skonssi, tuorepuristettua appelsiinimehua, hedelmälautanen. Lisäksi otin jugurttiparfaitin, hinta muistaakseni reilut 4 euroa. Hintaansa nähden setti tuntui todella kalliilta: skonssi ei ollut uunituore ja hedelmälautanen oli todella vaatimaton. Parfait oli onneksi yhtä hyvä kuin edellisellä käyntikerralla.
Palvelu oli ystävällistä mutta edelleen sekavaa: liekö aamiaislista vaikeatajuinen myös henkilökunnalle koska jokaisen asiakkaan kanssa tuntuu olevan jotain säätöä, ihmettelyä ja setvimistä.
Kaikesta huolimatta suosittelen kokeilemaan Cafè Pispalaa. Ainakin ensimmäisellä kerralla vierailu sai hymyn huulilleni.

Uunikuivatut tomaatit ja vuohenjuustoa

Pieni parvekepuutarhani on tuottanut mukavasti satoa kesän mittaan. Yrttejä on riittänyt hyvin omiin tarpeisiin ja tomaattipuska tuottaa ihania, punaisia palleroita tasaiseen tahtiin. Ruuanlaitto on kesähelteiden takia ollut minimissä: kotona puuhastelu ei vain ole jaksanut innostaa kuumassa asunnossa.
Salaatit ovat olleet kesällä kova sana. Valmistin tomaatteja salaatin lisukkeeksi uunissa kuivaamalla. Uunikuivatut tomaatit olivat herkullisia vuohenjuustosalaatissa! Uunikuivattuihin tomaatteihin tarvitset:

Kirsikkatomaatteja
Oliiviöljyä
Tuoretta timjamia
Suolaa
Pippuria

Halkaise tomaatit ja laita ne uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä, mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. Paista 160 asteisessa uunissa n. tunti.

Kesäklassikko: piknik Sorsapuistossa

Niin se on taas kesäloma takanapäin ja paluu normaaliin arkeen koittanut. Töihinpaluun tuskaa lievensimme siskon kanssa keskiviikkopiknikillä. Ensin suunta kohti Stockmannia, jonka herkkuosastolta tekee parhaat heräteostokset piknikille. Sen jälkeen nokka kohti Sorsapuistoa, joka on ehdoton suosikkini Tampereen puistoista: siistiä, paljon tilaa, mukavasti vilinää, ei juopposeurueita ja plussana Minetin jätskikioski.
Ilta sujui mukavasti herkuista nauttien: ykköseväiksi nousivat taateli-pähkinäkeksit juustojen kanssa sekä Stockan palvelutilkiltä ostettu linssi-tabouleh-salaatti. Jälkiruuaksi porkkanamuffinssi. Nam!

Tammelantorilla

Mistä on täydellinen lomapäivä tehty: siitä että ei ole pakko tehdä mitään ja toisaalta siitä, että voi tehdä mitä huvittaa. Täydellistä lomafiilistä olen hakenut - ja löytänyt - jo useampana päivänä Tammelantorilta. Paikka on täynnä iloisia ihmisiä, mukavaa ihmisvilinää ja hyvää ruokaa. Torikojut notkuvat raikkaista kasviksista ja marjoista.

Tänään testasin torin ruokatarjonnasta kreppivaunun antimia: vuohenjuustokreppi rosmariinihunajalla oli huikean hyvä! Hinta oli reilut 8 euroa ja ehdottomasti sen arvoinen. Torikäynniltä tarttui mukaan myös laatikollinen mansikoita. Ilta sujuikin mukavasti kesän makuja pakkaseen säilöessä!

Onnenkantamoinen: suklaakakku

Mitenkäs ne leivonnan tärkeimät prinsiipit menikään: lue ohje tarkasti, varmista että sinulla on kaikki ainekset, älä sooloile, mittaa määrät tarkasti tai lopputulos on fiasko. Seuraavan suklaakakun teossa oli nimenomaisen katastrofin ainekset käsissä mutta niinhän siinä vain kävi, että lopputulos oli herkullinen!
Lähtökohtana oli Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku": helppo resepti jossa kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa keskenään ilman sen isompia kommervenkkejä. Itse en tarvinnut tämän tekoon edes vatkainta - ainekset sokoittuivat hyvin puukauhalla.
Ja näin tämä onnenkantamoinen syntyi: alan leipomaan, huomaan että reseptiin tarvitaan 2 dl tummaa kaakaojauhetta eikä minulla ole sitä läheskään tarpeeksi. Päätän silti jatkaa, koska kakun himo on valtava. Korvaan puuttuvan kaakaojauheen lisäämällä erotuksen verran lisää jauhoja. Koska kaakaojauheen määrä vähenee reseptissä dramaattisesti, arvelen että sokerin määrää on syytä vähentää ettei kakusta tule liian makea. Ja sitten seuraa viimeinen isku: reseptin lopusta löytyy ainesosa jota vihaan: kahvi. Sitä en aio missään olosuhteissa lisätä kakkua pilaamaan, joten vaihdan sen maitoon. Uskottelen itselleni että kyllä kakusta hyvä tulee, kunhan nesteiden ja kuivien aineiden kokonaismäärä pysyy ennallaan. Kakku uuniin ja sormet ristiin: tule hyvä kakku. 30 minuutin päästä uunista tulee ihana suklainen kakku, jossa on hyvä koostumus ja mahtava maku. Lopputulos lienee kaukana Siken kakusta, mutta mitäpä sillä on väliä. Aion valmistaa omaa onnenkantamoistani uudestaankin!

3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta (esim. van Houten)
1 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
200 g Marabou appelsiinikrokanttisuklaata
2 dl voita sulatettuna
4 luomumunaa
1 dl maitoa

Tarjoiluun:
Vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa
Mansikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sen jälkeen loput ainekset. Sekoita taikinaksi. Vuoraa vuoka leivinpaperilla (käytin 24x24 cm kokoista vuokaa) ja kaada taikina vuokaan. Paista 180 asteessa n. 30 minuuttia. Kakku oli hyvää hieman jäähdyttyään, vielä parempaa seuraavana päivänä. Tarjoile jäätelön tai kermavaahdon ja mansikoiden kera.

Pärrinkoskella

Tampereen monipuolisuutta ei voi kun ihmetellä. Nyt kun lenkkeilen joka päivä hieman eri puolelle Tamperetta, joudun pakostakin alueille joissa päinkään en ole ennen käynyt. Viimeisin helmi löytyi Peltolammin suunnalta: Pärrinkoski. Jos et ole paikasta koskaan kuullutkaan, et ole yksin: en minäkään. Peltolammin uimarannan kupeesta lähtee metsäpolku Sarankulman suuntaan ja siellä metsän siimeksessä virtaa pienehkö joki välillä koskeksi muuttuen. Joenuomaa reunustavat kauniit, sammaloituneet kivet ja suvannoissa kasvaa lumpeita. Kaunista ja rauhallista!

 

Pulled chicken sandwich & bbq-kastike

Juhannuksena oli aikaa keskittyä ruuanlaittoon, joten otin työn alle viime aikojen trendiruuan: pulled chickenin. Pork-versio on ollut sen verran kiivaasti julkisuudessa että olihan siitä pakko kokeilla omaan ruokavaliooni sopivaa kanaversiota.
Hypetys ei ole ollut turhaa. Lihasta tulee kertakaikkisen mahtavaa 3 tunnin haudutuksen seurauksena. Omat nyhtökanansuikaleeni päätyivät grillatun leivän väliin, lisukkeeksi tein omenaista coleslawta sekä bbq-kastiketta. Leipänä käytin itsetehtyä pähkinäleipää, joten kaikki ruokalajin osiot olivat alusta saakka itse rakkaudella tehtyjä. Tarvitseeko tässä enempää sanoa: hallelujah!



Pulled Chicken

800 g broilerin maustamaton koipireisi
2 rkl fariinisokeria
1 tl savupaprikajauhetta
3/4 tl juustokuminaa
1/4 tl inkiväärijauhetta
suolaa
öljyä
n. 1,5 l kanalientä
1 punainen chili

Nosta broilerin koipireisipalat öljytettyyn, korkeareunaiseen uunivuokaan. Sekoita kuivat mausteet keskenään seokseksi ja hiero sitä kanojen pintaan ja tunge nahkan alle. Pilko chili ja heitä vuokaan. Kaada vuokaan kanalientä sen verran että broilerit peittyvät.
Kypsennä 125 asteisessa uunissa kolme tuntia. Käännä muutaman kerran paiston aikana.
Luut ja nahka irtoavat broilerista kolmen tunnin paiston jälkeen kuin itsestään. Nyhdä liha suikaleiksi ja siirrä suikaleet erilliseen astiaan.

BBQ kastike

1 dl luomuketsuppia
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl fariinisokeria
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl siideri-viinietikkaa
1 tl mustapippuria
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 chili
suolaa

Pilko chili ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Mittaa kaikki ainekset kasariin, ja keittele kastiketta hiljalleen n. 20 minuuttia. Määrät ovat suuntaa-antavia, kastiketta kannattaa maistella keittämisen aikana ja säätää makua omaan suuhun sopivaksi.

Omenainen coleslaw

7 dl kaalia
1 porkkana
puolikas omena (esim. Honey Crunch)
suolaa
1 dl Hellmans-majoneesia
1/2 dl ranskankermaa
1 rkl siideri-viinietikkaa
1/2 rkl sokeria
mustapippuria

Suikaloi kaali, porkkana ja omena. Lisää suikaleiden sekaan muut ainekset, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Grillikanaleivät

2 leipäviipaletta (esim. pähkinäleipää)
Bbq-kastiketta
Laadukasta cheddaria (ei niitä sulatejuustoviipaleita)
Nyhtökanasuikaleita
Maustamatonta tuorejuustoa
Voita paistamiseen

Voitele toinen leipäviipale bbq-kastikkeella, toinen maustamattomalla tuorejuustolla. Laita leipien väliin nyhtökanaa ja reilusti cheddaria. Paista leipä pannulla molemmilta puolilta voissa, paina leipää paistamisen aikana esim. kattilankannella niin saat siitä tiiviin paketin.

Leivänteossa

Henkilökohtainen tunnustus heti alkuun: en ole leipä-ihmisiä. Tai tarkempi määritelmä olisi oikeastaan: olen olen äärimmäisen valikoiva leivän suhteen. Syön leipää harvemmin kuin kerran viikossa, ja silloin kun syön, sen on oltava erityistä.
Juhannuksena päätin kokeilla leiväntekoa tositarkoituksella. Seurasin televisiosta keväällä "Koko Britannia leipoo" -ohjelmaa, josta takaraivoon jäivät leiväntekovinkit. Silloin harvoin kun leivon leipää, oikaisen yleensä jokaisessa mahdollisessa vaiheessa: en vaivaa, en kohota. Nyt oli kaikki toisin!
Inspiraatiota reseptiin löytyi Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, jonka helmikuun numerossa oli hunajaisen pähkinäleivän resepti.  Leivästä tuli uskomattoman hyvää: miten ylpeä olenkaan isosta pähkinälimpustani!

5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
3 dl Myllärin luomu viljainen sämpyläjauhoja
1 dl luomukaurahiutaleita
n. 6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1,5 dl pähkinöitä (käytin pähkinäsekoitusta jossa oli mantelia, hasselpähkinöitä, cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä ja pekaanipähkinöitä)
1/2 dl Rainbow-luomurypsiöljyä
3 rkl hunajaa
1 rkl suolaa

Mittaa isoon kulhoon kuuma vesi. Lisää joukkoon öljy. Suosittelen ehdottomasti käyttämään luomurypsiöljyä, siinä on mahtava pähkinäinen maku. Myös laadukas oliiviöljy kelpaa. Tavallista rypsiöljyä en käyttäisi.
Sekoita toisessa astiassa kaurahiutaleet ja n. puolet jauhoista ja sekoita joukkoon hiiva. Kaada jauho-hiivaseos nesteen joukkoon ja sekoita. Lisää hunaja ja suola. Murskaa pähkinät ja lisää ne taikinaan. Lisää loput jauhot desilitra kerrallaan taikinaan hyvin sekoittaen, kunnes koostumus on sopiva. Valmis taikina on melko kiinteää, ei kuitenkaan kivikova köntti.
Kohota taikinaa liinan alla n. tunti. Taikinan tulisi nousta kaksinkertaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja ala vaivaamaan. Painele taikinaa venyttävin liikkein n. 5-10 minuuttia. Muotoile taikinasta limppu ja aseta se leivinpaperin päälle pellille. Tee terävällä veitsellä pintaan muutama viilto koristeeksi ja kohota leipää liinan alla 20 minuuttia.
Paista 200 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Suklaajuustokakku

Palataanpa taas kerran elämän perusasioiden äärelle, eli juustokakkujen pariin. Tein muutama viikko sitten tätä suklaista herkkua, joka sai koristeikseen kermavaahtoa ja mansikoita. Hyvän jujun kakkuun toi minttu-Dominoista tehty pohja. Toimii!

Pohja:
300 g minttu-Domino-keksejä
n. 70 g voita

Täyte:
440 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
320 g Philadelphia Marabou suklaatuorejuustoa
200 g vaniljatuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 keltuainen
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria

Koristeluun:
Mansikoita
Kermavaahtoa

Murskaa minttu-Dominot monitoimikoneessa. Tämä operaatio tosiaan vaatii koneen, tavallisen Digestive-pohjan teko onnistuu ilmankin, mutta Dominoissa oleva täyte ei sekoitu tarpeeksi ilman konetta. Itselläni ei monitoimikonetta ole, joten operoin keksit blenderissä. Homma onnistui kun teki murskaamisen useammassa erässä. Monitoimikoneella tämä onnistuisi kaikkein parhaiten.
Lisää keksimurun sekaan voi, ja painele taikina tasaisesti irtopohjavuuan pohjalle ja hieman reunoille(käytin halkaisijaltaan 25 cm:stä vuokaa).
Tee täyte: sekoita tuorejuustot ja sokeri ilmavaksi, sileäksi massaksi. Lisää keltuainen ja kananmunat yksi kerrallaan tuorejuustomassan joukkoon. Sekoita jokaisen lisäyksen jälkeen hyvin. Lisää lopuksi vaniljasokeri. Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 40 minuuttia 165 asteisessa uunissa alatasolla. Sammuta tämän jälkeen uuni, avaa uuninluukku raolleen ja anna kypsyä jälkilämmössä tunnin verran. Anna jäähtyä ennen koristelua, mieluusti seuraavaan päivään.
Koristele mansikoilla ja kermavaahdolla.

Lenkki-innostusta

Kevät on mahtavaa aikaa lenkkeilyharrastuksen kannalta. Joka päivä löytyy jotain uutta katseltavaa luonnosta: Arboretumissa kukkiva Magnolia, puistossa hehkuvat tulppaanit tai vaaleanpunaisena pilvenä kukkiva kirsikkapuu. 

Luonto toimii mahtavana inspiraationa lenkille lähtöön, lisäksi olen ottanut järeämpiä aseita käyttöön motivaation ylläpitämiseksi: Polar Loop ja jatkuva lenkkireittien vaihtelu. Ei, en todellakaan ole nyt-niin-muodissa-oleva fitness-hirmu jolta tulee selkärangasta liikkumisen valtava riemu, vaan lähinnä niitä, joilta viimeinenkin into liikuntaan (jos sitä koskaan olikaan) tapettiin peruskoulun liikuntatunneilla ja josta toipumiseen on mennyt koko aikuisikä.
Polar Looppiakin tehokkaammaksi motivaattoriksi on tullut edellä mainitsemani variointi lenkkeilyreitteihin. Kävelen päivittäin 5-8 kilometrin lenkin, ja suuntaan joka päivä eri kohteeseen Tampereella. Jokaisella lenkillä löytyy jotain uutta Tampereesta: lintulampia joiden olemassaolosta en ole tiennytkään, puistoja, puutarhoja ja metsiä. Lisäksi uskomaton määrä vehreitä omakotialueita joiden pihoja koristavat vanhat omena- ja kirsikkapuut.
Viimeksi innostuin Isolammin ulkoilualueesta Kaukajärvellä - suunnistapa sinne jos oman vakiolenkin hinkkaaminen alkaa kyllästyttää!

Täydellinen porkkanakakku

Kysymys: mikä on elämässä tärkeää? Vastaus: täydellisen porkkanakakkureseptin löytäminen. Aika lähelle täydellistä olen päässyt seuraavanlaisella miksauksella: kuorrute Valion nettisivuilta aikoinaan bongatulla ohjeella, pohja Maku-lehden reseptillä. Esikuvana minulla toimii Starbucks-kahvilaketjun porkkanakakku: pohja täyteläisen pähkinäistä, kuorrutus sopivan kipakkaa vastapainona makealle kakulle.
Tässä reseptissä kakkupohjaan tuo vahvan pähkinäisen maun rypsiöljy: kannattaa ostaa luomua, siinä on valtava ero tavalliseen. Jo värissäkin on huima ero, vertaapa huviksesi kaupassa. Itse käytin Rainbown luomurypsiöljyä ja olin todella tyytyväinen tuotteeseen.

Kakkupohja:
50 g saksanpähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta
100 g porkkanaa
2 dl luomu-rypsiöljyä
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kpl luomumunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl piparkakkumaustetta (minulla ei ollut tätä, joten laitoin kanelia ja vähän kardemummaa)

Kuorrutus ja täyte:

n. 50 g pehmeää voita
n. 3 dl tomusokeria
n. 200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 tl vaniljasokeria
Tilkka sitruunamehua

Kostutukseen:
omenamehua

Koristeluun:
Pähkinöitä
Toffeekastiketta

Voitele irtopohjainen kakkuvuoka. Hienonna saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi. Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa öljy ja sokerit tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen. Lisää saksanpähkinä- ja hasselpähkinärouhe sekä porkkanaraaste samalla sekoittaen. Sekoita vehnäjauhoihin muut kuivat aineet ja lisää jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista kakkua 180 asteessa uunin keskiosassa noin 60 minuuttia. Jäähdytä kakku.
Valmista kuorrute: sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Voita kannattaa pehmentää hetki mikrossa ja tuorejuuston olisi hyvä olla huoneenlämpöistä. Määrät reseptissä ovat "noin-määriä", kannattaa siis lisäillä aineksia muutamassa erässä ja maistella täytettä matkan varrella, jotta saat siitä omaan makuusi sopivaa. 
Halkaise jäähtynyt kakku kahteen osaan ja kostuta puoliskot omenamehulla. Levitä kuorrutetta kakun väliin ja päälle. Koristele kakku saksanpähkinärouheella ja toffeekastikeraidoilla.
 

Taidetta ja kahvittelua Tallipihan Kahvilassa

Piipahdimme viime viikolla työkaverin kanssa muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa Finlaysonin alueella: ensin herkuttelua Tallipihan Kahvilassa (Kuninkaankatu 4), sen jälkeen hengen ravintoa läheisessä Mältinrannan taidekeskuksessa (Kuninkaankatu 2).
Tallipihan Kahvila on todellinen helmi: idyllinen kahvila vanhassa puutalossa Tallipihan alueella. Persoonallinen valikoima tarjoomuksia ja lämminhenkistä palvelua.
Kahvilasta kivenheiton päässä sijaitsee Taidekeskus Mältinranta, joten siellä oli helppo käväistä samalla reissulla: taidetta muutaman salillisen täydeltä ja haaveilua ihanien grafiikanlehtien äärellä. Mältinrannassa pyöritetään myös taidelainaamoa: Saara Sillanpään grafiikanlehti MELKEIN jo lähti mukaan 10 euron kuukausihinnalla.

 

Parvekkeen muodonmuutos

Ankeasta ihanaksi. Näin voisi kuvailla muodonmuutosta jonka parvekkeeni koki eilen. Parvekkeeni pääsi nimittäin mallikohteeksi Pihasto Oy:n nettisivuille ja firman porukka kävi asentamassa parvekkeelleni komposiittilaudoista tehdyn Moda Pikapatio -lattian. Muutos on melkoinen: kulahtanut vihertävän harmaa betonilattia sai päälleen graniitinharmaan komposiittilaudoituksen. Homma oli ohi kahdessa tunnissa, komposiittilaudat vain kliksauteltiin paikoilleen.
Lattian asennuksen jälkeen alkoi ankara stailaus: oli pakko viedä vanhoja romuja varastoon koska ne näyttivät niin valjuilta uutta lattiaa vasten. Ja torilta ostetut tumman pinkit pelargoniat näyttivät mahtavilta tummanharmaata pintaa vasten! Tervetuloa kesä, parveke on valmiina!

 

Euroviisueväät: valkosipulileipää ja muita herkkuja

Tulen avoimesti kaapista ulos: kyllä, katsoin viikonloppuna Euroviisuja. Ja kyllä, katson niitä joka vuosi. Lieneekö tämä jo lapsena opittu tapa, sillä muistan kun lapsuudessani 80-luvulla koko perhe kokoontui television ääreen tätä spektaakkelia seuraamaan. Sisko nauhoitti biisejä lähetyksen aikana vanhalle mankalle: kukaan ei saanut puhua nauhoituksen aikana koska muuten äänet olisivat nauhoittuneet kasetille. Ja niinhän siinä yleensä kävi että kun kasetille meni loistokas Sveitsin kappale, taustalta kuuluu kun äiti kolistelee kattilankansia keittiössä. Voi niitä aikoja, kerron teille hyvä nykyajan nuoriso joskus mitä ovat kasetti tai mankka.

Tällainen televisiomaraton vaatii myös hyvät eväät. Tein tomaatti-basilikasalaattia (ihanalla työkaverin Hawaijilta tuomalla tryffeliöljyllä ryyditettynä), valkosipulileipää ja mausteisia broileripyöryköitä. Höysteeksi karamellisoitua sipulia - toimii!

Valkosipulileipä

1 kpl vaaleaa sekaleipää
Juustoa (käytin raastettua, laadukasta cheddaria ja manchegoa)
Valkosipulia
Voita
Persiljaa

Halkaise leipä pituussuunnassa puoliksi. Sekoita pehmeään voihin reilusti murskattua valkosipulia. Levitä valkosipulivoita leivän päälle ja ripottele päälle juustoraastetta. Valitse aromikkaita, hyvin sulavia, laadukkaita juustoja. Omat juustoni hain Tampereen Kauppahallin Juustosopista - sieltä sai hyvät vinkit mitä tuotteita kannattaa käyttää.
Grillaa tai paista leipää uunissa niin kauan että juusto saa kauniin, paahtuneen pinnan. Ripottele valmiin leivän päälle persiljasilppua ja leikkaa leipä viipaleiksi.

Herkuttelua Lapinniemen Ansarissa

Kävin eilen testaamassa siskon kanssa Lapinniemessä Ansari -kahvilan (Lapinniemenranta 6, Tampere). Olipahan huikean hieno paikka! Hyvä valikoima suolaista ja makeaa syötävää, kiva miljöö vanhassa kasvihuoneessa. Sisko kehui teevalikoimaa, moiseen törmää kuulemma Suomessa vain harvoin. Pihalla viihtyisä terassi ja vehreät maisemat.  Mikä ihana keidas tästä kesällä tuleekaan! Nyt viileähkö ilma esti terassilla istuskelun. Maistoin karamelli-porkkanakakkua, hyvää oli!

Birgitan polulla

Arki on jälleen koittanut loman jälkeen, ja tallaan jälleen polkuja kotimaassa. Kaivoin polkupyöränkin kevään kunniaksi esille, ja kävin testaamassa Kaupin metsäreittejä. Onpahan muuten mahtavat pyöräilymaastot!
Tässä postauksessa vinkkaan kuitenkin parin viikon takaisiin tapahtumiin. Kävimme työporukan kanssa patikoimassa Birgitan polulla Tampereen ja Lempäälän rajamaastossa. Kirskaanniemi osoittautui mahtavaksi retkikohteeksi: huikeat maisemat, nuotiopaikkoja, kiva metsäpolku perille saakka. Auton sai parkkiin Koipitaipaleentien alkupäähän, siitä oli muutaman kilometrin pituinen matka metsäistä, hyvin tallattua polkua pitkin Kirkaanniemen leiripaikalle. Ehdoton retkikohde ulkoilusta kiinnostuneille!

Viimeinen etappi: Frankfurt

Olin jo päättänyt etten kirjoita Frankfurtista mitään - oletin ettei kaupunki tarjoa muuta kuin teräksisen modernin ostosparatiisin, jonne matkustin  ylipäätään vain sen takia että lennot olivat halvat ja sijainti erinomainen muiden valitsemieni kohteiden kannalta.  Mitä sellaisesta voi muuta kertoa kuin että joo, porukkaa on hemmetisti ja kauppoja myös.
Kuinka väärässä olinkaan.

Matkavinkit Frankfurtiin

Ensimmäinen päivä meni ostoskatu Zeilia rampatessa. Kyllä, se on ostosparatiisi. Tule tänne jos osteleminen kiinnostaa. Ja olethan saanut jo kuumat vihjeet kahdesta kaupasta joissa on aina - AINA - Saksassa ollessa käytävä: kenkäkauppa Deichmann ja kempparitavara-taivas Dm. Mene näihin vaikka et mitään kyseisistä kaupoista luule tarvitsevasi. Tulet niistä pois kassit täynnä kamaa ihan vaan sen takia kun on niin hemmetin halpaa.
Kakkospäivänä ei shoppailu enää huvittanut - hyvä niin koska se pakotti löytämään paljon mielenkiintoisemman Frankfurtin. Lueskelin muiden matkalaisten vinkkejä TripAdvisorista, ja päätin käyttää ajan puistojen tutkimiseen. Aamupäivän vietin Frankfurtin vanhalla hautausmaalla. Kyllä, luit oikein: hautausmaalla. Hauptfriedhof on valtava puisto (sanoisin melkeinpä metsä) keskustan tuntumassa. Ei todellakaan mikään piknik-puisto mutta hieno paikka rauhoittumiseen ja päämäärättömään kävelyyn. Upea kohde myös valokuvauksen kannalta kunhan muistaa kunnioittavan käytöksen.
Iltapäivällä suuntasin Palmengarteniin eli paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Hyvin hoidettu, monipuolinen, alppiruusut upeassa kukassa tähän aikaan vuodesta. Hyvinkin siis 7 euron sisäänpääsymaksun arvoinen paikka.
Lopuksi piipahdin Bethmanns-parkissa, josta löytyi tunnelmallinen kiinalainen puutarha. Puiston kupeesta lähtevä Berger Straße oli mahtava löytö: kyseisen kaupunginosan tunnelmallinen pääkatu jossa oli persoonallisia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita yksi toisensa perään ja paikallista väkeä runsain mitoin nauttimassa lämpimästä illasta. Pikkukaupunkifiilistä keskellä suurkaupunkia.

Kävin päivän aikana tsekkaamassa myös Frankfurtin vanhat kaupungit (puhun monikossa koska itselleni ei selvinnyt mikä täällä sitä virallista vanhaa kaupunkia nyt sitten on). Oletushan on että jokaisessa saksalaisessa kaupungissa on vähintään yksi kadunpätkä täynnä niitä koristeellisia,  värikkäitä, hirsiristikkojen siksakilla varustettuja taloja. Sachsenhausenin kaupunginosasta niitä löytyi, paikka oli rivi baareja ja krouveja naamioituna "vanhaksi kaupungiksi". Varmaan ihan kiva mesta illalla kun iloiset ihmiset valtaavat kadut ja jos oluen juominen kiinnostaa. Myös Römerin eli Raatihuoneen aukion ympärille oli remontoitu näitä saksalaistyyppisiä vanhoja taloja. Ihan kiva kulissi sekin, ei oikein tehnyt vaikutusta kun olin juuri nähnyt samaa kokonaisen kaupungin verran esim. Heidelbergissä. Molemmilla alueilla tuli tunne turisteille tehdystä lavasteesta. Olen huono arvioimaan mikä on autenttisuuden taso missään kaupungissa, jonkun mielestä kehumani Heidelberg voi olla vielä pahempi huijaus. Minulle Frankfurt esittäytyi modernina ja monipuolisena shoppailukaupunkina kruunattuna hienoilla puistoilla, ja hyvä niin.

Euroopan turnee jatkuu - Saksassa jälleen: Heidelberg

Ranskanmaa jäi taakse, olen jälleen Saksassa, tarkemmin sanottuna Heidelbergin kaupungissa. Ja miten ihana paikka tämä onkaan: kaupunki sijaitsee kahden kukkulan välissä, keskellä virtaa joki, ja toiselta rinteeltä tilannetta valvoo valtava linna. Idyllistä, ah niin idyllistä.  Paljon ravintoloita, kauppoja ja ihania leipomoita.  Heidelbergin linna oli käymisen arvoinen, sieltä oli hienot näkymät yli kaupungin.
Vaikea valita kumpi nousee matkan kohokohdaksi: Colmar vai Heidelberg. Ehdottomasti käymisen arvoisia molemmat. Parasta näissä pikkukaupungeissa on se, ettei niissä ole mitään pakollisia nähtävyyksiä - kaiken ajan voi siis käyttää kaupungilla kävelyyn, ihmettelyyn, fiilistelyyn, kahviloissa istumiseen, matkapäiväkirjan kirjoittamiseen puistossa ja valokuvaamiseen. Parasta lomaa minulle!
Seuraava etappi onkin sitten Frankfurt, joka valikoitui kohteeksi lento-logistisista syistä. Shoppailen siellä pari päivää, sen jälkeen paluu arkeen ja Suomeen.

Terveisiä Euroopasta: Vive la France! Colmar ja Strasbourg

Alsacen kiertomatka jatkuu, nyt Ranskan puolella Colmarissa ja Strasbourgissa.

Colmar oli kertakaikkisen viehättävä paikka, kaupunki kuin karkki. Päivät kuluivat katuja tallaamalla ja vain ihastelemalla kaikkea kauneutta. Hotellivalintakin osui nappiin: majailin kanaalin varrella La Marechal -hotellin ylimmän kerroksen kattohuoneistossa, josta näkymät kanaalille olivat upeat, ja aamulla sai herätä pulujen kujerrukseen. Paljon olen idyllisiä paikkoja kolunnut, ihastellut vanhojen rakennusten kauneutta ties missä, mutta nyt taisi löytyä ultimaalisen kauneuden tyyssija. Colmar hurmasi minut totaalisesti.

Colmarin jälkeen seuraava etappi, Strasbourg, tuntui jotenkin vaisulta. Kaunis ja siisti kaupunki, mutta ei mitään mitä en olisi ennen nähnyt: menee samaan kategoriaan vaikkapa Prahan ja Krakovan kanssa. Historiallinen ydinkeskusta on kanaalin ympäröimä saari, Grande Íle. Kanaalin ylittävät sillat olivat kauniita kuvauskohteita. Vilkas ranskalainen fiilis, paljon kahviloita ja ravintoloita joissa saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Tähän itsensä kipeäksi maksamiseen ovat kyllästyneet ilmeisesti myös paikalliset. Tämä selvisi kun tein  päiväretken paikallisbussilla Saksan puolelle rajakaupunki Kehliin. Matka kesti vaivaiset 15 minuuttia ja maksoi alle 2 euroa. Busseja kulkee rajan yli parinkymmenen minuutin välein, ja määränpäässä odottaa Saksan halpa hintataso: porukka matkasi Kehliin valtavan isojen matkalaukkujen ja pyörillä kulkevien vetopakaasien kanssa tavaraa hakemaan. Osa näytti olevan matkalla päivittäisiä ruokaostoksia tekemään. Kehlissä ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, ainoa yllyke matkustaa sinne on reilusti Ranskaa halvempi hintataso. Itsekin päätin hyödyntää tilannetta: lähdenkin seuraavalle etapille Kehlin rautatieasemalta enkä Strasbourgista - säästö junalipun hinnassa n. 25 euroa.

Terveisiä Euroopasta - etappi 1: Freiburg

Lindan maailma siirtyy tulevan viikon ajaksi kansainvälisiin tunnelmiin. Kierrän Saksaa ja Ranskaa junalla ja postailen täältä reissun päältä tunnelmia.

Kiersin viime kesänä junalla Espanjaa ja innostuin tuolloin junailusta. Minussa asuu jonkin sortin vaeltajaluonne, ei haittaa vaikka paikkakunta vaihtuu lomareissulla parin päivän välein. En ikinä pura edes matkalaukkua vaikka olisinkin jossain paikassa pitemmän aikaa. 

Ja ei, kyseessä ei ole mikään teini-interrail - siihen alan olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen. Reitti on siis valittu jo etukäteen, ja hotellit varattu Suomesta käsin (myönnän rehellisesti ja ylpeänä etten todellakaan ole mikään "seikkailija-travelleri" vaikka se niin muodikasta olisikin). Turneen paikkakunnat valitsin puhtaasti esteettisin perustein: surffasin netissä ja etsin idyllisiä pikkukaupunkeja. Euroopan pääkaupungit alkavat olla suurelta osin jo nähtyinä, joten halusin nyt astetta pienempiin, idyllisiin pikkukaupunkeihin jotka ovat kätevästi saavutettavissa junalla.

Etappi 1 on Freiburgin pikkukaupunki eteläisessä Saksassa. Lensin Helsingistä Frankfurtiin ja matkustin sieltä junalla pari tuntia kohteeseen. Juna lähti kätevästi suoraan lentokentältä.

Freiburgista en, kuten en muistakaan turneen kohteista, tiennyt etukäteen muuta kuin sen että kauniiksi kaupunkia on kehuttu. Eikä turhaan: Freiburgin vanhakaupunki on vehreä, vilkas ja täynnä romanttisia mukulakivikatuja joita reunustavat pastellisävyihin maalatut, koristeelliset rakennukset. Kahviloista ja perinteisistä saksalaisista krouveista on varaa valita. Ja tottakai oli testattava paikkakunnan kebab-tarjonta: ei ole Saksan reissua ilman että heittää ainakin kerran falafelin naamariin. Saksan kebabmestoissa on nimittäin huikean hyvä hinta-laatusuhde, ja yleensä tarjolla on myös jotain tällaiselle semi-vegelle joka ei punaista lihaa syö. Tänään söin lounaaksi jonkinsortin falafel-rullan, koko osastoa "jättiläismäinen", hinta 3,50. Ei huono.

Harmaa ja sateinen lenkki Hervannassa

Lenkkeily-tutkimusmatkat veivät minut viikonloppuna Hervannan suuntaan. Harmaa, ah, niin harmaa oli keli. Sataakin tihutti. Hervanta tarjosi onneksi muutaman mukavan yllätyksen. Kyseinen kaupunginosa on minulle melko tuntematon, muutaman kerran lienen ajanut siitä ohi - pysähtymättä. Ahvenisjärvi oli vihreä keidas keskellä Hervantaa ja sen ympäri meni lenkkipolku. Kovin törkyiseltä kyseinen lutakko kyllä näytti: sorsien seassa lillui sulassa sovussa kaikkea kaljapuilloista sipsipussiin.
Hervannasta pääsi kivaa metsäistä reittiä Lukonlahden ulkoilualueen kautta Hallilaan. Reitit näytti menevän myös Nirvaan ja Veisuun - ne aion testata toisella kertaa.

Suklainen marjatäytekakku

Juhlin viikonloppuna syntymäpäiviä. Omiani nimittäin. Tässä iässä tilanne alkaa olla se, että ikääntyminen ei varsinaisesti ole riemun aihe, mutta syntymäpäiväkakun verran on aina syytä juhlia. Kakun resepti on kulkenut mukanani pitkään, se on peräisin Valion keittokirjasta jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi. Tämän parempaa kakkupohja saa hakea - samasta aiheesta olen julistanut aikaisemminkin.

Suklaisen kakun väliin laitoin marjoja ja mangorahkaa, päälle kermavaahtoa ja tuoreita marjoja. Hyvää tuli ja kelpasi myös vieraille!

Kakkupohja:

 

2 luomumunaa
2,5 dl sokeria
1 dl maitoa
0,5 dl kuohukermaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl jauhoja
150 g voita

100 g maitosuklaata rouhittuna

 

Täyte:

 

200 g Arla mangorahkaa

0,5 rkl sitruunamehua

1,5 dl kuohukermaa

Pakastemarjoja (mansikka, mustikka, vadelma)

Appelsiinimehua kostutukseen

 

Päälle:

Kermavaahtoa

Tuoreita mansikoita ja vadelmia

 

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä maito ja kerma. Sekoita kaakaojauhe, leivinjauhe ja jauhot keskenään. Sulata ja jäähdytä voi. Lisää munavaahtoon jaohoseos, kerma-maito ja voi. Kääntele lopuksi joukkoon suklaarouhe. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (käytin 24 cm pyöreää irtopohjavuokaa). Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtyneenä ja anna vetäytyä seuraavaan päivään.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta pohja tuorepuristetulla appelsiinimehulla.

Valmista täyte: vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sitruunamehu. Lisää rahka kermavaahdon joukkoon ja sekoita. Sulata marjat, soseuta haarukalla ja levitä kakkupohjalle. Levitä marjojen päälle rahkavaahto.

Koristele kakku kermavaahdolla, täytteestä ylijääneellä mango-rahkavaahdolla ja tuoreilla marjoilla.

Aamulenkki Pyynikillä

Lähdin viikonloppuna pitkästä aikaa Pyynikille lenkille. Sitä ei aina muistakaan minkälainen ilo on asua kaupungissa, joka sijaitsee järvien puristuksessa. Aina löytyy jotain uutta ja yllätyksellistä. Tällä kertaa ihastuttivat kivipyramidit, joita oli rakenneltu Pyhäjärven rantaan.
Etenkin aamut ovat hienoa aikaa kaupungissa: väkeä on vähän liikkeellä joten saan rauhassa koluta itsekseni polkuja ja rantoja. Ja kun herää kukonlaulun aikaan, ehtii lenkin jälkeen hienosti vielä aamupalalle Kauppahalliin!

Paistettua lohta ja katkarapukastiketta

Herkuttelin tällä viikolla kalaruualla. Mitään ihmeellisyyksiä tämä ruoka ei vaatinut joten hyvää tuli pienellä vaivalla. Ja samassa yhteydessä voi jälleen kehua induktioliettä: on se vaan mahtava vehje! Kerrankin kalasta tuli kotikonstein täydellistä: pinnalta rapeaa, sisältä mehukasta.

Kalan lisukkeeksi tein kylmää katkarapukastiketta, jota maustoi kaprikset. Valmistus on yksinkertaista: sulata katkaravut ja purista niistä ylimääräinen neste pois. Sekoita kulhossa katkaravut, purkki creme fraichea, pieneksi pilkottuja kapriksia ja reilusti tilliä. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla. Oheen vielä keitettyjä porkkanoita ja pitkään pannulla hautunutta, karamellisoitunutta sipulia.

Ainekset:

Lohta

Sitruunamehua

Tilliä

Voita paistamiseen

Kastike:

Creme fraichea

Katkarapuja

Tilliä

Kapriksia

Mustapippuria

Sitruunamehua

Lisäkkeet:

Porkkanoita

Sipulia

Parveke kevätkuntoon

Viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli minut vihdoin siivoamaan parvekkeen kevätkuntoon. Vein turhat rojut varastoon ja istutin narsissit ja helmililjat ruukkuihin. Vaikeinta tässä operaatiossa oli valkoisten helmililjojen etsintä: kävin kuudessa kukkakaupassa viikon aikana, lopulta niitä löytyi Prismasta.
Siivousurakan päätteeksi oli mukava nautiskella auringonsäteistä siistillä parvekkeella, seuranani tuore Maku-lehti ja kuppi kaakaota.

Herkkuaamiaista

Mikään ei voita viikonloppuaamuja, varsinkaan keväisiä viikonloppuaamuja. Ihana herätä aikaisin, loikoilla hetki ilman kiirettä mihinkään, nauttia aamun ensimmäisistä auringonsäteistä, kuunnella hetken aikaa pihalta kantautuvia aamun ääniä: lokkien kirkunaa, pikkulintujen laulua. Ja sitten nauttia herkkuaamiainen, esimerkiksi tällainen:

Maustamatonta luomujogurttia
Reilusti tuoreita mansikoita
Omatekemää pähkinä-myslisekoitusta
Vaahterasiirappia
Juomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua

Minä hankin myslin ainekset irtotavarana Punnitse ja Säästä -kaupasta: luomupähkinöitä, luomubanaanilastuja, kuivattua mansikkaa, omenamysliä. Tällä tavoin saan miksattua juuri itselleni sopivan sekoituksen. Luomupähkinät ovat mahtavia, maku on pehmeämpi kuin tavallisissa pähkinöissä. Ja tämän sekoituksen paras puoli: ei taatusti tarvitse nyppiä myslin seasta ällöttäviä rusinoita, kuten kaupan mysleissä.

Aamulenkillä

Lähdin sunnuntai-aamuna lenkille Pispalan ja Tahmelan maisemiin. Ihanaa tarkkailla ensimmäisiä kevään merkkejä, aurinkokin uskalsi kurkistella hetkittäin harmaan pilviverhon takaa!
Lenkkeilyintoa ylläpitääkseni olen ottanut tavaksi viikonloppuisin lähteä kotikulmilta hieman kauemmaksi, ja tutustua lenkkeillen eri kaupunginosiin. Tahmelan ja Pispalan idylliset pikkukadut eivät koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Tosin ihmettely lakkaa kyllä lyhyeen kun kapuaa lenkin päätteeksi Pispalan portaat - ei niitä suotta kehuta Tampereen parhaaksi treenipaikaksi!

Appelsiinikakku

Testasin arkistojen kätköistä löytynyttä appelsiinikakku-reseptiä. Ohjeen olen napannut aikoinaan talteen Kodin Kuvalehdestä. Kakusta tuli mukavan raikas, appelsiinimarmeladi antaa sille kivaa twistiä.

150 g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

2,5 dl vehnäjauhoja 

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1 appelsiinin kuori raastettuna

1 dl appelsiinimehua

 Täyte:

2 dl appelsiinimarmeladia

1 prk smetanaa

1 rkl sokeria

Pinnalle: 

Suklaata sulatettuna

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset siivilän läpi sekä appelsiininkuori ja -mehu. Sekoita vain sen verran että aineet sekoittuvat.

Levitä n. kaksi kolmasosaa taikinasta voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuuan (halkaisija 22-24 cm) pohjalle ja vähän myös reunoille niin, että keskelle muodostuu syvennys täytettä varten. Levitä syvennykseen varovasti appelsiinimarmeladia.

Sekoita smetanaan sokeri ja levitä seos marmeladin päälle.

Pane lopputaikina pieninä nokareina pinnalle ja tasoita pinta varovasti. Pinta saa jäädä hieman epätasaiseksi, se tasoittuu paistettaessa.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 50 minuuttia.

Jäähdytä haaleaksi vuuassa ja irrota vasta sitten reunarengas ympäriltä.

Sulata suklaa vesihauteessa ja koristele jäähtyneen kakun pinta.
 

Nepalilaiset leivät broileritäytteellä

Kallein aarteeni ruoanlaittoon ja leivontaan liittyen on kohta parikymmentä vuotta minua palvellut reseptikansio. Olen kerännyt kansioon monen vuoden ajan reseptejä lehdistä, tulostanut netistä, kirjoittanut ylös keittokirjoista. Nykyään netti on toki mahtava lähde reseptejä ja inspiraatiota etsiessä, mutta kun esimerkiksi tarvitsen testattua ja takuuvarmaa kakkureseptiä, kaivan kansion esiin.

Kansiossa on myös satoja reseptejä, joita en ole koskaan kokeillut. Nämä nepalilaiset leivät broileritäytteellä on yksi niistä. Ohje on leikattu joskus muinoin Pirkka-lehdestä. En tiedä mitä nepalilaista näissä oli, mutta resepti oli hyvä, homma toimi juuri kuten ohjeessa kerrottiin. Eniten aikaa vei leipien paistaminen, mutta kyllä kannatti: tuoreen leivän, tulisen kanatäytetteen ja makean mangokastikkeen yhdistelmä oli vastustamaton!

Kastike:

2 dl maustamatonta jogurttia

1 dl mangochutneytä

Täyte:

2 porkkanaa

1 sipuli

1 paprika

1 rkl öljyä

450 g maustamattomia broilerinsuikaleita

Pala inkivääriä

1/2 tl Sambal Oelekia

Suolaa

Mustapippuria

Taikina:

3 dl vettä

2 dl maustamatonta jogurttia

1 tl suolaa

n. 9 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3/4 dl öljyä

Lisäksi:

Salaattia

Tuoretta korianteria

Sekoita kastikkeen jogurtti ja mangochutney. Laita jääkaappiin maustumaan.

Tee täyte: suikaloi porkkana, sipuli ja paprika. Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja heitä sekaan inkivääri, kypsennä hetki ja lisää broilerinsuikaleet. Kun broileri on kypsää, lisää joukkoon porkkana ja sipuli. Paista kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää lopuksi paprika. Mausta Sambal Oelekilla, suolalla ja pippurilla.

Taikinaa varten sekoita vesi ja jogurtti. Lisää joukkoon suola ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Lisää lopuksi öljy. Sekoita mahdollisimman vähän jottei taikina sitkisty.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Taputtele taikinapalloista runsaasti jauhotetulla pöydällä ohuita leipäsiä (halkaisija n. 20 cm). Paista jokaista leipää n. 3 minuuttia molemmilta puolilta paistinpannussa, kunnes leipiin tulee ruskeita täpliä.

Jaa jokaiselle leivälle salaattia, tuoretta korianteria, broileritäytettä ja jogurttikastiketta. Taita leipä ja nauti!

Seikkailuja kotikaupungissa

Niin sitä kotikaupungistaankin löytää aina jotain itselleen uutta: kävin testaamassa Kahvila Amurin Helmen aamiaisen (joo, tiedetään: luulis että siellä on jokainen tamperelainen käynyt tuhat kertaa). Paikka oli muuten tuttu, mutta aamiaisella olin siellä ensimmäistä kertaa. Kovin on suosittu paikka, jonoa oli tiskille koko ajan. Aamiainen oli "ihan ok". Sämpylät ja pulla tuoretta ja itsetehtyä, riisipuuro ja mehukeitto maukasta. Ehkä hieman yksipuolinen mutta hintaansa nähden aivan passeli aloitus aamulle.

Toinen viikonlopun helmi löytyi Hervannasta: Suolijärven ulkoilureitti. Metsäpolku kiersi Suolijärveä aivan rantaa pitkin. Hienot maisemat ja vaihteleva maasto, tosin polku oli paikoin aivan jäässä. Maalaisjärjen käyttö olisi ollut suotavaa: jos ensimmäiset 2 km polusta on jäistä luistinrataa, ne loput 6 km ovat varmaan ihan sitä samaa. Noh, lenkistä tuli tällaisen keski-ikäisen tuulipukunaisen näkövinkkelistä todellinen extreme-kävely.

Idän ihmeitä

Pidin tällä viikolla muutaman päivän talvilomaa ja nautiskelin idän ihmeistä eli kylpylälomasta Lappeenrannassa. Tässä muutama tärppi itärajan tuntumasta:

Ihana sisustuskauppa Imatralla: Sisustus Country Puoti, Suokatu 25, Imatra. Maalaisromanttista tavaraa vanhassa puutalossa. Monta huoneellista tavaraa joiden äärellä ei voi kuin huokailla.

Kakkuparatiisi Lappeenrannassa: Kahvila Majurska, Kristiinankatu 1, Lappeenranta. Lappeenrannan vanhalta linnoitusalueelta, idyllisestä puutalosta löytyy kakkutaivas!

Sitruuna-marenkipiirakka

Ja juuri kun edellisessä postauksessa pääsin kehumaan uusilla ideoilla ja uusilla tuulilla, niin eikö mitä: taas pukkaa uunista samaa vanhaa eli makeita leivonnaisia. Halusin kokeilla päivän piristykseksi jotain iloisen pirteää ja raikasta. Kotilieden nettisivuilta löytyi houkutteleva, perinteisen sitruuna-marenkipiirakan ohje. Hyvää tuli, etenkin lempeän kirpeä sitruunakiisselitäyte oli todella hyvää! Marenkia sisältäviä leivonnaisia olen aikaisemmin vältellyt: mielessä on ilmeisesti vilkkunut muistot kivikovista, kuivista ja ällöttävästi murenevista kaupan pussimarengeista joita en voi sietää. Tämä marenki oli eri maata, ja täydensi hyvin kirpeää sitruunatäytettä.

Taikina:

100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 rkl kylmää vettä

Täyte:

1 sitruunan raastettu kuori
2 dl vettä
3 rkl Maizenaa
1 dl sokeria
0,5 dl sitruunamehua
2 munan keltuaista
50 g voita

Kuorrutus:

2 kananmunan valkuaista
6 rkl sokeria

Nypi rasva, jauhot ja sokeri muruiseksi seokseksi. Lisää vesi ja anna taikinan tasaantua kymmenisen minuuttia jääkaapissa. Painele taikina piirakkavuoan reunoille ja pohjalle (noin 24 cm). Tue reunat foliosta muovatulla pannalla ja kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes pohja saa vaaleanruskean värin.
Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori ja purista mehu. Mittaa vesi, maissijauho, sokeri ja raastettu sitruunankuori kattilaan. Kuumenna koko ajan sekoitellen kiehuvaksi. Lisää sitruunamehu ja keltuaiset. Anna seoksen jäähtyä hieman. Sekoita joukkoon huoneenlämpöinen voi. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi.
Poista foliopanta torttupohjan reunoilta ja kaada sitruunakiisseli vuokaan. Lusikoi valkuaisvaahto kiisselin pinnalle ja kypsennä 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, kunnes pinta saa paahtuneen värin.

Uusia alkuja

Pitkän tauon jälkeen: täällä sitä taas ollaan, uusien alkujen äärellä. Aloitan bloggaamisen uudella innolla ja uusia visioita mielessä. Tervetuloa mukaan!