Kävin fiilistelemässä kevään tuloa Pärrinkoskella Tampereen Peltolammilla. Löysin tämän paikan suuren kävelyprojektini myötä, josta kirjoitin muutama viikko sitten. Kävelyprojektin päättymisessä on se hyvä puoli että nyt voin lenkkeillä minne tahansa, valita niin sanotusti rusinat pullasta. Pärrinkoski on kiva ulkoilupaikka keväisin: sinivuokkojen täyttämä metsä, lintujen laulua, kosken solinaa, sorsapariskunta nautiskelemassa auringosta kosken suvannossa. Tervetuloa, kevät!
lauantai 25. huhtikuuta 2015
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Yliannostus makeaa - Banoffee
Helppoa, herkullista ja ylimakeaa. Siinä tiivistettynä Banoffeen syvin olemus. Banaanin ja toffeen yhdistelmä on todella huikea, ja piirakan valmistaminen on äärimmäisen yksinkertaista. Toffeen valmistaminen kondensoidusta maidosta on helppo, tosin aikaavievä operaatio (vie kolmisen tuntia). Kondensoidun maidon keittämistäkin aikaavievempi asia oli kattilan puhdistaminen: peltipurkissa oli liimajäämiä etiketistä, ja ne kiinnittyivät keittämisen aikana kattilan reunaan kuin tauti. Taisin temppuilla kolmisen päivää Fairyn, soodan ja karkean sienen kanssa ennenkuin sain liimajäämät pois. Noh, kattilanjynssäämisestä aiheutunut mielipaha katosi onneksi valmista banoffeeta syödessä!
Täytteeseen sopivat mielestäni parhaiten kovat, kypsät banaanit - en pidä ylikypsien, pehmeiden banaanien koostumuksesta ja ne tekisivät piirakasta vielä entistäkin makeampaa.
Allaoleva ohje on napattu Hellapoliisin sivuilta.
Pohja:
260 g LU Bastogne keksejä
70 g voita sulatettuna
Täyte:
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
2-3 banaania viipaleina
2 dl vispikermaa
Valmista ensin toffee kondensoidusta maidosta. Poista purkista etiketti ja laita purkki avaamattomana kattilaan. Laita vettä niin paljon, että purkki peittyy. Keitä miedolla lämmöllä kolmisen tuntia. Lisää keittämisen aikana kattilaan vettä tarvittaessa.
Anna purkin jäähtyä hieman ennen avaamista.
Valmista pohja: murskaa keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 24-26 cm ympyrä ja laita se irtopohjavuoan pohjalle. Painele keksiseos vuoan pohjalle.
Levitä päälle keitetty kondensoitu maito ja viipaloidut banaanit.
Vaahdota kerma ja mausta halutessasi sokerilla.
Levitä kermavaahto piirakan päälle. Koristele banaanisiivuilla ja keksinpalasilla.
Täytteeseen sopivat mielestäni parhaiten kovat, kypsät banaanit - en pidä ylikypsien, pehmeiden banaanien koostumuksesta ja ne tekisivät piirakasta vielä entistäkin makeampaa.
Allaoleva ohje on napattu Hellapoliisin sivuilta.
Pohja:
260 g LU Bastogne keksejä
70 g voita sulatettuna
Täyte:
1 prk makeutettua kondensoitua maitoa
2-3 banaania viipaleina
2 dl vispikermaa
Valmista ensin toffee kondensoidusta maidosta. Poista purkista etiketti ja laita purkki avaamattomana kattilaan. Laita vettä niin paljon, että purkki peittyy. Keitä miedolla lämmöllä kolmisen tuntia. Lisää keittämisen aikana kattilaan vettä tarvittaessa.
Anna purkin jäähtyä hieman ennen avaamista.
Valmista pohja: murskaa keksit ja lisää joukkoon sulatettu voi. Leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 24-26 cm ympyrä ja laita se irtopohjavuoan pohjalle. Painele keksiseos vuoan pohjalle.
Levitä päälle keitetty kondensoitu maito ja viipaloidut banaanit.
Vaahdota kerma ja mausta halutessasi sokerilla.
Levitä kermavaahto piirakan päälle. Koristele banaanisiivuilla ja keksinpalasilla.
torstai 16. huhtikuuta 2015
Matkavinkit Lindan tapaan
Viime kuun Karibian kierroksen jälkeen olen tehnyt välitilinpäätöstä matkustelun suhteen: missä olen käynyt, mihin haluan mennä ja mikä ylipäätään on minulle sopivin tapa lomailla ja matkustaa. Kokemuksia on tähän mennessä kertynyt 76 kaupungista/ kohteesta 24 maassa.
Listasin oheen muutamia matkavinkkejä. Listaa laatiessani muodostui myös oma matkailijaprofiilini: olen enemmän kaupunkilomailija kuin rannalla makaaja. En matkusta samaan paikkaan kahta kertaa. Matkustan mieluiten Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa - sopivan turvallista ja helppoa tällaiselle yksinmatkustavalle, keski-ikäiselle ja -luokkaiselle muka-seikkailijalle. Pidän kiertolaisen elämästä: mieluummin kierrän yhden loman aikana useilla paikkunnilla kuin olen yhdessä paikassa ja yhdessä hotellissa koko ajan. Ennenkaikkea haen matkoilta elämyksiä, sitä että jokainen matka on elämää suurempi kokemus, johon liittyy vahvoja tunteita. Lomailu pelkästään sen takia että jossain on kiva sää, ei riitä minulle. Olen pelokas ja ennakkoluuloinen: siksi jokainen matka on itsensä ylittämistä. Ja siksi niin hienoa!
PS. Vinkkaa ihmeessä omista lempikohteistasi, etenkin jos oheinen matkailijaprofiili kuulosti tutulta! Olisi kiva saada matkakohdevinkkejä!
Parhaat kaupunkikohteet
Lissabon, Portugali - kaupunki täynnä tunnelmaa ja rähjäistä rappioromantiikkaa. Täydellinen kaupunki päämäärättömään kävelyyn: paljon idyllisiä, kauniita katuja, historiaa ja upeita kaupunkinäkymiä.
New York, Yhdysvallat - maailman mahtavin kaupunki. Nähtävyyksiä, kulttuuria, ostoksia, hyvää ruokaa. Mitä täällä ei ole, sitä ei tarvita. Televisiosta ja elokuvista tuttuja maisemia, joiden johdosta tulee epätodellinen fiilis, kuin kulkisit lavasteissa
Sevilla, Espanja - kaunis ja tunnelmallinen kaupunki täynnä kapeita kujia joita kolutessa kuluu päivä jos toinenkin. Mahtava kohde valokuvausta harrastavalle.
Shoppaile!
Frankfurt ja Berliini, Saksa - Saksa on mainio shoppailumaa. Hintataso on halvempi kuin Suomessa ja tarjonta monipuolista. Berliiniin ja Frankfurtiin on helppo matkustaa, lennot ovat edullisia ja lentoaika lyhyt. Testaa ainakin halpis-kenkäkauppa Deichmann ja kempparikamaa myyvä DM.
Miami, Yhdysvallat - muun kuin shoppailun takia tänne ei kannata matkustaa, näkemistä ei yksinkertaisesti ole. Miami Beach on puolessa päivässä nähty. Onneksi ajan saa kulumaan valtavissa ostosparatiiseissa, suosittelen Aventura Mall:ia (jonne pääsee paikallisbussilla tunnissa Miami Beachiltä, hinta pari dollaria) ja Sawgrass Mills:iä (tilasin shuttle-kuljetuksen hotellin respasta. Matka kesti reilun tunnin ja meno-paluu maksoi 30 dollaria). Huikeita paikkoja molemmat, en ole mikään himoshoppaaja mutta taisin muuttua sellaiseksi näissä ostoskeskuksissa.
Idyllisimmat matkakohteet
Colmar, Ranska - kaupunki kuin karkki. Uskomattoman idyllinen ja sympaattinen paikka Alcasen alueella lähellä Saksan rajaa. Henkeäsalpaavan kaunis kaupunki!
Heidelberg, Saksa - Saksan vastine Colmarille. Vehreässä jokilaaksossa sijaitseva kaunis paikkakunta, jossa kiva vanhakaupunki. Paljon IHANIA kahviloita!
Sonoma Valley, Yhdysvallat - viininviljelyalue Kalifornissa San Fransiscon pohjoispuolella. Viinitarhoja, pikkuteitä ja -kyliä. Rauhallista, kaunista, rentouttavaa!
Mieleenpainuvimmat hotellit
Paris Las Vegas, 3655 Las Vegas Boulevard, Las Vegas, Yhdysvallat - Las Vegasissa majoituin Pariisiksi naamioidussa hotellissa. Neljän tähden casinohotellin sviitti maksoi n. 50 euroa yöltä, ja ikkunasta saattoi katsoa kaupungin loputonta valomerta. Las Vegas on nähtävä kerran elämässään - kaupunki on utopistinen aikuisten ihmemaa.
Kenwood Oaks Guest House, 854 Warm Springs Road, Kenwood, Yhdysvallat - Sonoma Valleyn viinialueella sijaitseva pieni majatalo. Luksusluokan tyyliä ja kuninkaallista palvelua.
Hostellerie Le Marechal, 6 place des six Montagnes Noires, Colmar, Ranska - majoituin hotellin ylimmän keroksen kattohuoneessa, josta oli huikeat näkymät kaupunkia halkovalle kanavalle. Kodikas vanhanajan fiilis ja tyyli, aamuisin sai herätä katolla majailevien kyyhkysten kujerrukseen.
Parasta ruokaa
San Sebastian, Epanja - tapas-taivas Pohjois-Espanjassa. Ei ole tämän paikan voittanutta ruuan suhteen: kaupunki täynnä ihania tapasbaareja!
Biarritz, Ranska - hillittyä vanhanajan charmia pullollaan olevassa Biarritzissa pääsee nauttimaan ranskalaisista herkuista parhaimmilllaan: macaron-leivoksia, tyylikkäitä ravintoloita liitutauluille kirjoitettuine ruokalistoineen, kiva kauppahalli... Herkullisinta ruokaa sain osoitteessa 14 Avenue de Verdun, ravintola Le Pim´pi:stä (hahaa, joo, tiedän että on lapsellista nauraa tolle nimelle mutta nauran silti!), jossa söin mm. kampasimpukoita voikastikkeella. Huikean hyvää! Kannattaa tsekata netistä etukäteen arvosteluja, sillä jokaista hyvää ravintolaa kohden oli myös surkeita turistirysiä joista sai kelvottoman ruuan kaupanpäällisenä huonoa palvelua.
San Fransisco, Yhdysvallat - liian vähän aikaa, liian paljon ravintoloita joissa haluaa käydä. Hyviä hampurilaismestoja, loistavaa meksikolaista, ihania aamiaispaikkoja... America - I Love You!
Upeimmat luontokohteet
Pasific Coast Highway (California State Route 1), Yhdysvallat - Henkeäsalpaavan upea autoilureitti, joka kulkee Yhdysvaltain länsirannikolla pitkin Tyynenmeren rantaa. Ajoin reittiä San Fransiscosta pohjoiseen, eivätkä sanat riitä kuvailemaan kokemusta. Huikeaa!
Utahin kansallispuistot, Yhdysvallat - eroosien muovaamia kivipilareita silmänkantamattomiin Bryce Canyonissa. Jylhän vehreitä patikkareittejä Zion National Parkissa. Colorado-joen muovaamaa kanjonierämaata Canyonlands National Parkissa. Luonnonmuovaamia kivikaaria Arches National Parkissa. Luonto näyttää täällä uskomattoman voimansa - kaikessa armottomuudessaan ja kauneudessaan.
Rannalle!
Sydney, Australia - ranta- ja kaupunkielämän täydellinen liitto. Rentoa fiilistä, kiva kaupunki, valkoiset rannat, kaukana maailman murheet.
Bahamasaaret - vasta täällä ymmärsin että rantalomailussakin voi olla järkeä: hienoakin hienompaa valkoista hiekkaa, turkoosia vettä, lämmin sää ilman järkyttävää kosteutta, hiljainen, puhdas ranta ja riippumatto jossa nautiskella Karibianmeren leppoisista tuulista. Paratiisi!
Historiaa!
Berliini, Saksa - ristiriitaisuuksien kaupunki: ruma ja kaunis yhtä aikaa. Historian arvet selvästi näkyvissä, ja siksi niin upea kaupunki. Jaetun Saksan ja Berliinin muurin historiasta kiinnostuneille ehdoton kohde.
Wien, Itävalta - historia on täällä käsinkosketeltavaa. Kaikesta huokuu että paikka on ollut historian saatossa maailman napa niin tieteessä, taiteessa ja politiikassa. Mahtavaa arkkitehtuuria!
Valletta, Malta - kaupunki on yhtä suurta ulkoilmamuseota: palatseja, linnoituksia ja kirkkoja. Ja värikkäitä vanhanajan busseja joiden kyydissä pääsee helposti tutkimaan saaren muitakin kaupunkeja.
"Haaveissa vainko oot mun" - eli minne seuraavaksi
Rannikkokierros Kroatiassa ja Montenegrossa
Kioto kirsikankukkien aikaan
Espanjan kielikurssi Havannassa
Saarihyppelyä Kreikassa
Risteily maailman ympäri
Taustatietoa: Lindan kohdelista kokonaisuudessaan
Capitol Reef National Park, Yhdysvallat |
Canyonlands National Park, Yhdysvallat |
Miami, Yhdysvallat |
Zion National park, Yhdysvallat |
Bryce Canyon National park, Yhdysvallat |
Chicago, Yhdysvallat |
Las Vegas, Yhdysvallat |
Moab, Yhdysvallat |
Arches National Park, Yhdysvallat |
San Fransisco, Yhdysvallat |
Palo Alto, Yhdysvallat |
Sausalito, Yhdysvallat |
Mendocino, Yhdysvallat |
New York, Yhdysvallat |
Glen Ellen, Yhdysvallat |
Bodega Bay, Yhdysvallat |
Santa Rosa, Yhdysvallat |
Torrey, Yhdysvallat |
Park City, Yhdysvallat |
Salt Lake City, Yhdysvallat |
Point Arena, Yhdysvallat |
Charlotte Amelie, Yhdysvaltain Neitsytsaaret |
San Juan, Puerto Rico |
Half Moon Cay, Bahamasaaret |
Grand Turk, Turks & Caicossaaret |
Odense, Tanska |
Kööpenhamina, Tanska |
Billund, Tanska |
Alta, Norja |
Tromssa, Norja |
Trondheim. Norja |
Nordkapp, Norja |
Oslo, Norja |
Bergen, Norja |
Tukholma, Ruotsi |
Krakova, Puola |
Sydney, Australia |
Tallinna Viro |
Bayonne, Ranska |
Biarritz, Ranska |
Strasbourg, Ranska |
Colmar, Ranska |
Pariisi, Ranska |
Fuengirola, Espanja |
Benalmadena, Espanja |
Cordoba, Espanja |
Malaga, Espanja |
Ronda, Espanja |
San Sebastian, Espanja |
Bilbao, Espanja |
Sevilla, Espanja |
Madrid, Espanja |
Barcelona, Espanja |
Bratislava, Slovakia |
Budapest, Unkari |
Dublin, Irlanti |
Valletta, Malta |
Lontoo, Iso-Britannia |
Amsterdam, Hollanti |
Wien, Itävalta |
Firenze, Italia |
Siena, Italia |
Pisa, Italia |
Praha, Tsekki |
Hampuri, Saksa |
Bremen, Saksa |
Dusseldorf, Saksa |
Köln, Saksa |
Munchen, Saksa |
Berliini, Saksa |
Heidelberg, Saksa |
Frankfurt am Main, Saksa |
Freiburg im Breisgau, Saksa |
Kehl, Saksa |
Lissabon, Portugali |
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
Mehua!
Hankin pari viikkoa sitten mehulingon. Silkka päähänpistohan se oli, mutta mehulinko on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Gigantista löytyi Philipsin vehje n. 70 euron hintaan joten sillä tuntui sopivalta aloittaa mehustusharrastus. Olen aloittanut mehujen teon helposti lähestyttävillä resepteillä: hedelmiä joiden joukkoon sekoitan "helppoja" kasviksia, kuten porkkanaa ja kurkkua. Sellereiden ja kaalien lisääminen mehuihin saa toistaiseksi odottaa. Mehut ovat itsetehtyinä todella raikkaita ja herkullisia, ja uusia makuyhdistelmiä on kiva kokeilla. Mehustan yleensä suunnilleen samanvärisiä aineksia, jolloin juoman väri pysyy houkuttelevana. Olen nauttinut mehuja aamiaiseksi ja välipaloina.
Tässä muutama hyväksi havaittu mehuresepti!
Vihreä herkkumehu
Puolikas kurkku
2 vihreää omenaa
1 punainen omena
2 kiiviä
Pese kurkku ja omena. Poista omenista siemenkodat. Kuori kiivit. Heitä ainekset mehulinkoon. Aineksista tulee mehua n. 1/2 litraa.
Oranssi aamun piristys
2 appelsiinia
1 verigreippi
3 luomuporkkanaa
Kuori appelsiinit ja greippi. Pese porkkanat. Heitä ainekset mehulinkoon. Aineksista tulee mehua n. 750 ml.
Lukuvinkki! Lainasin kirjastosta Erin Quonin ja Briana Stocktonin "Supermehut" -kirjan. Se osoittautui hyväksi starttioppaaksi mehulinkoiluun. Kirjasta löytyy yli 90 mehuohjetta!
Tässä muutama hyväksi havaittu mehuresepti!
Vihreä herkkumehu
Puolikas kurkku
2 vihreää omenaa
1 punainen omena
2 kiiviä
Pese kurkku ja omena. Poista omenista siemenkodat. Kuori kiivit. Heitä ainekset mehulinkoon. Aineksista tulee mehua n. 1/2 litraa.
Oranssi aamun piristys
2 appelsiinia
1 verigreippi
3 luomuporkkanaa
Kuori appelsiinit ja greippi. Pese porkkanat. Heitä ainekset mehulinkoon. Aineksista tulee mehua n. 750 ml.
Lukuvinkki! Lainasin kirjastosta Erin Quonin ja Briana Stocktonin "Supermehut" -kirjan. Se osoittautui hyväksi starttioppaaksi mehulinkoiluun. Kirjasta löytyy yli 90 mehuohjetta!
torstai 9. huhtikuuta 2015
Karibian risteilyllä
Silloin se tapahtui. 24. helmikuuta 2015. Täydellisen rentoutumisen anatomia selvisi minulle Neitsytsaarilla: olla niin rentoutuneessa olotilassa että tekemiseksi riittää auringonlaskun katselu. Ei tarvetta tehdä mitään muuta tai olla missään muualla. Ajatukset eivät laukanneet menneessä tai suunnitelleet tulevaa. Oli vain se hetki, auringonlasku Neitsytsaarilla.
Kerroin edellisessä postauksessa suuresta
kävelyprojektistani, jonka sain loppuun helmikuussa. Urakan päätteeksi
palkitsin itseni lomalla: lähdin Miamiin ja sieltä viikoksi Karibian
risteilylle. Risteily houkutti koska se vaikutti helpolta ja turvalliselta
tavalta yksin matkustavalle naiselle nähdä monta eksoottista kohdetta yhdellä
reissulla. Etukäteen hirvitti miten jaksan risteillä jumittuneena samaan
purkkiin tuhansien muiden matkustajien kanssa. Termi ”eläkeläisristeily” kävi
myös mielessä.
Karibian risteily - mistä kyse ja mitä maksaa
Vertailin eri varustamojen reittejä ja hintoja, ja päädyin
Carnival Cruise Linen 7 vuorokauden itäisen Karibian risteilyyn Miamista
Carnival Glorylla. Valintaani vaikuttivat eniten satamakohteiden määrä: tähän
viikon mittaiseen risteilyyn sisältyi peräti neljä päivää maissa eri
Karibianmeren saarilla. Laiva kävi Bahamasaarilla, Yhdysvaltain
Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa sekä Turks ja Caicossaarilla. Varasin risteilyn
suoraan varustamosta, ja lennot hankin erikseen (olipahan muuten hyvä ja
edullinen lento AirBerlinillä, nopeakin Berliinissä tapahtuneesta yhdestä
välilaskusta huolimatta. Hintasäästöä halvimpaan suoraan lentoon verrattuna kertyi peräti 250
euroa).
Entäs sitten risteilyn hinta? Päädyin parvekkeelliseen
hyttiin, mikä nosti risteilyn hintaa muutamalla sadalla eurolla, samoin
yksinmatkustavalle hytin hinta on suhteessa kalliimpi kuin vaikkapa
pariskunnalle. Hintaa all-inclusive-risteilylle tuli hieman alle 200€/ vuorokausi,
sisältäen parvekkeellisen hytin, ruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä,
huonepalvelun ja tipit. Automaatista sai hakea vettä, jääteetä ja
sitruunajuomaa ilmaiseksi, alkoholijuomista ja limsoista joutui maksamaan
erikseen (drinkit n. 8€, limsatölkki reilun euron). Laivalla riitti ilmaista
hupia aamusta iltaan: oli kuntosalia ja minigolfrataa, koripallokenttää ja
vesipuistoa. Useita auringonottopaikkoja
ja uima-altaita, ja osa näistä varattu vain aikuisille rauhoittumiseen.
Paikkoja joissa olla yksin rauhassa, paikkoja joissa nauttia iloisesta
risteilyhälinästä. Mister ”karvaisin rinta” –kilpailua tai Miss Carnivalin
valintaa. Lähes 1000-paikkainen teatteri, jossa kävin katsomassa neljää eri
musiikkishowta risteilyn aikana. Casino, baareja, ravintoloita, stand-up-klubi…
Palvelu oli huikean hyvää (hytti esimerkiksi siivottiin kaksi kertaa päivässä),
ja ruokatarjonta oli monipuolista, äärimmäisen laadukasta ja hyvää. Kaikki
toiminta keskittyi siihen että jokaisen matkustajan risteily on hauska, rentouttava
ja mieleenpainuva. Itse ei tarvinnut huolehtia juuri mistään, mikä mahdollisti
täydellisen keskittymisen rentoutumiseen.
Jos et käytä laivan maksullisia palveluja (retket maissa, hoidot laivan kylpylässä,
ostokset laivan putiikeista, alkoholi, limsa, ruokailu muutamassa
erikoisravintolassa), pärjäät laivalla kokonaan ilman rahaa. Ylipäätään
käteistä rahaa tai luottokorttia ei tarvinnut laivalla lainkaan, sillä
hyttiavain toimi maksukorttina.
Seitsemän päivää oli juuri sopivan mittainen aika risteillä.
Satamapäivinä laiva saapui kohteeseen aamulla, ja maihin pääsi yleensä 9-10
aikaan. Laiva oli parkissa koko päivän, lähtö oli yleensä iltapäivällä 15-18
välillä. Kohteessa ehti siis viettää pitkän päivän. Tarjolla oli monipuolinen
valikoima laivayhtiön järjestämiä maksullisia retkiä. Minä holjailin kohteissa
omin päin. Laiva parkkeerasi Neitsytsaarilla ja Puerto Ricossa kaupungin
keskustan tuntumaan joten kävellen oli helppo tutustua paikkoihin. Bahama ja
Turks ja Caicos puolestaan olivat paratiisin omaisia rantakohteita, joissa
päädyin vain makailemaan riippumatossa silkkisen hiekan ja turkoosin, kirkkaan
veden äärellä. Laivalle pääsi takaisin päivän mittaan milloin halusi, kesken
päivän oli esimerkiksi mahdollista käydä syömässä laivalla, ja palata sen
jälkeen takaisin maihin.
Risteily oli hieno kokemus – jopa niin hieno että saattaisin
lähteä uudestaankin, testaamaan jotain toista reittiä. Tällaisen omiin oloihinsa
sulkeutuvan erakkoluonteen pahimmat skenaariot eivät onneksi toteutuneet: omaa
rauhaa oli laivalla saatavissa aivan tarpeeksi. Hienoimpia hetkiä olivat
aamuiset auringonnousut kun laiva lähestyi maata lokkien saattelemana. Tai tunnelmalliset
hetket auringon laskiessa kun seurasin parvekkeeltani laivan lähtöä, viereisen
laivan matkustajien heiluttaessa hyvästejä ja huutaessa ”goodbye” – ilmassa hitunen
haikeutta sekä odotusta siitä, mitä seuraava satama tuo tullessaan.
perjantai 3. huhtikuuta 2015
Tampere kävellen
En uskonut siihen itsekään. Ja muut vielä vähemmän. "Ai mitä sä meinaat tehdä?", "Ai miten niin kävellä kaikki Tampereen kadut?". Suurimmalle osalle tutuista en edes kertonut projektista, koska pidin sitä itsekin hieman epämääräisenä harrastuksena. Jotenkin hulluna. Ja mistä siis oli kyse? Siitä että suunnitelmissani oli kävellä kaikki Tampereen kadut ja lenkkipolut. Kaikki.
Oikeastaan projekti alkoi motivaatioharjoituksena. En ole niitä onnekkaita joille "liikunta on elämäntapa", jotka säässä kuin säässä lähtevät lenkille "koska liikunnasta saa niin fantsut fiilikset". Olen ollut se joka katkerana katsoo edellämainittuja sohvan pohjalta ja harrastaa mieluummin television katselua. Ja ihmettelee samalla miksi itsellä on niin paska fiilis. Naisten sporttilehdissä julistetaan että "lenkille lähdöstä tulee tapa kunhan vaan lähtee liikkeelle". Harmi, ettei samoissa lehdissä kerrota miten sen liikkeellelähdön saa onnistumaan.
Omaa liikuntainnostustani olin saanut nousemaan vähän kerrallaan, apuna Polarin aktiivisuusranneke. Tapanani oli tehdä kävelylenkkejä useamman kerran viikossa, aina samoilla kulmilla. Yhden lenkin aikana tuumasin että voisihan sitä muuallakin kävellä kuin aina näillä samoilla mestoilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Kävin ostamassa alkuvuodesta 2014 kaupungin karttapisteestä Tampereen katukartan. Se oli valtava. Kaksipuoleinen. Peitti melkein kokonaan neljän hengen ruokapöydän kun sen levitti. Ja siihen oli merkitty joka ikinen Tampereen katu. Kaikki polut ja lenkkimaastot. Aivan kaikki. Ja ne aioin kävellä. Kesällä ottaisin avuksi urakkaan polkupyörän. Aikarajaa en aluksi kävelyprojektille ottanut. Ajattelin että kunhan tässä nyt vähän kävelen. Lopulta hoidin homman alle vuodessa.
Projektin myötä liikunnanvihaajalle alkoi valjeta mitä se motivaatio oikein on. Kävin lenkillä lähes joka päivä. Säästä riippumatta. Aina lenkin jälkeen väritin karttaani ne kadut jotka olin saanut käveltyä. Ja kartta alkoi täyttyä - siitä tuli upea punaisten reittimerkintöjen labyrintti. Mitä enemmän se täyttyi, sitä kiihkeämmin halusin saada sen täyteen. Kaupunginosa toisensa jälkeen tuli tutuksi, samoin kaupungin rajat Nokian, Kangasalan, Ylöjärven ja Pirkkalan suunnalla. Teiskon päätin jättää projektin ulkopuolelle; sitä ei tosin karttaan ollut onneksi edes merkitty. TKL:n bussilinjat tulivat myös tutuiksi - bussin avulla pääsin tehokkaasti kauempana sijaitseviin kohteisiin joissa oli katuja tallaamatta.
Kartta tuli täyteen helmikuussa 2015, vähän alle vuosi projektin aloittamisesta. Viimeiseksi lenkiksi olin jättänyt muutaman polunpätkän Pyynikinharjulta. Kevätaurinko paistoi, katselin maisemia ja mietin että siinä se sitten oli. Ja kävelin kotiin.
Oikeastaan projekti alkoi motivaatioharjoituksena. En ole niitä onnekkaita joille "liikunta on elämäntapa", jotka säässä kuin säässä lähtevät lenkille "koska liikunnasta saa niin fantsut fiilikset". Olen ollut se joka katkerana katsoo edellämainittuja sohvan pohjalta ja harrastaa mieluummin television katselua. Ja ihmettelee samalla miksi itsellä on niin paska fiilis. Naisten sporttilehdissä julistetaan että "lenkille lähdöstä tulee tapa kunhan vaan lähtee liikkeelle". Harmi, ettei samoissa lehdissä kerrota miten sen liikkeellelähdön saa onnistumaan.
Omaa liikuntainnostustani olin saanut nousemaan vähän kerrallaan, apuna Polarin aktiivisuusranneke. Tapanani oli tehdä kävelylenkkejä useamman kerran viikossa, aina samoilla kulmilla. Yhden lenkin aikana tuumasin että voisihan sitä muuallakin kävellä kuin aina näillä samoilla mestoilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Kävin ostamassa alkuvuodesta 2014 kaupungin karttapisteestä Tampereen katukartan. Se oli valtava. Kaksipuoleinen. Peitti melkein kokonaan neljän hengen ruokapöydän kun sen levitti. Ja siihen oli merkitty joka ikinen Tampereen katu. Kaikki polut ja lenkkimaastot. Aivan kaikki. Ja ne aioin kävellä. Kesällä ottaisin avuksi urakkaan polkupyörän. Aikarajaa en aluksi kävelyprojektille ottanut. Ajattelin että kunhan tässä nyt vähän kävelen. Lopulta hoidin homman alle vuodessa.
Projektin myötä liikunnanvihaajalle alkoi valjeta mitä se motivaatio oikein on. Kävin lenkillä lähes joka päivä. Säästä riippumatta. Aina lenkin jälkeen väritin karttaani ne kadut jotka olin saanut käveltyä. Ja kartta alkoi täyttyä - siitä tuli upea punaisten reittimerkintöjen labyrintti. Mitä enemmän se täyttyi, sitä kiihkeämmin halusin saada sen täyteen. Kaupunginosa toisensa jälkeen tuli tutuksi, samoin kaupungin rajat Nokian, Kangasalan, Ylöjärven ja Pirkkalan suunnalla. Teiskon päätin jättää projektin ulkopuolelle; sitä ei tosin karttaan ollut onneksi edes merkitty. TKL:n bussilinjat tulivat myös tutuiksi - bussin avulla pääsin tehokkaasti kauempana sijaitseviin kohteisiin joissa oli katuja tallaamatta.
Kartta tuli täyteen helmikuussa 2015, vähän alle vuosi projektin aloittamisesta. Viimeiseksi lenkiksi olin jättänyt muutaman polunpätkän Pyynikinharjulta. Kevätaurinko paistoi, katselin maisemia ja mietin että siinä se sitten oli. Ja kävelin kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)