Viimeinen etappi: Frankfurt

Olin jo päättänyt etten kirjoita Frankfurtista mitään - oletin ettei kaupunki tarjoa muuta kuin teräksisen modernin ostosparatiisin, jonne matkustin  ylipäätään vain sen takia että lennot olivat halvat ja sijainti erinomainen muiden valitsemieni kohteiden kannalta.  Mitä sellaisesta voi muuta kertoa kuin että joo, porukkaa on hemmetisti ja kauppoja myös.
Kuinka väärässä olinkaan.

Matkavinkit Frankfurtiin

Ensimmäinen päivä meni ostoskatu Zeilia rampatessa. Kyllä, se on ostosparatiisi. Tule tänne jos osteleminen kiinnostaa. Ja olethan saanut jo kuumat vihjeet kahdesta kaupasta joissa on aina - AINA - Saksassa ollessa käytävä: kenkäkauppa Deichmann ja kempparitavara-taivas Dm. Mene näihin vaikka et mitään kyseisistä kaupoista luule tarvitsevasi. Tulet niistä pois kassit täynnä kamaa ihan vaan sen takia kun on niin hemmetin halpaa.
Kakkospäivänä ei shoppailu enää huvittanut - hyvä niin koska se pakotti löytämään paljon mielenkiintoisemman Frankfurtin. Lueskelin muiden matkalaisten vinkkejä TripAdvisorista, ja päätin käyttää ajan puistojen tutkimiseen. Aamupäivän vietin Frankfurtin vanhalla hautausmaalla. Kyllä, luit oikein: hautausmaalla. Hauptfriedhof on valtava puisto (sanoisin melkeinpä metsä) keskustan tuntumassa. Ei todellakaan mikään piknik-puisto mutta hieno paikka rauhoittumiseen ja päämäärättömään kävelyyn. Upea kohde myös valokuvauksen kannalta kunhan muistaa kunnioittavan käytöksen.
Iltapäivällä suuntasin Palmengarteniin eli paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Hyvin hoidettu, monipuolinen, alppiruusut upeassa kukassa tähän aikaan vuodesta. Hyvinkin siis 7 euron sisäänpääsymaksun arvoinen paikka.
Lopuksi piipahdin Bethmanns-parkissa, josta löytyi tunnelmallinen kiinalainen puutarha. Puiston kupeesta lähtevä Berger Straße oli mahtava löytö: kyseisen kaupunginosan tunnelmallinen pääkatu jossa oli persoonallisia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita yksi toisensa perään ja paikallista väkeä runsain mitoin nauttimassa lämpimästä illasta. Pikkukaupunkifiilistä keskellä suurkaupunkia.

Kävin päivän aikana tsekkaamassa myös Frankfurtin vanhat kaupungit (puhun monikossa koska itselleni ei selvinnyt mikä täällä sitä virallista vanhaa kaupunkia nyt sitten on). Oletushan on että jokaisessa saksalaisessa kaupungissa on vähintään yksi kadunpätkä täynnä niitä koristeellisia,  värikkäitä, hirsiristikkojen siksakilla varustettuja taloja. Sachsenhausenin kaupunginosasta niitä löytyi, paikka oli rivi baareja ja krouveja naamioituna "vanhaksi kaupungiksi". Varmaan ihan kiva mesta illalla kun iloiset ihmiset valtaavat kadut ja jos oluen juominen kiinnostaa. Myös Römerin eli Raatihuoneen aukion ympärille oli remontoitu näitä saksalaistyyppisiä vanhoja taloja. Ihan kiva kulissi sekin, ei oikein tehnyt vaikutusta kun olin juuri nähnyt samaa kokonaisen kaupungin verran esim. Heidelbergissä. Molemmilla alueilla tuli tunne turisteille tehdystä lavasteesta. Olen huono arvioimaan mikä on autenttisuuden taso missään kaupungissa, jonkun mielestä kehumani Heidelberg voi olla vielä pahempi huijaus. Minulle Frankfurt esittäytyi modernina ja monipuolisena shoppailukaupunkina kruunattuna hienoilla puistoilla, ja hyvä niin.

Euroopan turnee jatkuu - Saksassa jälleen: Heidelberg

Ranskanmaa jäi taakse, olen jälleen Saksassa, tarkemmin sanottuna Heidelbergin kaupungissa. Ja miten ihana paikka tämä onkaan: kaupunki sijaitsee kahden kukkulan välissä, keskellä virtaa joki, ja toiselta rinteeltä tilannetta valvoo valtava linna. Idyllistä, ah niin idyllistä.  Paljon ravintoloita, kauppoja ja ihania leipomoita.  Heidelbergin linna oli käymisen arvoinen, sieltä oli hienot näkymät yli kaupungin.
Vaikea valita kumpi nousee matkan kohokohdaksi: Colmar vai Heidelberg. Ehdottomasti käymisen arvoisia molemmat. Parasta näissä pikkukaupungeissa on se, ettei niissä ole mitään pakollisia nähtävyyksiä - kaiken ajan voi siis käyttää kaupungilla kävelyyn, ihmettelyyn, fiilistelyyn, kahviloissa istumiseen, matkapäiväkirjan kirjoittamiseen puistossa ja valokuvaamiseen. Parasta lomaa minulle!
Seuraava etappi onkin sitten Frankfurt, joka valikoitui kohteeksi lento-logistisista syistä. Shoppailen siellä pari päivää, sen jälkeen paluu arkeen ja Suomeen.

Terveisiä Euroopasta: Vive la France! Colmar ja Strasbourg

Alsacen kiertomatka jatkuu, nyt Ranskan puolella Colmarissa ja Strasbourgissa.

Colmar oli kertakaikkisen viehättävä paikka, kaupunki kuin karkki. Päivät kuluivat katuja tallaamalla ja vain ihastelemalla kaikkea kauneutta. Hotellivalintakin osui nappiin: majailin kanaalin varrella La Marechal -hotellin ylimmän kerroksen kattohuoneistossa, josta näkymät kanaalille olivat upeat, ja aamulla sai herätä pulujen kujerrukseen. Paljon olen idyllisiä paikkoja kolunnut, ihastellut vanhojen rakennusten kauneutta ties missä, mutta nyt taisi löytyä ultimaalisen kauneuden tyyssija. Colmar hurmasi minut totaalisesti.

Colmarin jälkeen seuraava etappi, Strasbourg, tuntui jotenkin vaisulta. Kaunis ja siisti kaupunki, mutta ei mitään mitä en olisi ennen nähnyt: menee samaan kategoriaan vaikkapa Prahan ja Krakovan kanssa. Historiallinen ydinkeskusta on kanaalin ympäröimä saari, Grande Íle. Kanaalin ylittävät sillat olivat kauniita kuvauskohteita. Vilkas ranskalainen fiilis, paljon kahviloita ja ravintoloita joissa saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Tähän itsensä kipeäksi maksamiseen ovat kyllästyneet ilmeisesti myös paikalliset. Tämä selvisi kun tein  päiväretken paikallisbussilla Saksan puolelle rajakaupunki Kehliin. Matka kesti vaivaiset 15 minuuttia ja maksoi alle 2 euroa. Busseja kulkee rajan yli parinkymmenen minuutin välein, ja määränpäässä odottaa Saksan halpa hintataso: porukka matkasi Kehliin valtavan isojen matkalaukkujen ja pyörillä kulkevien vetopakaasien kanssa tavaraa hakemaan. Osa näytti olevan matkalla päivittäisiä ruokaostoksia tekemään. Kehlissä ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, ainoa yllyke matkustaa sinne on reilusti Ranskaa halvempi hintataso. Itsekin päätin hyödyntää tilannetta: lähdenkin seuraavalle etapille Kehlin rautatieasemalta enkä Strasbourgista - säästö junalipun hinnassa n. 25 euroa.

Terveisiä Euroopasta - etappi 1: Freiburg

Lindan maailma siirtyy tulevan viikon ajaksi kansainvälisiin tunnelmiin. Kierrän Saksaa ja Ranskaa junalla ja postailen täältä reissun päältä tunnelmia.

Kiersin viime kesänä junalla Espanjaa ja innostuin tuolloin junailusta. Minussa asuu jonkin sortin vaeltajaluonne, ei haittaa vaikka paikkakunta vaihtuu lomareissulla parin päivän välein. En ikinä pura edes matkalaukkua vaikka olisinkin jossain paikassa pitemmän aikaa. 

Ja ei, kyseessä ei ole mikään teini-interrail - siihen alan olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen. Reitti on siis valittu jo etukäteen, ja hotellit varattu Suomesta käsin (myönnän rehellisesti ja ylpeänä etten todellakaan ole mikään "seikkailija-travelleri" vaikka se niin muodikasta olisikin). Turneen paikkakunnat valitsin puhtaasti esteettisin perustein: surffasin netissä ja etsin idyllisiä pikkukaupunkeja. Euroopan pääkaupungit alkavat olla suurelta osin jo nähtyinä, joten halusin nyt astetta pienempiin, idyllisiin pikkukaupunkeihin jotka ovat kätevästi saavutettavissa junalla.

Etappi 1 on Freiburgin pikkukaupunki eteläisessä Saksassa. Lensin Helsingistä Frankfurtiin ja matkustin sieltä junalla pari tuntia kohteeseen. Juna lähti kätevästi suoraan lentokentältä.

Freiburgista en, kuten en muistakaan turneen kohteista, tiennyt etukäteen muuta kuin sen että kauniiksi kaupunkia on kehuttu. Eikä turhaan: Freiburgin vanhakaupunki on vehreä, vilkas ja täynnä romanttisia mukulakivikatuja joita reunustavat pastellisävyihin maalatut, koristeelliset rakennukset. Kahviloista ja perinteisistä saksalaisista krouveista on varaa valita. Ja tottakai oli testattava paikkakunnan kebab-tarjonta: ei ole Saksan reissua ilman että heittää ainakin kerran falafelin naamariin. Saksan kebabmestoissa on nimittäin huikean hyvä hinta-laatusuhde, ja yleensä tarjolla on myös jotain tällaiselle semi-vegelle joka ei punaista lihaa syö. Tänään söin lounaaksi jonkinsortin falafel-rullan, koko osastoa "jättiläismäinen", hinta 3,50. Ei huono.

Harmaa ja sateinen lenkki Hervannassa

Lenkkeily-tutkimusmatkat veivät minut viikonloppuna Hervannan suuntaan. Harmaa, ah, niin harmaa oli keli. Sataakin tihutti. Hervanta tarjosi onneksi muutaman mukavan yllätyksen. Kyseinen kaupunginosa on minulle melko tuntematon, muutaman kerran lienen ajanut siitä ohi - pysähtymättä. Ahvenisjärvi oli vihreä keidas keskellä Hervantaa ja sen ympäri meni lenkkipolku. Kovin törkyiseltä kyseinen lutakko kyllä näytti: sorsien seassa lillui sulassa sovussa kaikkea kaljapuilloista sipsipussiin.
Hervannasta pääsi kivaa metsäistä reittiä Lukonlahden ulkoilualueen kautta Hallilaan. Reitit näytti menevän myös Nirvaan ja Veisuun - ne aion testata toisella kertaa.

Suklainen marjatäytekakku

Juhlin viikonloppuna syntymäpäiviä. Omiani nimittäin. Tässä iässä tilanne alkaa olla se, että ikääntyminen ei varsinaisesti ole riemun aihe, mutta syntymäpäiväkakun verran on aina syytä juhlia. Kakun resepti on kulkenut mukanani pitkään, se on peräisin Valion keittokirjasta jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi. Tämän parempaa kakkupohja saa hakea - samasta aiheesta olen julistanut aikaisemminkin.

Suklaisen kakun väliin laitoin marjoja ja mangorahkaa, päälle kermavaahtoa ja tuoreita marjoja. Hyvää tuli ja kelpasi myös vieraille!

Kakkupohja:

 

2 luomumunaa
2,5 dl sokeria
1 dl maitoa
0,5 dl kuohukermaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl jauhoja
150 g voita

100 g maitosuklaata rouhittuna

 

Täyte:

 

200 g Arla mangorahkaa

0,5 rkl sitruunamehua

1,5 dl kuohukermaa

Pakastemarjoja (mansikka, mustikka, vadelma)

Appelsiinimehua kostutukseen

 

Päälle:

Kermavaahtoa

Tuoreita mansikoita ja vadelmia

 

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä maito ja kerma. Sekoita kaakaojauhe, leivinjauhe ja jauhot keskenään. Sulata ja jäähdytä voi. Lisää munavaahtoon jaohoseos, kerma-maito ja voi. Kääntele lopuksi joukkoon suklaarouhe. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (käytin 24 cm pyöreää irtopohjavuokaa). Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtyneenä ja anna vetäytyä seuraavaan päivään.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta pohja tuorepuristetulla appelsiinimehulla.

Valmista täyte: vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sitruunamehu. Lisää rahka kermavaahdon joukkoon ja sekoita. Sulata marjat, soseuta haarukalla ja levitä kakkupohjalle. Levitä marjojen päälle rahkavaahto.

Koristele kakku kermavaahdolla, täytteestä ylijääneellä mango-rahkavaahdolla ja tuoreilla marjoilla.

Aamulenkki Pyynikillä

Lähdin viikonloppuna pitkästä aikaa Pyynikille lenkille. Sitä ei aina muistakaan minkälainen ilo on asua kaupungissa, joka sijaitsee järvien puristuksessa. Aina löytyy jotain uutta ja yllätyksellistä. Tällä kertaa ihastuttivat kivipyramidit, joita oli rakenneltu Pyhäjärven rantaan.
Etenkin aamut ovat hienoa aikaa kaupungissa: väkeä on vähän liikkeellä joten saan rauhassa koluta itsekseni polkuja ja rantoja. Ja kun herää kukonlaulun aikaan, ehtii lenkin jälkeen hienosti vielä aamupalalle Kauppahalliin!

Paistettua lohta ja katkarapukastiketta

Herkuttelin tällä viikolla kalaruualla. Mitään ihmeellisyyksiä tämä ruoka ei vaatinut joten hyvää tuli pienellä vaivalla. Ja samassa yhteydessä voi jälleen kehua induktioliettä: on se vaan mahtava vehje! Kerrankin kalasta tuli kotikonstein täydellistä: pinnalta rapeaa, sisältä mehukasta.

Kalan lisukkeeksi tein kylmää katkarapukastiketta, jota maustoi kaprikset. Valmistus on yksinkertaista: sulata katkaravut ja purista niistä ylimääräinen neste pois. Sekoita kulhossa katkaravut, purkki creme fraichea, pieneksi pilkottuja kapriksia ja reilusti tilliä. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla. Oheen vielä keitettyjä porkkanoita ja pitkään pannulla hautunutta, karamellisoitunutta sipulia.

Ainekset:

Lohta

Sitruunamehua

Tilliä

Voita paistamiseen

Kastike:

Creme fraichea

Katkarapuja

Tilliä

Kapriksia

Mustapippuria

Sitruunamehua

Lisäkkeet:

Porkkanoita

Sipulia

Parveke kevätkuntoon

Viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli minut vihdoin siivoamaan parvekkeen kevätkuntoon. Vein turhat rojut varastoon ja istutin narsissit ja helmililjat ruukkuihin. Vaikeinta tässä operaatiossa oli valkoisten helmililjojen etsintä: kävin kuudessa kukkakaupassa viikon aikana, lopulta niitä löytyi Prismasta.
Siivousurakan päätteeksi oli mukava nautiskella auringonsäteistä siistillä parvekkeella, seuranani tuore Maku-lehti ja kuppi kaakaota.