Testissä Tammerin aamiainen

Aamiaistestailuni saivat jatkoa viime viikonloppuna, kun vuorossa on testikäynti Radisson Blu Grand Hotel Tammeriin. Olen käynyt Tammerissa vuosien saatossa työn puolesta useita kertoja, ja paikan siirryttyä viime vuonna Radisson -ketjuun odotukset aamiaisen suhteen kasvoivat: hotelliaamiais-kategoriassa Radissonit ovat nimittäin kokemukseni mukaan omaa luokkaansa.

No, miten kävi tänä lauantaisena pakkasaamuna Tampereella? Aloitetaan hinnasta: 21 euroa. Sillä hinnalla on lupa odottaa melkoista kattausta.

Ensin hyvät puolet. Miljöö on upea. Kaikki huokuu vanhanajan loistoa ja tyylikkyyttä - tämän hienompaa hotellimiljöötä et Tampereelta löydä. Aamiaisen esillepano on tällaiselle esteetikolle mannaa. Purkkeja ja purnukoita. Leivät esillä ihanissa paperipusseissa. Smoothiet tarjoillaan söpöistä pikkupurkeista kera pillin. Kaunista ja ihanaa. Tarjolla on monipuolinen valikoima kylmiä ja lämpimiä aamiaisruokia.

Sitten ne huonot puolet. Tässä kohdassa voidaan palata hintaan: 21 euroa. Kuinka monta huonoa puolta saa olla aamiaisessa josta maksat 21 euroa? Aivan. Ei kovin montaa. Noh, kovin montaa niitä ei onneksi ollut, muuta sen verran kuitenkin että mieleen hiipi epäilys josko tämä aamiainen ei sittenkään ole hintansa väärti. Esimerkkinä croissantit: kuivia, kylmiä, todennäköisesti eilisiä, yön yli jääkaapissa levänneitä. Ei hyvä. Tai niin kovat suklaakeksit, ettei hampaat meinanneet pystyä niihin. Syömättä jäivät.

Lopputulos: periaatteessa kaikki on erinomaista. Jos olisin ollut hotellivieras jonka huonehintaan sisältyy aamiainen, olisin ollut enemmän kuin tyytyväinen. Silti ei voi olla miettimättä onko tässä käsillä hienoon krumeluuriin ja ulkomuotoon puettu tavallinen hotelliaamiainen? Odotukset olivat kovat, ja ne täyttyivät melkein.

Lisää aamiaisasiaa löydät täältä: lue miten aamiaistestissä pärjäsi Tampereen Lapland Hotel.

Päiväretki Ruovedelle: Helvetinjärven kansallispuisto ja Helvetinkolu

Viikonlopun aurinkoinen ilma ja pikkupakkanen inspiroi lähtemään luontoretkelle Ruovedelle, Helvetinjärven kansallispuistoon. Matkaa Tampereelta kertyy n. 100 kilometriä suuntaansa. Auto kannattaa jättää Kankimäen P-paikalle, siitä alkaa 4 kilometrin mittainen rengasreitti, "Helvetistä itään -kierros", jonka varrella on kansallispuiston kuulusisin nähtävyys Helvetinkolu, kapea rotko, joka laskee jyrkästi järvenrantaan.
Metsäinen reitti oli hyvä kulkea myös näin talvisaikaan. Väkeä käy ilmeisesti sen verran ympäri vuoden ettei polulle kerry isompia lumikinoksia. Ainoastaan pitkospuut ja portaat olivat jäässä, joten kaikkein heikkohermoisimpien ei matkaan kannata lähteä ainakaan talvella. Helvetinkolun näköalapaikalta on puiset, jyrkät ja jäiset portaat alas järvenrantaan, ja ne toivat mukavasti extreme-tunnelmaa tällaiselle maltilliselle, keski-ikäiselle seikkailijalle.

 

Aamiaistestissä Lapland Hotel Tampere

Olenkohan kertonut että olen aamiaishifistelijä? Suomeksi se tarkoittaa että olen äärimmäisen nirso aamiaisen suhteen. Söisin viikonloppuisin mieluusti aamiaista kodin ulkopuolella, mutta miksi, oi miksi, mieluisia paikkoja on niin hankala löytää Tampereelta? Pelkkä sämpylä ja kahvi ei minulle riitä, varsinkaan kun en juo kahvia, ja harvasta paikasta saa niin äärimmäisyyksiin vietyä sämpylää että se tyydyttäisi aamiaistarpeeni. Toisaalta, minut saa kyllä erinomaisen tyytyväiseksi hyvinkin yksinkertaisilla asioilla: tuore leipä hyvillä täytteillä, kylkeen vastatehty, täynnä makua oleva smoothie (pakko kysyä: miksi, oi miksi, niin monessa paikassa tuputetaan aamun ensimmäisille asiakkaille jotain eilisen jämä-smoothieta? Tai sitten täysin mautonta litkua joka muistuttaa enemmän maitolasillista kuin smoothieta - terveiset vaan yhdelle ABC:lle jossa "mansikkasmoothien" sekaan oli raaskittu laittaa ehkä kaksi maksikkaa. Jotain rajaa prkle terveisin nimimerkki "smoothienatsi").

No niin, palataanpa asiaan. Muutamia takuuvarmoja paikkoja Tampereelta löytyy: Kauppahallissa Ravintola Neljän Vuodenajan aamiainen on mahtava (croissant, hilloa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja Eggs Benedict), samoin Kauppahallissa Ohanan aamiaispannukakut (en ole käynyt vähään aikaan - saahan niitä vielä, saahan?).

Oma lukunsa on sitten hotellien aamiaiset. Tampereen hotelliaamiaisista olen testannut suurimman osan. Johtuukohan siitä että olen tulossa vanhaksi, vai mistä, mutta niin se vaan on että hotelliaamiaisissakin laatu tuntuu nykyään tärkeämmältä kuin määrä. Perus-Cumulus-aamiainen valtavine leikkelevateineen ja edam-röykkiöineen ei vaan enää nappaa - ihan sama vaikka maksaisi 2 markkaa ja ruokaa saisi vetää niin paljon kun haluaa. Loppiaisena aamiaistestiin pääsi Lapland Hotel Tampereen (Yliopistonkatu 44) aamiainen, joka edustaa toista suuntausta: pientä ja tyylikästä - laatua eikä määrää.

Ruoka on esillä kauniisti pienillä vadeilla, kipoissa ja kupeissa. On erikoisuuksia (poro-mustamakkara) ja luxusta (kokki paistamassa omeletteja ruokailijan toiveen mukaan). Omat suosikkini aamiaistarjoomuksista olivat leipäjuusto kera lakka-appelsiinihillon (superhyvä yhdistelmä!), omeletti kera juuston ja karamellisoidun sipulin (maistui mahtavalta tuoreen leivän ja graavilohen kanssa) sekä jälkiruokapöydän omenapiirakka. Aamiaisen hinta oli 17 euroa - sanoisin että lähes hintansa väärti. Miinusta tuli hieman vetisestä ja mauttomasta smoothiesta (hahaa, mikä smoothiepoliisi musta on tullut?!?) ja siitä että tällaiselle ei-punaisen-lihan-syöjälle valikoima oli hieman suppea. Jos olet kaikkiruokainen lihansyöjä, aamiainen on taatusti hintansa väärti - seuralainen kehui pekonia täydellisesti paistetuksi.

Vinkki viikonlopuksi: luonnonihmeitä Lapinniemessä

Kävin lenkkeilemässä Rauhaniemen ja Lapinniemen suunnalla Tampereella. Näsijärven rantamaisemissa odotti mahtava näky: luonnon muovaamia jääveistoksia. Koko rantakaistale Rauhaniemen Kansankylpylästä Lapinniemen Kylpylän kohdalle saakka oli täynnä puihin, heiniin ja sillankaiteisiin jäätyneitä jääpuikkoja. Uskomaton, vangitseva näky! Suuntaa siis kävelylenkki Lapinniemen suuntaan - jääpuikot lienevät paikoillaan niin kauan kuin pakkasta riittää.

 

 

 

Syksy upeimmillaan arboretumissa

Oletko jo käynyt ihastelemassa syksyn värejä Hatanpään arboretumissa? Tein sinne tänään kävely- ja valokuvausreissun ja puisto oli upeimmillaan. Vaahterat loimuavat ruskan väreissä ja ruusutarhastakin löytyi vielä ihasteltavaa.

Turistina Tampereella

Vietin kesällä yhden päivän turistina Tampereella. Kyllä, omassa kotikaupungissani, tuttuakin tutummassa. On ihmeellistä miten paljon uutta näkee kun lähtee liikkeelle uudenlaisella asenteella. Sillä meiningillä että "mihin menisin jos tämä olisi vieras, ulkomailla sijaitseva kaupunki johon saavun ensimmäistä kertaa". Otin kameran mukaan, tottakai, ja tällainen päivä siitä tuli:

Etappi 1: Mustalahden satama. Aamiainen Ravintola Ankkurissa.

Mustalahden satama on viehättävä paikka. Mahtavaa että tähänkin Tampereen kolkkaan on vihdoin saatu elämää! Aamiainen oli "ihan ok": leipää, leikkeleitä, mehua, kahvia, kasviksia. Harmikseni kasviksista tuli fiilis että kyseiset kurkut, tomaatit ja salaatit ovat olleet tarjolla edellisen päivän lounaalla ja seuraavana päivänä ne isketään aamiaispöytään semi-nahistuneina. Tarjolla oli myös hedelmiä ja juustoja - iso plussa siitä! Tarjolla olisi ollut myös pullaa ja se esiteltiin saatesanoin "noi pullat on eilisiä mutta mä laitoin ne tohon kun ei niitä roskiinkaan viitti heittää". Okei, kiitos tiedosta, yhtäkkiä ei tehnytkään mieli pullaa terveisin nimimerkki "Pulla tuoreena tai ei ollenkaan". Aamiaisen hinta oli reilut 6 euroa joten kaikesta huolimatta hyvä alku turistipäivälle.

Etappi 2: Näsinpuiston kautta Finlaysonin Palatsin puistoon. Piipahdus Tallipihalla ostamassa tuliaisia (itselle, hahaa!). Kiertelyä Finlaysonin alueella.

Näsinpuistosta on hienot maisemat Särkänniemeen ja Näsijärven suuntaan. Halutessaan voi piipahtaa myös upeasti remontoidussa Näsilinnassa ja museo Milavidassa. Seuraavaksi Näsinpuiston läpi Finlaysonin suuntaan. Tallipihalta löytyy ihania pikkupuoteja - mukaani tarttui käsintehtyjä suklaakonvehteja Tallipihan Suklaapuodista. Niitä voi istahtaa nautiskelemaan vaikkapa viehättävään Finlaysonin Palatsin puistoon, viralliselta nimeltään Wilhelm von Nottbeckin puisto. Ja sitten Finlaysonin vanhan tehdasalueen uumeniin. Tämä osa Tampereesta on ikisuosikkini. Työpaikkani on sijainnut Finlaysonin alueella 17 vuotta ja silti jaksan aina vaan innostua alueesta. Kannattaa käydä alueen historiasta kertovalla opastetulla kierroksella. Olen ollut muutamalla ja ne ovat olleet äärettömän mielenkiintoisia.

Etappi 3: Tammerkosken kansallismaiseman ihailua patosillalta.

On se maisema vaan hieno. Tammerkoski. Vanhat tehtaat. Vehreät puistot. Minä sydän Tampere.

Etappi 4: Keskustorin kautta Laukontorille. Lounaaksi streetfoodia.

Oma suosikkini Tampereen toreista on ehdottomasti Tammelantori, mutta tällä kertaa reitti suuntautui alarantaan Laukontorille. Mukava pöhinähän sielläkin oli. Lounaaksi nautin Grub-ruokavaunulla vietnamilaisen Banh Mi kanaleivän. Aivan huikea setti, yksi kesän parhaista. Ja sen jälkeen siiderille Suvi-laivalle. Koska se nyt vaan on klassikko.

 

 

 

 

Pari tapahtumavinkkiä viikonlopuksi

Tässä muutama käymisen arvoinen kohde tulevalle viikonlopulle:

Tampereen Stockmannia vastapäätä, entisen Bar Burriton tilaan on avattu muutamaksi päiväksi Tapas PopUp. Tapaksia oli tarjolla n. kymmentä sorttia, niitä sai kympillä kolme. Teatasin kanakroketteja, espanjalaista munakasta ja tonnikalasalaattia. Seuralaiselta maistelin vielä friteerattuja pikkukaloja - kaikki erinomaisia. Paikassa oli kiva fiilis ja hyväntuuliset kokit. Lisää tällaista Tampereelle! Tapas PopUp on auki 17.7.2016 eli sunnuntaihin saakka, joten vielä ehtii!


Käväisin tänään myös Keskustorin kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Aika mukavaa meininkiä: paljon erilaisia torikauppiaita ranskalaisten laventelisaippuoiden myyjistä englantilaisten toffeepalojen kauppiaisiin. Kojuja oli mielestäni enemmän kuin aikaisempina vuosina, joukossa paljon herkkukojuja joista olisi saanut kaikkea patongeista parmesanjuustoon. Markkinoista pääsee nauttimaan lauantaihin 16.7. saakka.

Päivän piristys Finlaysonin alueella

Tampere on mahtava kaupunki! Monenlaista uutta ja kivaa voi nähdä melkeinpä päivittäin kunhan pitää silmänsä auki ja mielensä uteliaana. Tänään työmatkalla huomasin että Finlaysonin alueen sisäpiha oli tuunattu kesäkuosiin: sisäpihan parkkipaikka ja pikkukadut oli maalattu Finlaysonin tekstiileistä tutuilla kuoseilla. Upean näköistä! Pikavilkaisu Googleen antoi lisätietoa: maalaukset liittyvät Finlayson Art Area:an. Nyt kipin kapin Finlaysonin alueelle värikkäitä katumaalauksia ihastelemaan!

Ranskalainen aamiainen Kauppahallissa

 

Tampereella on muutama paikka täydelliseen aamunaloitukseen: Tammelantori ja Kauppahalli. Tänään aamu alkoi jälkimmäisessä, tarkemmin sanottuna aamiaisella Ravintola 4 vuodenajassa. Hoksasin reilu kuukausi sitten että tämä ihana ranskalaisravintola on alkanut tarjoilla myös aamiaista ja olen testannut sen muutamana lauantaina. Kymmenen euron aamiaissetti sisältää eggs Benedict -annoksen kala-, kasvis- tai lihatäytteellä, croissantin ja hilloa, kahvin sekä tuorepuristettua appelsiinimehua. Erinomainen satsi ja ehdottomasti hintansa väärti! Aamiaista on tarjolla klo 9.00 alkaen.

 

Lähi-idän makuja Tampereella: Zeytoon

Tampereelle Tuomiokirkonkadulle on avattu mahtava kasvisravintola: Lähi-idän makuja tarjoava Zeytoon. Kävin testaamassa paikan muutama viikko sitten. Pikkuinen ravintola oli upaten täynnä, joten päädyin ottamaan annokseni mukaan. Ravintolan täyttää iso meze-tiski, josta Zeytoonin kokit koostavat salaatti- ja falafel-annoksia. Valitsin halloumi falafelin, joka sisälsi edellämainittujen lisäksi mm. hummusta, salaattia, tzatsikia ja maustettua kikherneitä. Kaikki oli raikasta, tuoretta ja erinomaisen makuista. Tämä on take-awayta minun makuuni!

Ravintola Zeytoon, Tuomiokirkonkatu 21, Tampere.

Sateen jälkeen

Tampere on täynnä mahtavia puistoja. Yksi suosikeistani on Kiovanpuisto Kalevassa. Kuljen sen ohi monesti lenkillä ja valokuvaan ohimennessäni kasveja. Kyseinen puisto on hieno esimerkki siitä, miten kukkaloistosta pääsee nauttimaan tasaisesti ympäri kasvukauden: keväällä kukkapenkit pursusivat sipulikukista, juhannuksena pääsin nauttimaan ruusuista ja heinäkuussa täydessä loistossaan olivat pionit. Sateen jälkeen sadepisarat kimmelsivät hienosti kukkien terälehdillä.

Vielä ehdit Tamperradaan!

Tamperrada - Tampereen kivoin ruokatapahtuma on täällä taas! Kiersimme eilen työkavereiden kanssa maistelemassa pintxoksia eri ravintoloissa, ja ilta oli mitä mainioin! Tänä vuonna Tamperradan pintxokilpailuun osallistuu yhteensä 20 ravintolaa. Monessa paikassa oli tarjolla kilpailuannoksen lisäksi muitakin tapaksia. Omaksi suosikikseni nousi pikkubistro Kattila (Hallituskatu 5). Kilpailuannos oli tottakai hyvänmakuinen, eikä päätökseen voinut olla vaikuttamatta myös kokonaiskokemus: ravintolassa oli ihana, eloisa fiilis, ja tarjolla oli monenlaisia pintxoja jotka olivat kauniisti esillä. Kaikesta näki että kisaan oli lähdetty tosissaan mutta hyvällä huumorilla – henkilökunnan mahtava fiilis tarttui myös asiakkaisiin. Kattilan konseptin onnistumisesta kertoo se että maistoimme paikassa kolmea eri pintxoa ja palasimme kierroksemme päätökseksi Kattilaan vielä jälkiruokatapaksille.

Muita Tamperrada-kierroksemme helmiä olivat japanilaiset yllättäjät: Izakaya Nomun (Kyttälänkatu 11) ”lohta lootuksella” ja Marusekin (Hämeenkatu 31) kuha-annos olivat kauniita ja maukkaita.

Pintxokilpailu jatkuu perjantaihin 21.8.2015 saakka joten vielä ehdit kierrokselle!

Kuvat: Kattilan kirsikkamuffinssi, Izakaya Nomun lohta lootuksella, Kattilan rapupintxo

Neljä kuvaa viikon varrelta

Tämän viikon kuvat kiertyvät Belgia-teeman ympärille. Kävin kesälomalla nautiskelemassa Brysselin ja Bryggen ihanista kaupunkimaisemista - lisää matkasta myöhemmin! Tässä neljä kuvaa viikon varrelta:

 

1. Sateisen päivän pelastus: aikuisten värityskirja. Hankin omani Brysselistä Royal Museum of Fine Arts:in museokaupasta. Aiheena Claude Monet ja hänen puutarhamaalauksensa. Haastetta piisaa.

2. Tuliaisia itselle Belgiasta: Wittamerin macaron-leivoksia.

3 ja 4: Kävin vihdoin testaamassa belgialaisen ravintola August von Trappen Tampereella. Miljöö oli huikean kaunis ja ruokalista houkutteleva. Söin katkarapuvohvelin ja jälkiruuaksi raparperipaistosta. Erinomaisia makuja ja hyvää palvelua! Hintaa pääruualle, jälkiruualle ja pienelle siiderille tuli 40 euroa. Liekö hinnassa Hans Välimäki -lisää, mutta hinta oli mielestäni hieman yläkanttiin tällaisesta rennosta bistro-ruuasta. Hinnasta huolimatta: suosittelen!

Juhannus kaupungissa

Aamulenkki Tammelantorille kasvisten ja marjojen ostoon. Valokuvausretki Tampereen puistojen kukkaloistoa kuvaamaan sateen jälkeen (ja sateessa). Muutama lasillinen sangriaa. Hiljaisesta kaupungista nautiskelua. Sitä oli minun juhannukseni. Entä sinun?

Neljä kuvaa viikon varrelta

1. Lauantaiaamun iloja: täytetty croissant aamiaiseksi Tammelantorilla torikahvila Tilkassa. Torilta lähti kotiinviemisinä uusia perunoita ja mansikoita. Ihana paikka!
2. Se elää sittenkin! Nimittäin useamman vuoden hiljaiseloa viettänyt orkidea, joka kukkii nyt valkoisin, upein kukin. Viime kerrasta on niin kauan aikaa, että olisin voinut vaikka vannoa kukkien olleen viimeksi punaisia...
3. Katse taivaalle: Finlaysonin kohdalta Satakunnankadulta löytyy hieno, vanhoista puvuntakeista tehty taideteos.
4. Kaupunkiluonnon ihmeitä: jänis odottaa suojatien luona kadun ylitystä.

Epilän kylpylän raunioita ihmettelemässä

Suuntasin tänään aamulenkillä kohti Epilää. Epilänharjulla, Lielahden voimalaitoksen puoleisessa päässä, keskellä metsää, sijaitsevat nimittäin vanhan kylpylän rauniot, joita halusin käydä valokuvaamassa. Tämän "roomalaisen kylpylän" rakennutti yksityishenkilö perheelleen 1930-luvulla. Sen aikaisesta loistosta on jäljellä enää sammaloitunutta kivijalkaa, muureja ja romahtaneita kattoja. Lampi, jonka rannalla kylpylä sijaitsi, on nykyään likainen, rikkakasvien valloittama lutakko, jonka reunamilla töröttää ruostuneet jäänteet kaarisillasta. Paikka on silti lumoava: aurinko siivilöityy kauniisti lehtipuiden välistä kylpylän raunioille, ja mielessään on hauska kuvitella entisiä loiston aikoja. 

Kukkaloistoa Hatanpään arboretumissa

Kuuma lenkkeilyvihje: asuitpa missäpäin Tamperetta hyvänsä, ota suunnaksesi Hatanpään arboretum. Siellä on alkukesän loisto parhaimmillaan. Upeaa tulppaanimerta voi ihailla vielä hetken, ja omenankukat ovat nupuillaan - valkoista kukkaloistoa pääsee siis ihailemaan todennäköisesti lähipäivinä. Majesteettisen upea Magnolia on puolestaan jo kukintansa loppuvaiheessa, sen seuraavaa, täyttä kukoistusta joudut odottamaan ensi vuoteen.

Neljä kuvaa viikon varrelta

1. Aamulenkki Tahmelassa. Kevät ja Tampere esittelivät parhaita puoliaan.
2. Työmatka Helsinkiin. Töiden jälkeen porkkanakakkua Starbucksissa. Linda ♥ carrot cake.
3. Ihana kevät!
4. Katse taivaalle: Tampereen kävelykadulle oli ilmestynyt upea taideteos.

Virallinen kevätpostaus

Kävin fiilistelemässä kevään tuloa Pärrinkoskella Tampereen Peltolammilla. Löysin tämän paikan suuren kävelyprojektini myötä, josta kirjoitin muutama viikko sitten. Kävelyprojektin päättymisessä on se hyvä puoli että nyt voin lenkkeillä minne tahansa, valita niin sanotusti rusinat pullasta. Pärrinkoski on kiva ulkoilupaikka keväisin: sinivuokkojen täyttämä metsä, lintujen laulua, kosken solinaa, sorsapariskunta nautiskelemassa auringosta kosken suvannossa. Tervetuloa, kevät!