Olenkohan kertonut että olen aamiaishifistelijä? Suomeksi se tarkoittaa että olen äärimmäisen nirso aamiaisen suhteen. Söisin viikonloppuisin mieluusti aamiaista kodin ulkopuolella, mutta miksi, oi miksi, mieluisia paikkoja on niin hankala löytää Tampereelta? Pelkkä sämpylä ja kahvi ei minulle riitä, varsinkaan kun en juo kahvia, ja harvasta paikasta saa niin äärimmäisyyksiin vietyä sämpylää että se tyydyttäisi aamiaistarpeeni. Toisaalta, minut saa kyllä erinomaisen tyytyväiseksi hyvinkin yksinkertaisilla asioilla: tuore leipä hyvillä täytteillä, kylkeen vastatehty, täynnä makua oleva smoothie (pakko kysyä: miksi, oi miksi, niin monessa paikassa tuputetaan aamun ensimmäisille asiakkaille jotain eilisen jämä-smoothieta? Tai sitten täysin mautonta litkua joka muistuttaa enemmän maitolasillista kuin smoothieta - terveiset vaan yhdelle ABC:lle jossa "mansikkasmoothien" sekaan oli raaskittu laittaa ehkä kaksi maksikkaa. Jotain rajaa prkle terveisin nimimerkki "smoothienatsi").
No niin, palataanpa asiaan. Muutamia takuuvarmoja paikkoja Tampereelta löytyy: Kauppahallissa Ravintola Neljän Vuodenajan aamiainen on mahtava (croissant, hilloa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja Eggs Benedict), samoin Kauppahallissa Ohanan aamiaispannukakut (en ole käynyt vähään aikaan - saahan niitä vielä, saahan?).
Oma lukunsa on sitten hotellien aamiaiset. Tampereen hotelliaamiaisista olen testannut suurimman osan. Johtuukohan siitä että olen tulossa vanhaksi, vai mistä, mutta niin se vaan on että hotelliaamiaisissakin laatu tuntuu nykyään tärkeämmältä kuin määrä. Perus-Cumulus-aamiainen valtavine leikkelevateineen ja edam-röykkiöineen ei vaan enää nappaa - ihan sama vaikka maksaisi 2 markkaa ja ruokaa saisi vetää niin paljon kun haluaa. Loppiaisena aamiaistestiin pääsi Lapland Hotel Tampereen (Yliopistonkatu 44) aamiainen, joka edustaa toista suuntausta: pientä ja tyylikästä - laatua eikä määrää.
Ruoka on esillä kauniisti pienillä vadeilla, kipoissa ja kupeissa. On erikoisuuksia (poro-mustamakkara) ja luxusta (kokki paistamassa omeletteja ruokailijan toiveen mukaan). Omat suosikkini aamiaistarjoomuksista olivat leipäjuusto kera lakka-appelsiinihillon (superhyvä yhdistelmä!), omeletti kera juuston ja karamellisoidun sipulin (maistui mahtavalta tuoreen leivän ja graavilohen kanssa) sekä jälkiruokapöydän omenapiirakka. Aamiaisen hinta oli 17 euroa - sanoisin että lähes hintansa väärti. Miinusta tuli hieman vetisestä ja mauttomasta smoothiesta (hahaa, mikä smoothiepoliisi musta on tullut?!?) ja siitä että tällaiselle ei-punaisen-lihan-syöjälle valikoima oli hieman suppea. Jos olet kaikkiruokainen lihansyöjä, aamiainen on taatusti hintansa väärti - seuralainen kehui pekonia täydellisesti paistetuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti