Italiatunnelmissa: Melanzane alla Parmigiana

Lomailin viime viikolla Roomassa. Nautiskelin sunnuntaibrunssin Testaccion kaupunginosassa ravintola Rec23:ssa (Piazza Dell'Emporio 1-2) jossa maistoin italialaisklassikkoa Melanzane alla Parmigianaa, juustoista tomaatti-munakoisovuokaa. Tämä herkullinen kasvisruoka on upea yhdistelmä tomaattia, basilikaa ja pannulla paahdettua munakoisoa joka imee Italian maut itseensä kuin sieni. Kaiken kruunaa parmesanjuusto ja mozzarella. Ruokafiiliksiin pääsin katselemalla TV Kakkoselta tulevaa "Intohimona italialainen ruoka" -ohjelmaa, jossa sattumoisin tehtiin kyseistä ruokaa viime viikon jaksossa. Oheinen resepti on miksaus kyseisen ohjelman ja Maku-lehden reseptiä.

Melanzane alla Parmigiana

2 munakoisoa

2 keskikokoista sipulia

2 valkosipulinkynttä

Oliiviöljyä

1 tölkki tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1 tölkki säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)

Suolaa

Mustapippuria

Sokeria

Oreganoa (kuivattua)

Tuoretta basilikaa

2  palloa mozzarellaa (yht. 250g)
reilut 100 g parmesanjuustoa raastettuna

Aloita valmistelemalla munakoisot. Tarkoitus on saada niistä pois kitkeryyttä ja nestettä ennen varsinaista ruuanvalmistusta. Leikkaa munakoisot n. sentin paksuisiksi viipaleiksi pituussuunnassa. Laita muutama viipale lautaselle, ripottele päälle hieman suolaa ja aseta viipaleiden päälle pala talouspaperia. Lado talouspaperin päälle seuraava kerros munakoisoviipaleita, ripottele suolaa, laita talouspaperi ja jatka samaan malliin kunnes kaikki munakoisot ovat samassa "tornissa" lautasella. Laita kasan päälle paino, esim. paistinpannu, jotta munakoisokasa hieman painuu (neste irtoaa paremmin). Jätä munakoisotorni tekeytymään siksi aikaa kun valmistat ruuan muut elementit (n. 30 min).

Valmista tomaattikastike: Silppua sipulit ja kuullota kattilassa oliiviöljyssä. Kun sipulit ovat pehmentyneet, heitä sekaan hienonnettu valkosipuli ja kuullota hetki. Kaada tomaattimurska ja kirsikkatomaatit joukkoon. Mausta suolalla, pippurilla, hyppysellisellä sokeria sekä oreganolla. Nakkaa joukkoon reilu määrä silputtua tuoretta basilikaa. Anna pulputtaa liedellä n. 20-30 minuuttia. Tarkista maku.

Tässä vaiheessa voit siirtyä munakoisojen paahtamiseen. Lorauta pannulle reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä ja paahda munakoisoviipaleet kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi. Älä laita pannulle kerralla kovin montaa viipaletta, vaan muutama kerrallaan.

Raasta parmesanjuusto.

Kasaa ainekset kerroksittain uunivuokaan: pohjalle hieman tomaattikastiketta ja sen päälle paahdettuja munakoisoviipaleita. Ripottele munakoison päälle raastettua parmesania ja riivi mozzarellasta nokareita. Sen jälkeen taas tomaattikastiketta, munakoisoa ja juustoja. Minä sain tällä reseptillä aikaiseksi kolme kerrosta. Päällimmäiseksi tulee juustokerros. Kannattaa laittaa pinnalle reilusti parmesanraastetta jotta saat aikaiseksi ihanan rapean juustokuoren.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min (kunnes pinta on kauniin ruskea ). Anna jäähtyä hetken, jotta maut tasaantuvat.

Syksy upeimmillaan arboretumissa

Oletko jo käynyt ihastelemassa syksyn värejä Hatanpään arboretumissa? Tein sinne tänään kävely- ja valokuvausreissun ja puisto oli upeimmillaan. Vaahterat loimuavat ruskan väreissä ja ruusutarhastakin löytyi vielä ihasteltavaa.

Omena-puolukka-juustokakku

Sain työkaverilta pari kassillista omenoita. Niiden innoittamana testasin juustokakkureseptiä jonka löysin Soppa365-sivustolta. Kyseisessä kakussa viehätti ulkonäkö: ihanat omeruusukkeet jotka näperrellään kakun päälle koristeeksi. Loppupelissä tuo koristeiden näpertely ei ehkä ollut ihan vaivan väärti, mutta itse kakku kylläkin. Juustokakkumassan sekaan tuli puolukoita: erikoinen mutta erinomainen yllätys! Aion kokeilla reseptiä uudestaan, mutta ilman omenaruusukkeita: aion testata miten saan parhaiten omenan mukaan kakkuun - ehkä hillokkeena kakun päälle?

Pohja:

100 g voita

3 ½ dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

125 g ranskankermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl puolukoita

1 rkl sokeria

Koristeluun:

4-5 isoa punaista omenaa

1 l vettä
3/4 dl sokeria

Sulata voi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, sokeri ja perunajauhot. Painele seos leivinpaperilla vuoratun, reunoiltaan voidellun irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle. Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Vatkaa tuorejuusto, ranskankerma, munat, sokeri ja kardemumma sekaisin. Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Survo puolukat ja sekoita joukkoon sokeri. Ripottele puolukkasurvos pieniksi nokareiksi juustoseokseen.

Jatka juustokakun paistamista 45 minuuttia uunin alatasolla.

Omenaruusukkeiden teko:

Huuhdo omenat mutta älä kuori niitä. Viipaloi omenat aivan ohuiksi, puolikuun muotoisiksi siivuiksi. Poista kota. Keitä viipaleita sokerivedessä noin minuutti. Nosta siivut valumaan lävikköön.

Kieputa ruusut: tee ruusun sisäosan pieni nuppu rullaamalla yksi omenaviipale. Kääri nupun ympärille lisää viipaleita terälehdiksi. Laita valmiit ruusut odottamaan leikkuulaudalle.

Ota kakku uunista ja nostele ruusuja kauttaaltaan kakun pinnalle. Paista kakkua vielä 10 minuuttia.

Anna kakun jähmettyä vuoassa ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa pari tuntia tai seuraavaan päivään.

Irrota vuoan reuna, auta tarvittaessa veitsellä. Valuta halutessasi pinnalle hieman juoksevaa hunajaa.

Vinkit omenaruusukkeiden tekoon:

- Pyörittele ruusut valmiiksi jo ennen juustokakun valmistusta. Kun kakku on paistunut 45 minuuttia, ruusujen on oltava valmiita koristelua varten.

- Varaa ruusukkeita varten nimenomaan isoja omenoita. Minun omenani olivat isohkoja kotipuutarha-omenoita – eivät ilmeisesti tarpeeksi isoja koska homma oli melko tuskaista näpertämistä.

Appelsiini-suklaajuustokakku

Kirjoitin keväällä mailman parhaasta juustokakusta (lue täältä). Resepti on siitä mahtava ettei siihen tule liivatetta, eikä kakkua tarvitse paistaa uunissa, vaan se hyytyy jääkaapissa. Sama resepti taipuu moneen: tällä kertaa tein kakun appelsiini-twistillä. Maustamaton tuorejuusto vaihtui appelsiinituorejuustoon, ja lopputulos oli maultaan Fazerina-suklaata muistuttava juustokakku. Koristeeksi tuoreita marjoja - herkullista!

Pohja:

175 g LU Bastogne -keksejä

50 g voita

Täyte:

200 g Fazerin tummaa suklaata

2 dl kuohukermaa

400 g Viola appelsiinituorejuustoa

1 dl tomusokeria

Koristeluun:

1 Fazerina-suklaapatukka

Marjoja

Vuoraa 24cm läpimittaisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele keksimassa irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka täytteen teon ajaksi jääkaappiin.

Valmista täyte: sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon tomusokeri.

Kaada sulanut, hieman jäähtynyt suklaa tuorejuusto-tomusokeri -seoksen joukkoon. Lisää kermavaahto ja sekoita täytettä (esim. nuolijalla) kunnes väri on tasainen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta tasaiseksi. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli.

 Koristele kakku ennen tarjoilua tuoreilla marjoilla ja Fazerina-suklaapatukasta vuolluilla lastuilla.

Nizza ja Cannes

Tämän Nizzaa koskevan kirjoituksen aloittaminen tuntui hankalalta. Tulin kesälomamatkaltani takaisin Suomeen heinäkuussa vai pari päivää ennen kuin Nizzan rantabulevardi muuttui järkyttävän veriteon tapahtumapaikaksi. Sen jälkeen tuntui merkityksettömältä ja väärältä postailla kepeitä lomakuvia blogiin. Nyt teen sen kuitenkin. En sen takia että tällä tekstillä olisi edelleenkään minkäänlaista merkitystä, mutta ehkä sen takia, että haluan kirjata ylös millainen oli minun Nizzani heinäkuussa 2016.

Ensin hyvät puolet. Lyhyt lentomatka Suomesta. Kivoja päiväretkipaikkoja lähellä (vaikkapa Cannes tai Monaco). Kauniit rakennukset - ihanaa ettei Ranskan rannikkoa ole pilattu millään betonisella hotelliviidakolla, vaan vanhat rakennukset on jätetty kertomaan aristokraattisesta historiasta. Ja mainitaan nyt vielä aurinko ja meri, ne ovat minulle osastoa "ihan kiva jos on, mutteivät pakollisia". Siinäpä se sitten olikin. Nizza tuntui Mentonin (lue kesälomani ensimmäisestä kohteesta täältä) jälkeen niin kovin yllätyksettömältä. Lattealta. Tavalliselta keskikokoiselta kaupungilta. Jos olet vähääkään matkustanut Ranskassa tai Euroopassa ylipäätään, Nizza ei tarjoa sinulle mitään uutta. Olen pahoillani - Nizza ei vaan antanut minulle mitään fiilistä, mitään sellaista mikä jäisi sydämeen tykyttämään.

Muutama mieleenjäävä juttu löytyi kuitenkin.

Matkavinkit Nizzaan

1. Lähde bussilla Cimiezin kukkuloille (pääset matkaan paikallisbussilla nro 17, ja matka on lyhyt, viitisentoista minuuttia. Jää pois pysäkillä Monastére Cimiez). Cimiez on ollut aikanaan ylimystön kansoittama kaupunginosa ja siitä merkkinä ovat edelleen lukuisat hienot palatsit ja huvilat. Kukkulan laelta löytyy Musée Matisse, Nizzan arkeologinen museo sekä oma suosikkini Cimiezin luostarin puutarha.

2. Hyvät näkymät Nizzan rantabulevardille löytyvät Parc de la Colline du Chateaun näköalapaikalta. Ylös pääset vanhan kaupungin kupeesta, josta löytyy hissi, Ascenseur du Chateau. Toki rappusiakin pitkin pääsee, jos ilmainen hissikyyti ei kelpaa.

3. Onhan se vanhakaupunkikin pakko mainita. Se oli isompi ja tunnelmallisempi kuin etukäteen odotin. Ja tietysti iltaelämän keskus: paljon baareja, ravintoloita (ja meitä turisteja). Upea kohde valokuvauksen kannalta etenkin illan hämyssä. Kannattaa tsekata etukäteen vaikkapa TripAdvisorista tai blogeja lukemalla mitkä ravintoloista ovat käymisen arvoisia.

4. Tee päiväretki Cannesiin. Kannattaa mennä junalla. Paikallisbussillakin pääsee,  siinä säästää junaan verrattuna muutaman lantin, mutta matka tuntuu kestävän ikuisuuden eikä maisemat ole häävit.

Cannes on tosi kiva pikkukaupunki ja pienelle kukkulalle levittäytyvä vanhakaupunki, Le Suquet,  viehättävä käyntikohde. Kukkulan laelta oli hienot panoraamanäkymät. Vanhankaupungin kupeessa olisi ollut myös mieluinen käyntikohde, Marché Forville, eli paikallinen tori, mutta ajoitukseni oli pielessä ja sinne päästyäni kauppiaat jo siivosivat kojujaan. Päädyin syömään myöhäistä lounasta torin laidalle La Brasserie du Marché:en (17 rue du Marche Forville). Erinomainen ravintola, yksi tämän reissun parhaista ruokakokemuksista.

5. Tee päiväretki Monacoon. Kannattaa mennä bussilla: maisemat rantatiellä Nizzasta Monacon ja Mentonin suuntaan ovat huikean dramaattiset! Lue lisää edellisestä postauksestani.

Ihana Menton Ranskan Rivieralla (ja vähän juttua Monacosta)

Tämän vuoden kesälomareissuni suuntautui Ranskan Rivieralle: vietin muutaman päivän  pikkukaupunki Mentonissa, muutaman päivän Nizzassa, ja piipahdinpa myös Monacossa.

Menton oli ihana. Kertakaikkiaan viehättävä kaupunki Välimeren rannalla lähellä Italian rajaa. Idyllinen, sympaattinen ja ehdottomasti hyvä valinta kun haluaa laahustella rauhassa pieniä kujia, valokuvata, syödä hyvin ja ehkä pulahtaa välillä turkoosiin Välimereen. Menton lienee Ranskan Rivieran lomakohteista niitä vähemmän tunnettuja, ja tarjosi siksi yllätyksellisyyttä ja tunnelmaa jota ei esimerkiksi Nizzasta löytynyt. Myös hintataso oli Nizzaa edullisempi.

Nizzan lentokentältä pääsi kätevästi bussilla Mentonin keskustaan. Samoin päiväretki Monacoon taittui hyvin paikallisbussilla edulliseen hintaan.

Matkavinkit Mentoniin:

1. Kapua vanhan kaupungin katuja ylös kukkulalle, jossa sijaitsee vanha hautausmaa, le Cimetière du Vieux-Château. Upeat näköalat, maaginen tunnelma. Vanhakaupunki kapeine kujineen ja portaineen on todella idyllinen, haustausmaa puolestaan tarjoaa rappioromantiikkaa vanhoine ruostuneine portteineen ja ajan patinoimine patsaineen. Kaunista ja haikeaa samaan aikaan.

2. Nautiskele rantaelämästä. Rantaviivaa riittää, ja kun ajoittaa uintiretkensä aamuun ja iltaan, ei tarvitse välittää rantaryysiksestäkään. Rantabulevardi Promenade du Soleilin varrella oleva iso, julkinen ranta on pientä kiveä, joten varaa mukaan rantamatto (ostin kaislamaton turistipuodista 3 eurolla) ja jonkinlaiset uintikengät (näitä ei minulla ollut joten merestä rannalle kapuaminen paljain jaloin oli melkoisen hervoton operaatio).

3. Tee päiväretki Monacoon. Pääset Monacoon paikallisbussilla nro 100, kyyti maksaa muutaman euron. Hyppää pois vaikkapa Monte Carlon Casinon pysäkillä. Matka kestää n. 40 minuuttia.

Jo pelkkä bussimatka on hieno kokemus, koska rannikkotien maisemat Mentonista aina Nizzaan saakka ovat todella dramaattiset: jyrkkää rinnettä jota täplittävät luksushuvilat, ja turkoosina hohtelevaa Välimerta ökyjahteineen. Vertailun vuoksi: vastaava reitti Nizzasta länteen eli Cannesin suuntaan, oli todella vaatimaton ja tylsän uuvuttava tähän verrattuna.

No entäs se Monaco sitten: pieni kaistale maata Välimeren rannassa täynnä valtavan korkeita asuntokomplekseja, vieri vieressä jyrkässä rinteessä. Niiden välissä  pastellinsävyisiä kauniita, vanhoja huviloita. Ja portaita, valtavia korkeuseroja, ja vielä lisää portaita. Hyvässä lykyssä kohdalle osuu hissi jolla pääsee taittamaan osan matkaa. Turisteja pällistelemässä Casinon eteen pysäköityjä Rols Royceja ja Maserateja. Venesatama josta voi päätellä että tähän yhteen maailmankolkkaan on ahtautunut niin valtavasti rikkautta ettei sitä tavallinen pulliainen voi edes ymmärtää. Hämmennystä siitä milloin ylipäätään olet Monacossa, milloin Ranskassa.

Kannattaa käydä Monaco Villessa, Monacon vanhassa kaupungissa. Sinne pääsi kätevästi bussilla nro 1, hinta muutaman euron. Kävellenkin toki pääsee (muutama kilometri Monte Carlosta) mutta meikäläisen jalat olivat kaikesta rappusten ramppaamisesta siinä kunnossa että paikallisbussi oli oikein mieluisa vaihtoehto. Vanhakaupunki sijaitsee kukkulan laella joten sieltä oli hienot panoraamamaisemat kohti venesatamaa ja Monte Carloa. Ja tottakai löytyy ne asiaankuuluvat sokkeloiset pikkukadut, kauniita rakennuksia, paljon ravintoloita ja ruhtinaanlinna.

Hotellisuositus Mentoniin: Le Royal Westminster, 28/30 avenue Félix Faure, Menton.

Kolmen tähden hotelli vanhassa palatsissa aivan rannassa lähellä kaupungin ostos- ja ravintolakatuja. Iso huone, remontoitu iso kylpyhuone. Erinomainen hinta-laatusuhde. (100 euroa yö, sis. aamiainen).

Seuraavassa postauksessa lisää kesälomatunnelmia: vuorossa vinkit Nizzaan ja Cannesiin.