Palaan vielä kerran Japanin matkani tunnelmiin: tästä postauksesta voit lukea matkavinkkini Tokioon.
Tokioon minulla ei etukäteen ollut isompia intohimoja, se päätyi matkakohteeksi ajatuksella "onhan siellä nyt käytävä kun kerran sinne päin maailmaa mennään". Ja onhan maailman väkirikkain kaupunki jo itsessään nähtävyys. "Iso" saa Tokiossa toden totta uuden merkityksen: "ydinkeskustan" toisesta päästä toiseen kulkeminen kesti metrolla 40 minuuttia. Sama matka kuin Helsingistä Hyvinkäälle. Ja silti ollaan koko ajan Tokion ytimessä.
Taltutin Tokion tutustumalla siihen kaupunginosa kerrallaan. Metro on Tokiossa äärimmäisen kätevä kulkuväline: kaupungin metrokartta näyttää hurjalta, mutta eipä se metrolla kulkeminen ole Tokiossa sen kummempaa kuin muuallakaan maailmassa: tsekkaa minkä linjan varrella määränpääsi on, valitse linja, varmista suunta, osta lippu automaatista ja hyppää kyytiin. Asemilla opasteet ovat englanniksi, samoin lippuautomaateista saattoi vaihtaa kieleksi englannin.
Kaupunki on täynnä sympaattisia kaupunginosia, ei pelkkää modernia pilvenpiirtäjäviidakkoa. Kussakin kaupunginosassa on oma fiiliksensä ja oma viehätyksensä. Ja entäs sitten se ruoka! Lähes kaikkialla kaduilla leijailee huumaava ruuan tuoksu: fantastinen hiiligrillillä paistetun lihan tuoksu tulvii lukuisista kadulle levittyvistä ravintoloista.
Ja edelleen ihmetyttää kaupungin siisteys, turvallisuus ja järjestelmällisyys: ei kaaosta tai hässäkkää missään, ei roskia missään. Aamulla kadunlakaisijat putsaavat kaduilta kukkien terälehtiä tai joltain turistilta vahingossa tippuneen kartan, kun ei muutakaan siivottavaa ole. Herääkin kysymys miten ihmeessä muutama tuhat tamperelaista saa vaikkapa Keskustorin niin järkyttävään kuntoon jonkun kesäisen kaljanjuontitapahtuman yhteydessä (tai ei siihen mitään tapahtumaa edes tarvita, ihan tavallinenkin viikonloppu riittää).
Temppeleiden ja puistojen suhteen Tokion anti oli vaatimatonta - toki en niitä valtavasti Tokiosta kaivannutkaan koska minulla oli jo takana pysähdykset Kiotossa ja Kanazawassa, jotka olivat ylimaallisia kokemuksia edellämainituissa kategorioissa.
Kabbabashi-dori: katu/ kaupunginosa josta löytyy kaikkea keittiö- ja ravintola-alaan liittyen.Yksi kauppa keskittyy veitsiin, toinen syömäpuikkoihin, kolmas kippoihin, neljä kuppeihin, viides johonkin muuhun. Ja lista jatkuu ja jatkuu kuten myös tämä valtava keittiöharrastajan paratiisi. Paras paikka ostaa tuliaisia itselle!
Shinjukun kaupunginosa: tänne kannattaa tulla iltaisin valokuvaamaan valomerta. Paljon ravintoloita, kauppoja ja isoja tavarataloja, joiden ruokaosastoilla menee pää pyörälle.
Yanakan kaupunginosa: tunnelmallinen kaupunginosa jossa pieniä ostoskatuja, temppeleitä, kahviloita ja ravintoloita. Myös Yanakan hautausmaa on näkemisen arvoinen.
Tokuy Hands: askartelijan paratiisi. Helsingin Stockmannin kokoinen tavaratalo joka keskittyy pelkästään askartelu- ja kädentaitotarvikkeisiin. Vihkoja, kyniä, papereita, tarroja, washi-teippiä silmänkantamattomiin. Ainakin Shinjukun ja Shibuyan kaupunginosissa oli Tokuy Hands -myymälät, kävin molemmissa. Kuinka paljon voi yksi ihminen ostaa paperiaskartelutarvikkeita? Aika paljon, sanon minä.
Asakusan kaupunginosa: hotellini sijaitsi tällä alueella ja valinta osoittautui mainioksi. Paljon ravintoloita, ostoskatuja ja iltaelämää. Jos temppelit kiinnostaa, kannattaa käydä katsomassa Senso-ji -temppeli. Hotellisuositus: Richmond Asakusa Premier Hotel.
Vähän hemmottelua: vietin Tokiossa syntymäpäivääni, ja juhlan kunniaksi seuralaiseni tarjosi minulle hulppean aamiaisen Asakusa View -hotellin ravintolassa. Ravintola sijaitsi 26. kerroksessa ja buffetissa oli tarjolla noin 150 sorttia aamiaisruokia. Ikkunapöydästä oli mahtavat näkymät yli Tokion. Ihana alku päivälle! Vinkki: varaa pöytä etukäteen tai mene paikan päälle aikaisin - ravintola alkoi olla 8 aikaan aamulla jo täynnä.
Käy lukemassa myös edelliset kirjoitukseni: yleiset matkavinkit Japaniin ensikertalaisen näkökulmasta sekä vinkit Kiotoon ja Kanazawaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti