Karibian risteilyllä

Silloin se tapahtui. 24. helmikuuta 2015. Täydellisen rentoutumisen anatomia selvisi minulle Neitsytsaarilla: olla niin rentoutuneessa olotilassa että tekemiseksi riittää auringonlaskun katselu. Ei tarvetta tehdä mitään muuta tai olla missään muualla. Ajatukset eivät laukanneet menneessä tai suunnitelleet tulevaa. Oli vain se hetki, auringonlasku Neitsytsaarilla.

Kerroin edellisessä postauksessa suuresta kävelyprojektistani, jonka sain loppuun helmikuussa. Urakan päätteeksi palkitsin itseni lomalla: lähdin Miamiin ja sieltä viikoksi Karibian risteilylle. Risteily houkutti koska se vaikutti helpolta ja turvalliselta tavalta yksin matkustavalle naiselle nähdä monta eksoottista kohdetta yhdellä reissulla. Etukäteen hirvitti miten jaksan risteillä jumittuneena samaan purkkiin tuhansien muiden matkustajien kanssa. Termi ”eläkeläisristeily” kävi myös mielessä.

Karibian risteily - mistä kyse ja mitä maksaa

Vertailin eri varustamojen reittejä ja hintoja, ja päädyin Carnival Cruise Linen 7 vuorokauden itäisen Karibian risteilyyn Miamista Carnival Glorylla. Valintaani vaikuttivat eniten satamakohteiden määrä: tähän viikon mittaiseen risteilyyn sisältyi peräti neljä päivää maissa eri Karibianmeren saarilla. Laiva kävi Bahamasaarilla, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa sekä Turks ja Caicossaarilla. Varasin risteilyn suoraan varustamosta, ja lennot hankin erikseen (olipahan muuten hyvä ja edullinen lento AirBerlinillä, nopeakin Berliinissä tapahtuneesta yhdestä välilaskusta huolimatta. Hintasäästöä halvimpaan suoraan lentoon verrattuna kertyi peräti 250 euroa).

Entäs sitten risteilyn hinta? Päädyin parvekkeelliseen hyttiin, mikä nosti risteilyn hintaa muutamalla sadalla eurolla, samoin yksinmatkustavalle hytin hinta on suhteessa kalliimpi kuin vaikkapa pariskunnalle. Hintaa all-inclusive-risteilylle tuli hieman alle 200€/ vuorokausi, sisältäen parvekkeellisen hytin, ruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä, huonepalvelun ja tipit. Automaatista sai hakea vettä, jääteetä ja sitruunajuomaa ilmaiseksi, alkoholijuomista ja limsoista joutui maksamaan erikseen (drinkit n. 8€, limsatölkki reilun euron). Laivalla riitti ilmaista hupia aamusta iltaan: oli kuntosalia ja minigolfrataa, koripallokenttää ja vesipuistoa.  Useita auringonottopaikkoja ja uima-altaita, ja osa näistä varattu vain aikuisille rauhoittumiseen. Paikkoja joissa olla yksin rauhassa, paikkoja joissa nauttia iloisesta risteilyhälinästä. Mister ”karvaisin rinta” –kilpailua tai Miss Carnivalin valintaa. Lähes 1000-paikkainen teatteri, jossa kävin katsomassa neljää eri musiikkishowta risteilyn aikana. Casino, baareja, ravintoloita, stand-up-klubi… Palvelu oli huikean hyvää (hytti esimerkiksi siivottiin kaksi kertaa päivässä), ja ruokatarjonta oli monipuolista, äärimmäisen laadukasta ja hyvää. Kaikki toiminta keskittyi siihen että jokaisen matkustajan risteily on hauska, rentouttava ja mieleenpainuva. Itse ei tarvinnut huolehtia juuri mistään, mikä mahdollisti täydellisen keskittymisen rentoutumiseen.  Jos et käytä laivan maksullisia palveluja (retket maissa, hoidot laivan kylpylässä, ostokset laivan putiikeista, alkoholi, limsa, ruokailu muutamassa erikoisravintolassa), pärjäät laivalla kokonaan ilman rahaa. Ylipäätään käteistä rahaa tai luottokorttia ei tarvinnut laivalla lainkaan, sillä hyttiavain toimi maksukorttina.

Seitsemän päivää oli juuri sopivan mittainen aika risteillä. Satamapäivinä laiva saapui kohteeseen aamulla, ja maihin pääsi yleensä 9-10 aikaan. Laiva oli parkissa koko päivän, lähtö oli yleensä iltapäivällä 15-18 välillä. Kohteessa ehti siis viettää pitkän päivän. Tarjolla oli monipuolinen valikoima laivayhtiön järjestämiä maksullisia retkiä. Minä holjailin kohteissa omin päin. Laiva parkkeerasi Neitsytsaarilla ja Puerto Ricossa kaupungin keskustan tuntumaan joten kävellen oli helppo tutustua paikkoihin. Bahama ja Turks ja Caicos puolestaan olivat paratiisin omaisia rantakohteita, joissa päädyin vain makailemaan riippumatossa silkkisen hiekan ja turkoosin, kirkkaan veden äärellä. Laivalle pääsi takaisin päivän mittaan milloin halusi, kesken päivän oli esimerkiksi mahdollista käydä syömässä laivalla, ja palata sen jälkeen takaisin maihin.

Risteily oli hieno kokemus – jopa niin hieno että saattaisin lähteä uudestaankin, testaamaan jotain toista reittiä. Tällaisen omiin oloihinsa sulkeutuvan erakkoluonteen pahimmat skenaariot eivät onneksi toteutuneet: omaa rauhaa oli laivalla saatavissa aivan tarpeeksi. Hienoimpia hetkiä olivat aamuiset auringonnousut kun laiva lähestyi maata lokkien saattelemana. Tai tunnelmalliset hetket auringon laskiessa kun seurasin parvekkeeltani laivan lähtöä, viereisen laivan matkustajien heiluttaessa hyvästejä  ja huutaessa ”goodbye” – ilmassa hitunen haikeutta sekä odotusta siitä, mitä seuraava satama tuo tullessaan.