Karibian risteilyllä

Silloin se tapahtui. 24. helmikuuta 2015. Täydellisen rentoutumisen anatomia selvisi minulle Neitsytsaarilla: olla niin rentoutuneessa olotilassa että tekemiseksi riittää auringonlaskun katselu. Ei tarvetta tehdä mitään muuta tai olla missään muualla. Ajatukset eivät laukanneet menneessä tai suunnitelleet tulevaa. Oli vain se hetki, auringonlasku Neitsytsaarilla.

Kerroin edellisessä postauksessa suuresta kävelyprojektistani, jonka sain loppuun helmikuussa. Urakan päätteeksi palkitsin itseni lomalla: lähdin Miamiin ja sieltä viikoksi Karibian risteilylle. Risteily houkutti koska se vaikutti helpolta ja turvalliselta tavalta yksin matkustavalle naiselle nähdä monta eksoottista kohdetta yhdellä reissulla. Etukäteen hirvitti miten jaksan risteillä jumittuneena samaan purkkiin tuhansien muiden matkustajien kanssa. Termi ”eläkeläisristeily” kävi myös mielessä.

Karibian risteily - mistä kyse ja mitä maksaa

Vertailin eri varustamojen reittejä ja hintoja, ja päädyin Carnival Cruise Linen 7 vuorokauden itäisen Karibian risteilyyn Miamista Carnival Glorylla. Valintaani vaikuttivat eniten satamakohteiden määrä: tähän viikon mittaiseen risteilyyn sisältyi peräti neljä päivää maissa eri Karibianmeren saarilla. Laiva kävi Bahamasaarilla, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, Puerto Ricossa sekä Turks ja Caicossaarilla. Varasin risteilyn suoraan varustamosta, ja lennot hankin erikseen (olipahan muuten hyvä ja edullinen lento AirBerlinillä, nopeakin Berliinissä tapahtuneesta yhdestä välilaskusta huolimatta. Hintasäästöä halvimpaan suoraan lentoon verrattuna kertyi peräti 250 euroa).

Entäs sitten risteilyn hinta? Päädyin parvekkeelliseen hyttiin, mikä nosti risteilyn hintaa muutamalla sadalla eurolla, samoin yksinmatkustavalle hytin hinta on suhteessa kalliimpi kuin vaikkapa pariskunnalle. Hintaa all-inclusive-risteilylle tuli hieman alle 200€/ vuorokausi, sisältäen parvekkeellisen hytin, ruokaa niin paljon kuin jaksoi syödä, huonepalvelun ja tipit. Automaatista sai hakea vettä, jääteetä ja sitruunajuomaa ilmaiseksi, alkoholijuomista ja limsoista joutui maksamaan erikseen (drinkit n. 8€, limsatölkki reilun euron). Laivalla riitti ilmaista hupia aamusta iltaan: oli kuntosalia ja minigolfrataa, koripallokenttää ja vesipuistoa.  Useita auringonottopaikkoja ja uima-altaita, ja osa näistä varattu vain aikuisille rauhoittumiseen. Paikkoja joissa olla yksin rauhassa, paikkoja joissa nauttia iloisesta risteilyhälinästä. Mister ”karvaisin rinta” –kilpailua tai Miss Carnivalin valintaa. Lähes 1000-paikkainen teatteri, jossa kävin katsomassa neljää eri musiikkishowta risteilyn aikana. Casino, baareja, ravintoloita, stand-up-klubi… Palvelu oli huikean hyvää (hytti esimerkiksi siivottiin kaksi kertaa päivässä), ja ruokatarjonta oli monipuolista, äärimmäisen laadukasta ja hyvää. Kaikki toiminta keskittyi siihen että jokaisen matkustajan risteily on hauska, rentouttava ja mieleenpainuva. Itse ei tarvinnut huolehtia juuri mistään, mikä mahdollisti täydellisen keskittymisen rentoutumiseen.  Jos et käytä laivan maksullisia palveluja (retket maissa, hoidot laivan kylpylässä, ostokset laivan putiikeista, alkoholi, limsa, ruokailu muutamassa erikoisravintolassa), pärjäät laivalla kokonaan ilman rahaa. Ylipäätään käteistä rahaa tai luottokorttia ei tarvinnut laivalla lainkaan, sillä hyttiavain toimi maksukorttina.

Seitsemän päivää oli juuri sopivan mittainen aika risteillä. Satamapäivinä laiva saapui kohteeseen aamulla, ja maihin pääsi yleensä 9-10 aikaan. Laiva oli parkissa koko päivän, lähtö oli yleensä iltapäivällä 15-18 välillä. Kohteessa ehti siis viettää pitkän päivän. Tarjolla oli monipuolinen valikoima laivayhtiön järjestämiä maksullisia retkiä. Minä holjailin kohteissa omin päin. Laiva parkkeerasi Neitsytsaarilla ja Puerto Ricossa kaupungin keskustan tuntumaan joten kävellen oli helppo tutustua paikkoihin. Bahama ja Turks ja Caicos puolestaan olivat paratiisin omaisia rantakohteita, joissa päädyin vain makailemaan riippumatossa silkkisen hiekan ja turkoosin, kirkkaan veden äärellä. Laivalle pääsi takaisin päivän mittaan milloin halusi, kesken päivän oli esimerkiksi mahdollista käydä syömässä laivalla, ja palata sen jälkeen takaisin maihin.

Risteily oli hieno kokemus – jopa niin hieno että saattaisin lähteä uudestaankin, testaamaan jotain toista reittiä. Tällaisen omiin oloihinsa sulkeutuvan erakkoluonteen pahimmat skenaariot eivät onneksi toteutuneet: omaa rauhaa oli laivalla saatavissa aivan tarpeeksi. Hienoimpia hetkiä olivat aamuiset auringonnousut kun laiva lähestyi maata lokkien saattelemana. Tai tunnelmalliset hetket auringon laskiessa kun seurasin parvekkeeltani laivan lähtöä, viereisen laivan matkustajien heiluttaessa hyvästejä  ja huutaessa ”goodbye” – ilmassa hitunen haikeutta sekä odotusta siitä, mitä seuraava satama tuo tullessaan.

Tampere kävellen

En uskonut siihen itsekään. Ja muut vielä vähemmän. "Ai mitä sä meinaat tehdä?", "Ai miten niin kävellä kaikki Tampereen kadut?". Suurimmalle osalle tutuista en edes kertonut projektista, koska pidin sitä itsekin hieman epämääräisenä harrastuksena. Jotenkin hulluna. Ja mistä siis oli kyse? Siitä että suunnitelmissani oli kävellä kaikki Tampereen kadut ja lenkkipolut. Kaikki.

Oikeastaan projekti alkoi motivaatioharjoituksena. En ole niitä onnekkaita joille "liikunta on elämäntapa", jotka säässä kuin säässä lähtevät lenkille "koska liikunnasta saa niin fantsut fiilikset". Olen ollut se joka katkerana katsoo edellämainittuja sohvan pohjalta ja harrastaa mieluummin television katselua. Ja ihmettelee samalla miksi itsellä on niin paska fiilis. Naisten sporttilehdissä julistetaan että "lenkille lähdöstä tulee tapa kunhan vaan lähtee liikkeelle". Harmi, ettei samoissa lehdissä kerrota miten sen liikkeellelähdön saa onnistumaan.

Omaa liikuntainnostustani olin saanut nousemaan vähän kerrallaan, apuna Polarin aktiivisuusranneke. Tapanani oli tehdä kävelylenkkejä useamman kerran viikossa, aina samoilla kulmilla. Yhden lenkin aikana tuumasin että voisihan sitä muuallakin kävellä kuin aina näillä samoilla mestoilla. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
 
Kävin ostamassa alkuvuodesta 2014 kaupungin karttapisteestä Tampereen katukartan. Se oli valtava. Kaksipuoleinen. Peitti melkein kokonaan neljän hengen ruokapöydän kun sen levitti. Ja siihen oli merkitty joka ikinen Tampereen katu. Kaikki polut ja lenkkimaastot. Aivan kaikki. Ja ne aioin kävellä.  Kesällä ottaisin avuksi urakkaan polkupyörän. Aikarajaa en aluksi kävelyprojektille ottanut. Ajattelin että kunhan tässä nyt vähän kävelen. Lopulta hoidin homman alle vuodessa.

Projektin myötä liikunnanvihaajalle alkoi valjeta mitä se motivaatio oikein on. Kävin lenkillä lähes joka päivä. Säästä riippumatta. Aina lenkin jälkeen väritin karttaani ne kadut jotka olin saanut käveltyä. Ja kartta alkoi täyttyä - siitä tuli upea punaisten reittimerkintöjen labyrintti. Mitä enemmän se täyttyi, sitä kiihkeämmin halusin saada sen täyteen. Kaupunginosa toisensa jälkeen tuli tutuksi, samoin kaupungin rajat Nokian, Kangasalan, Ylöjärven ja Pirkkalan suunnalla. Teiskon päätin jättää projektin ulkopuolelle; sitä ei tosin karttaan ollut onneksi edes merkitty. TKL:n bussilinjat tulivat myös tutuiksi - bussin avulla pääsin tehokkaasti kauempana sijaitseviin kohteisiin joissa oli katuja tallaamatta. 

Kartta tuli täyteen helmikuussa 2015, vähän alle vuosi projektin aloittamisesta. Viimeiseksi lenkiksi olin jättänyt muutaman polunpätkän Pyynikinharjulta. Kevätaurinko paistoi, katselin maisemia ja mietin että siinä se sitten oli. Ja kävelin kotiin.

Tapaskierroksella

Vietimme työkavereiden kanssa herkullista iltaa tapaksien merkeissä: kiersimme tamperelaisia ravintoloita ja maistelimme heidän Tamperrada-kisapintxoksiaan. Kisaan osallistuu tänä vuonna 12 ravintolaa joista vierailimme viidessä. Kiva tapahtuma tämä Tamperrada ylipäätään. Monessa ravintolassa oli tarjolla muitakin pintxoja kuin kisaan osallistuva herkku, ja liikkeellä oli mukavasti väkeä tapasten perässä kiertämässä.
Omat suosikkini löytyivät Satamakadulta Henriksistä (savukalamoussea ruisleivällä) ja Kauppakadun Tiiliholvista (ankanmaksakreemiä ja herukkaa). Kisapintxoksia pääsee maistelemaan vielä perjantaina 22.8.2014 joten vielä ehtii!

Ihana viikonloppu!

Tampereen viikonlopussa riitti lauantaina ja sunnuntaina koettavaa. Pidin todellisen aktiiviviikonlopun ja kävin ihmettelemässä menoa ja meininkiä Chilifesteillä ja Tallipihan Pietarilaisilla markkinoilla. Lauantain kruunuksi nautin lounaaksi ehdottoman lempiateriani Tampereen ravintoloiden tarjoamista annoksista: ranskalaisen kalakeiton Kauppahallissa, ravintola Neljässä Vuodenajassa.
Sunnuntaina kiersin kaupunkia siskon ja kummityttöjen kanssa ravintolapäivän tiimoilta: nautimme tunnelmasta ja intialaisesta ruuasta Litukan siirtolapuutarhassa, jäliruuaksi herkullisia kakkuja Hämeenpuistossa.

Kesäloma valokuvina

Kesälomani oli tänä vuonna äärimmäisen onnistunut: rentouttava, aurinkoinen, mahdollisuus tehdä mitä vaan eikä pakko tehdä mitään. Tämä oli ehkä ensimmäinen lomani 15 vuoteen ilman minkäänlaisia etukäteissuunnitelmia ja se taisi olla avain onnistumiseen. Marjastin Päijänteen saarissa, löysin salaisen, hiljaisen rannan Tampereelta jossa sai olla täysin rauhassa kun muut Tampereen rannat olivat täyteen ammuttuja, tein äkillisen päähänpiston seurauksena matkan Atlantin rannalle Ranskaan Biarritziin, herkuttelin mansikoilla ja jäätelöllä, luin ja nautin auringosta Sorsapuistossa, kasvatin parvekepuutarhaa. Ihana loma!

Aamiaista Cafe Pispalassa

Kävin testaamassa kesän aikana muutamaankin otteeseen Pispalan uuden kahvilatulokkaan Café Pispalan (Pispankatu 20). Tämä uusi kahvila-ravintola oli saanut tehokkaasti sanan kiertämään puskaradiossa ja somessa, joten odotukset olivat kovat. Etukäteen minua innosti eritoten paikan amerikkalaishenkinen tyyli.
Testasin molemmilla käyntikerroilla paikan aamiaisvalokoimaa. Netissä taisi lukea "tarjolla brunssia" - kyse ei kuitenkaan ole buffet-tyylisestä brunssista. Kahvilassa liitutaululta löytyy tieto päivän aamiaistarjonnasta joka on valikoima erilaisia aamiaissettejä.
Ensimmäisellä testikerralla söin "Whole works" -aamiaisen. Nimensä mukaisesti pöytään tuli kaikkea: ihana, uunituore skonssi ja hilloa, tuorepuristettua appelsiinimehua, jugurttiparfait, munakasta, paistettuja perunoita ja kasviksia (lihansyöjän lautasella olisi ollut pekonia) sekä pannukakku ja vaahterasiirappia. Hinta oli muikeat 22 euroa mutta paikan sympaattisuus ja maukas kattaus (eritoten huikean hyvä skonssi ja parfait) saivat aikaan sen että maksoin hinnan mielelläni. Kaikessa on tuoreuden ja itsetehdyn tuntu. Palvelu oli hieman sekavaa, mutta pistin sen alkukankeuden piikkiin.
Toisella kerralla pelkästä sympaattisuudesta ei viitsinyt enää antaa irtopisteitä. Nautin tällä kertaa "Continental breakfastin", hinta 8.50€: skonssi, tuorepuristettua appelsiinimehua, hedelmälautanen. Lisäksi otin jugurttiparfaitin, hinta muistaakseni reilut 4 euroa. Hintaansa nähden setti tuntui todella kalliilta: skonssi ei ollut uunituore ja hedelmälautanen oli todella vaatimaton. Parfait oli onneksi yhtä hyvä kuin edellisellä käyntikerralla.
Palvelu oli ystävällistä mutta edelleen sekavaa: liekö aamiaislista vaikeatajuinen myös henkilökunnalle koska jokaisen asiakkaan kanssa tuntuu olevan jotain säätöä, ihmettelyä ja setvimistä.
Kaikesta huolimatta suosittelen kokeilemaan Cafè Pispalaa. Ainakin ensimmäisellä kerralla vierailu sai hymyn huulilleni.

Uunikuivatut tomaatit ja vuohenjuustoa

Pieni parvekepuutarhani on tuottanut mukavasti satoa kesän mittaan. Yrttejä on riittänyt hyvin omiin tarpeisiin ja tomaattipuska tuottaa ihania, punaisia palleroita tasaiseen tahtiin. Ruuanlaitto on kesähelteiden takia ollut minimissä: kotona puuhastelu ei vain ole jaksanut innostaa kuumassa asunnossa.
Salaatit ovat olleet kesällä kova sana. Valmistin tomaatteja salaatin lisukkeeksi uunissa kuivaamalla. Uunikuivatut tomaatit olivat herkullisia vuohenjuustosalaatissa! Uunikuivattuihin tomaatteihin tarvitset:

Kirsikkatomaatteja
Oliiviöljyä
Tuoretta timjamia
Suolaa
Pippuria

Halkaise tomaatit ja laita ne uunivuokaan. Lorauta päälle öljyä, mausta suolalla, pippurilla ja tuoreella timjamilla. Paista 160 asteisessa uunissa n. tunti.

Kesäklassikko: piknik Sorsapuistossa

Niin se on taas kesäloma takanapäin ja paluu normaaliin arkeen koittanut. Töihinpaluun tuskaa lievensimme siskon kanssa keskiviikkopiknikillä. Ensin suunta kohti Stockmannia, jonka herkkuosastolta tekee parhaat heräteostokset piknikille. Sen jälkeen nokka kohti Sorsapuistoa, joka on ehdoton suosikkini Tampereen puistoista: siistiä, paljon tilaa, mukavasti vilinää, ei juopposeurueita ja plussana Minetin jätskikioski.
Ilta sujui mukavasti herkuista nauttien: ykköseväiksi nousivat taateli-pähkinäkeksit juustojen kanssa sekä Stockan palvelutilkiltä ostettu linssi-tabouleh-salaatti. Jälkiruuaksi porkkanamuffinssi. Nam!

Tammelantorilla

Mistä on täydellinen lomapäivä tehty: siitä että ei ole pakko tehdä mitään ja toisaalta siitä, että voi tehdä mitä huvittaa. Täydellistä lomafiilistä olen hakenut - ja löytänyt - jo useampana päivänä Tammelantorilta. Paikka on täynnä iloisia ihmisiä, mukavaa ihmisvilinää ja hyvää ruokaa. Torikojut notkuvat raikkaista kasviksista ja marjoista.

Tänään testasin torin ruokatarjonnasta kreppivaunun antimia: vuohenjuustokreppi rosmariinihunajalla oli huikean hyvä! Hinta oli reilut 8 euroa ja ehdottomasti sen arvoinen. Torikäynniltä tarttui mukaan myös laatikollinen mansikoita. Ilta sujuikin mukavasti kesän makuja pakkaseen säilöessä!

Onnenkantamoinen: suklaakakku

Mitenkäs ne leivonnan tärkeimät prinsiipit menikään: lue ohje tarkasti, varmista että sinulla on kaikki ainekset, älä sooloile, mittaa määrät tarkasti tai lopputulos on fiasko. Seuraavan suklaakakun teossa oli nimenomaisen katastrofin ainekset käsissä mutta niinhän siinä vain kävi, että lopputulos oli herkullinen!
Lähtökohtana oli Sikke Sumarin "Maailman paras suklaakakku": helppo resepti jossa kaikki ainekset sekoitetaan kulhossa keskenään ilman sen isompia kommervenkkejä. Itse en tarvinnut tämän tekoon edes vatkainta - ainekset sokoittuivat hyvin puukauhalla.
Ja näin tämä onnenkantamoinen syntyi: alan leipomaan, huomaan että reseptiin tarvitaan 2 dl tummaa kaakaojauhetta eikä minulla ole sitä läheskään tarpeeksi. Päätän silti jatkaa, koska kakun himo on valtava. Korvaan puuttuvan kaakaojauheen lisäämällä erotuksen verran lisää jauhoja. Koska kaakaojauheen määrä vähenee reseptissä dramaattisesti, arvelen että sokerin määrää on syytä vähentää ettei kakusta tule liian makea. Ja sitten seuraa viimeinen isku: reseptin lopusta löytyy ainesosa jota vihaan: kahvi. Sitä en aio missään olosuhteissa lisätä kakkua pilaamaan, joten vaihdan sen maitoon. Uskottelen itselleni että kyllä kakusta hyvä tulee, kunhan nesteiden ja kuivien aineiden kokonaismäärä pysyy ennallaan. Kakku uuniin ja sormet ristiin: tule hyvä kakku. 30 minuutin päästä uunista tulee ihana suklainen kakku, jossa on hyvä koostumus ja mahtava maku. Lopputulos lienee kaukana Siken kakusta, mutta mitäpä sillä on väliä. Aion valmistaa omaa onnenkantamoistani uudestaankin!

3,5 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta (esim. van Houten)
1 dl sokeria
2 dl fariinisokeria
200 g Marabou appelsiinikrokanttisuklaata
2 dl voita sulatettuna
4 luomumunaa
1 dl maitoa

Tarjoiluun:
Vaniljajäätelöä tai kermavaahtoa
Mansikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sen jälkeen loput ainekset. Sekoita taikinaksi. Vuoraa vuoka leivinpaperilla (käytin 24x24 cm kokoista vuokaa) ja kaada taikina vuokaan. Paista 180 asteessa n. 30 minuuttia. Kakku oli hyvää hieman jäähdyttyään, vielä parempaa seuraavana päivänä. Tarjoile jäätelön tai kermavaahdon ja mansikoiden kera.

Pärrinkoskella

Tampereen monipuolisuutta ei voi kun ihmetellä. Nyt kun lenkkeilen joka päivä hieman eri puolelle Tamperetta, joudun pakostakin alueille joissa päinkään en ole ennen käynyt. Viimeisin helmi löytyi Peltolammin suunnalta: Pärrinkoski. Jos et ole paikasta koskaan kuullutkaan, et ole yksin: en minäkään. Peltolammin uimarannan kupeesta lähtee metsäpolku Sarankulman suuntaan ja siellä metsän siimeksessä virtaa pienehkö joki välillä koskeksi muuttuen. Joenuomaa reunustavat kauniit, sammaloituneet kivet ja suvannoissa kasvaa lumpeita. Kaunista ja rauhallista!