Lenkki-innostusta

Kevät on mahtavaa aikaa lenkkeilyharrastuksen kannalta. Joka päivä löytyy jotain uutta katseltavaa luonnosta: Arboretumissa kukkiva Magnolia, puistossa hehkuvat tulppaanit tai vaaleanpunaisena pilvenä kukkiva kirsikkapuu. 

Luonto toimii mahtavana inspiraationa lenkille lähtöön, lisäksi olen ottanut järeämpiä aseita käyttöön motivaation ylläpitämiseksi: Polar Loop ja jatkuva lenkkireittien vaihtelu. Ei, en todellakaan ole nyt-niin-muodissa-oleva fitness-hirmu jolta tulee selkärangasta liikkumisen valtava riemu, vaan lähinnä niitä, joilta viimeinenkin into liikuntaan (jos sitä koskaan olikaan) tapettiin peruskoulun liikuntatunneilla ja josta toipumiseen on mennyt koko aikuisikä.
Polar Looppiakin tehokkaammaksi motivaattoriksi on tullut edellä mainitsemani variointi lenkkeilyreitteihin. Kävelen päivittäin 5-8 kilometrin lenkin, ja suuntaan joka päivä eri kohteeseen Tampereella. Jokaisella lenkillä löytyy jotain uutta Tampereesta: lintulampia joiden olemassaolosta en ole tiennytkään, puistoja, puutarhoja ja metsiä. Lisäksi uskomaton määrä vehreitä omakotialueita joiden pihoja koristavat vanhat omena- ja kirsikkapuut.
Viimeksi innostuin Isolammin ulkoilualueesta Kaukajärvellä - suunnistapa sinne jos oman vakiolenkin hinkkaaminen alkaa kyllästyttää!

Täydellinen porkkanakakku

Kysymys: mikä on elämässä tärkeää? Vastaus: täydellisen porkkanakakkureseptin löytäminen. Aika lähelle täydellistä olen päässyt seuraavanlaisella miksauksella: kuorrute Valion nettisivuilta aikoinaan bongatulla ohjeella, pohja Maku-lehden reseptillä. Esikuvana minulla toimii Starbucks-kahvilaketjun porkkanakakku: pohja täyteläisen pähkinäistä, kuorrutus sopivan kipakkaa vastapainona makealle kakulle.
Tässä reseptissä kakkupohjaan tuo vahvan pähkinäisen maun rypsiöljy: kannattaa ostaa luomua, siinä on valtava ero tavalliseen. Jo värissäkin on huima ero, vertaapa huviksesi kaupassa. Itse käytin Rainbown luomurypsiöljyä ja olin todella tyytyväinen tuotteeseen.

Kakkupohja:
50 g saksanpähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta
100 g porkkanaa
2 dl luomu-rypsiöljyä
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kpl luomumunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl piparkakkumaustetta (minulla ei ollut tätä, joten laitoin kanelia ja vähän kardemummaa)

Kuorrutus ja täyte:

n. 50 g pehmeää voita
n. 3 dl tomusokeria
n. 200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 tl vaniljasokeria
Tilkka sitruunamehua

Kostutukseen:
omenamehua

Koristeluun:
Pähkinöitä
Toffeekastiketta

Voitele irtopohjainen kakkuvuoka. Hienonna saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi. Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa öljy ja sokerit tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen. Lisää saksanpähkinä- ja hasselpähkinärouhe sekä porkkanaraaste samalla sekoittaen. Sekoita vehnäjauhoihin muut kuivat aineet ja lisää jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista kakkua 180 asteessa uunin keskiosassa noin 60 minuuttia. Jäähdytä kakku.
Valmista kuorrute: sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Voita kannattaa pehmentää hetki mikrossa ja tuorejuuston olisi hyvä olla huoneenlämpöistä. Määrät reseptissä ovat "noin-määriä", kannattaa siis lisäillä aineksia muutamassa erässä ja maistella täytettä matkan varrella, jotta saat siitä omaan makuusi sopivaa. 
Halkaise jäähtynyt kakku kahteen osaan ja kostuta puoliskot omenamehulla. Levitä kuorrutetta kakun väliin ja päälle. Koristele kakku saksanpähkinärouheella ja toffeekastikeraidoilla.
 

Taidetta ja kahvittelua Tallipihan Kahvilassa

Piipahdimme viime viikolla työkaverin kanssa muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa Finlaysonin alueella: ensin herkuttelua Tallipihan Kahvilassa (Kuninkaankatu 4), sen jälkeen hengen ravintoa läheisessä Mältinrannan taidekeskuksessa (Kuninkaankatu 2).
Tallipihan Kahvila on todellinen helmi: idyllinen kahvila vanhassa puutalossa Tallipihan alueella. Persoonallinen valikoima tarjoomuksia ja lämminhenkistä palvelua.
Kahvilasta kivenheiton päässä sijaitsee Taidekeskus Mältinranta, joten siellä oli helppo käväistä samalla reissulla: taidetta muutaman salillisen täydeltä ja haaveilua ihanien grafiikanlehtien äärellä. Mältinrannassa pyöritetään myös taidelainaamoa: Saara Sillanpään grafiikanlehti MELKEIN jo lähti mukaan 10 euron kuukausihinnalla.

 

Parvekkeen muodonmuutos

Ankeasta ihanaksi. Näin voisi kuvailla muodonmuutosta jonka parvekkeeni koki eilen. Parvekkeeni pääsi nimittäin mallikohteeksi Pihasto Oy:n nettisivuille ja firman porukka kävi asentamassa parvekkeelleni komposiittilaudoista tehdyn Moda Pikapatio -lattian. Muutos on melkoinen: kulahtanut vihertävän harmaa betonilattia sai päälleen graniitinharmaan komposiittilaudoituksen. Homma oli ohi kahdessa tunnissa, komposiittilaudat vain kliksauteltiin paikoilleen.
Lattian asennuksen jälkeen alkoi ankara stailaus: oli pakko viedä vanhoja romuja varastoon koska ne näyttivät niin valjuilta uutta lattiaa vasten. Ja torilta ostetut tumman pinkit pelargoniat näyttivät mahtavilta tummanharmaata pintaa vasten! Tervetuloa kesä, parveke on valmiina!

 

Euroviisueväät: valkosipulileipää ja muita herkkuja

Tulen avoimesti kaapista ulos: kyllä, katsoin viikonloppuna Euroviisuja. Ja kyllä, katson niitä joka vuosi. Lieneekö tämä jo lapsena opittu tapa, sillä muistan kun lapsuudessani 80-luvulla koko perhe kokoontui television ääreen tätä spektaakkelia seuraamaan. Sisko nauhoitti biisejä lähetyksen aikana vanhalle mankalle: kukaan ei saanut puhua nauhoituksen aikana koska muuten äänet olisivat nauhoittuneet kasetille. Ja niinhän siinä yleensä kävi että kun kasetille meni loistokas Sveitsin kappale, taustalta kuuluu kun äiti kolistelee kattilankansia keittiössä. Voi niitä aikoja, kerron teille hyvä nykyajan nuoriso joskus mitä ovat kasetti tai mankka.

Tällainen televisiomaraton vaatii myös hyvät eväät. Tein tomaatti-basilikasalaattia (ihanalla työkaverin Hawaijilta tuomalla tryffeliöljyllä ryyditettynä), valkosipulileipää ja mausteisia broileripyöryköitä. Höysteeksi karamellisoitua sipulia - toimii!

Valkosipulileipä

1 kpl vaaleaa sekaleipää
Juustoa (käytin raastettua, laadukasta cheddaria ja manchegoa)
Valkosipulia
Voita
Persiljaa

Halkaise leipä pituussuunnassa puoliksi. Sekoita pehmeään voihin reilusti murskattua valkosipulia. Levitä valkosipulivoita leivän päälle ja ripottele päälle juustoraastetta. Valitse aromikkaita, hyvin sulavia, laadukkaita juustoja. Omat juustoni hain Tampereen Kauppahallin Juustosopista - sieltä sai hyvät vinkit mitä tuotteita kannattaa käyttää.
Grillaa tai paista leipää uunissa niin kauan että juusto saa kauniin, paahtuneen pinnan. Ripottele valmiin leivän päälle persiljasilppua ja leikkaa leipä viipaleiksi.

Herkuttelua Lapinniemen Ansarissa

Kävin eilen testaamassa siskon kanssa Lapinniemessä Ansari -kahvilan (Lapinniemenranta 6, Tampere). Olipahan huikean hieno paikka! Hyvä valikoima suolaista ja makeaa syötävää, kiva miljöö vanhassa kasvihuoneessa. Sisko kehui teevalikoimaa, moiseen törmää kuulemma Suomessa vain harvoin. Pihalla viihtyisä terassi ja vehreät maisemat.  Mikä ihana keidas tästä kesällä tuleekaan! Nyt viileähkö ilma esti terassilla istuskelun. Maistoin karamelli-porkkanakakkua, hyvää oli!

Birgitan polulla

Arki on jälleen koittanut loman jälkeen, ja tallaan jälleen polkuja kotimaassa. Kaivoin polkupyöränkin kevään kunniaksi esille, ja kävin testaamassa Kaupin metsäreittejä. Onpahan muuten mahtavat pyöräilymaastot!
Tässä postauksessa vinkkaan kuitenkin parin viikon takaisiin tapahtumiin. Kävimme työporukan kanssa patikoimassa Birgitan polulla Tampereen ja Lempäälän rajamaastossa. Kirskaanniemi osoittautui mahtavaksi retkikohteeksi: huikeat maisemat, nuotiopaikkoja, kiva metsäpolku perille saakka. Auton sai parkkiin Koipitaipaleentien alkupäähän, siitä oli muutaman kilometrin pituinen matka metsäistä, hyvin tallattua polkua pitkin Kirkaanniemen leiripaikalle. Ehdoton retkikohde ulkoilusta kiinnostuneille!

Viimeinen etappi: Frankfurt

Olin jo päättänyt etten kirjoita Frankfurtista mitään - oletin ettei kaupunki tarjoa muuta kuin teräksisen modernin ostosparatiisin, jonne matkustin  ylipäätään vain sen takia että lennot olivat halvat ja sijainti erinomainen muiden valitsemieni kohteiden kannalta.  Mitä sellaisesta voi muuta kertoa kuin että joo, porukkaa on hemmetisti ja kauppoja myös.
Kuinka väärässä olinkaan.

Matkavinkit Frankfurtiin

Ensimmäinen päivä meni ostoskatu Zeilia rampatessa. Kyllä, se on ostosparatiisi. Tule tänne jos osteleminen kiinnostaa. Ja olethan saanut jo kuumat vihjeet kahdesta kaupasta joissa on aina - AINA - Saksassa ollessa käytävä: kenkäkauppa Deichmann ja kempparitavara-taivas Dm. Mene näihin vaikka et mitään kyseisistä kaupoista luule tarvitsevasi. Tulet niistä pois kassit täynnä kamaa ihan vaan sen takia kun on niin hemmetin halpaa.
Kakkospäivänä ei shoppailu enää huvittanut - hyvä niin koska se pakotti löytämään paljon mielenkiintoisemman Frankfurtin. Lueskelin muiden matkalaisten vinkkejä TripAdvisorista, ja päätin käyttää ajan puistojen tutkimiseen. Aamupäivän vietin Frankfurtin vanhalla hautausmaalla. Kyllä, luit oikein: hautausmaalla. Hauptfriedhof on valtava puisto (sanoisin melkeinpä metsä) keskustan tuntumassa. Ei todellakaan mikään piknik-puisto mutta hieno paikka rauhoittumiseen ja päämäärättömään kävelyyn. Upea kohde myös valokuvauksen kannalta kunhan muistaa kunnioittavan käytöksen.
Iltapäivällä suuntasin Palmengarteniin eli paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Hyvin hoidettu, monipuolinen, alppiruusut upeassa kukassa tähän aikaan vuodesta. Hyvinkin siis 7 euron sisäänpääsymaksun arvoinen paikka.
Lopuksi piipahdin Bethmanns-parkissa, josta löytyi tunnelmallinen kiinalainen puutarha. Puiston kupeesta lähtevä Berger Straße oli mahtava löytö: kyseisen kaupunginosan tunnelmallinen pääkatu jossa oli persoonallisia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita yksi toisensa perään ja paikallista väkeä runsain mitoin nauttimassa lämpimästä illasta. Pikkukaupunkifiilistä keskellä suurkaupunkia.

Kävin päivän aikana tsekkaamassa myös Frankfurtin vanhat kaupungit (puhun monikossa koska itselleni ei selvinnyt mikä täällä sitä virallista vanhaa kaupunkia nyt sitten on). Oletushan on että jokaisessa saksalaisessa kaupungissa on vähintään yksi kadunpätkä täynnä niitä koristeellisia,  värikkäitä, hirsiristikkojen siksakilla varustettuja taloja. Sachsenhausenin kaupunginosasta niitä löytyi, paikka oli rivi baareja ja krouveja naamioituna "vanhaksi kaupungiksi". Varmaan ihan kiva mesta illalla kun iloiset ihmiset valtaavat kadut ja jos oluen juominen kiinnostaa. Myös Römerin eli Raatihuoneen aukion ympärille oli remontoitu näitä saksalaistyyppisiä vanhoja taloja. Ihan kiva kulissi sekin, ei oikein tehnyt vaikutusta kun olin juuri nähnyt samaa kokonaisen kaupungin verran esim. Heidelbergissä. Molemmilla alueilla tuli tunne turisteille tehdystä lavasteesta. Olen huono arvioimaan mikä on autenttisuuden taso missään kaupungissa, jonkun mielestä kehumani Heidelberg voi olla vielä pahempi huijaus. Minulle Frankfurt esittäytyi modernina ja monipuolisena shoppailukaupunkina kruunattuna hienoilla puistoilla, ja hyvä niin.

Euroopan turnee jatkuu - Saksassa jälleen: Heidelberg

Ranskanmaa jäi taakse, olen jälleen Saksassa, tarkemmin sanottuna Heidelbergin kaupungissa. Ja miten ihana paikka tämä onkaan: kaupunki sijaitsee kahden kukkulan välissä, keskellä virtaa joki, ja toiselta rinteeltä tilannetta valvoo valtava linna. Idyllistä, ah niin idyllistä.  Paljon ravintoloita, kauppoja ja ihania leipomoita.  Heidelbergin linna oli käymisen arvoinen, sieltä oli hienot näkymät yli kaupungin.
Vaikea valita kumpi nousee matkan kohokohdaksi: Colmar vai Heidelberg. Ehdottomasti käymisen arvoisia molemmat. Parasta näissä pikkukaupungeissa on se, ettei niissä ole mitään pakollisia nähtävyyksiä - kaiken ajan voi siis käyttää kaupungilla kävelyyn, ihmettelyyn, fiilistelyyn, kahviloissa istumiseen, matkapäiväkirjan kirjoittamiseen puistossa ja valokuvaamiseen. Parasta lomaa minulle!
Seuraava etappi onkin sitten Frankfurt, joka valikoitui kohteeksi lento-logistisista syistä. Shoppailen siellä pari päivää, sen jälkeen paluu arkeen ja Suomeen.

Terveisiä Euroopasta: Vive la France! Colmar ja Strasbourg

Alsacen kiertomatka jatkuu, nyt Ranskan puolella Colmarissa ja Strasbourgissa.

Colmar oli kertakaikkisen viehättävä paikka, kaupunki kuin karkki. Päivät kuluivat katuja tallaamalla ja vain ihastelemalla kaikkea kauneutta. Hotellivalintakin osui nappiin: majailin kanaalin varrella La Marechal -hotellin ylimmän kerroksen kattohuoneistossa, josta näkymät kanaalille olivat upeat, ja aamulla sai herätä pulujen kujerrukseen. Paljon olen idyllisiä paikkoja kolunnut, ihastellut vanhojen rakennusten kauneutta ties missä, mutta nyt taisi löytyä ultimaalisen kauneuden tyyssija. Colmar hurmasi minut totaalisesti.

Colmarin jälkeen seuraava etappi, Strasbourg, tuntui jotenkin vaisulta. Kaunis ja siisti kaupunki, mutta ei mitään mitä en olisi ennen nähnyt: menee samaan kategoriaan vaikkapa Prahan ja Krakovan kanssa. Historiallinen ydinkeskusta on kanaalin ympäröimä saari, Grande Íle. Kanaalin ylittävät sillat olivat kauniita kuvauskohteita. Vilkas ranskalainen fiilis, paljon kahviloita ja ravintoloita joissa saa maksaa itsensä kipeäksi. 

Tähän itsensä kipeäksi maksamiseen ovat kyllästyneet ilmeisesti myös paikalliset. Tämä selvisi kun tein  päiväretken paikallisbussilla Saksan puolelle rajakaupunki Kehliin. Matka kesti vaivaiset 15 minuuttia ja maksoi alle 2 euroa. Busseja kulkee rajan yli parinkymmenen minuutin välein, ja määränpäässä odottaa Saksan halpa hintataso: porukka matkasi Kehliin valtavan isojen matkalaukkujen ja pyörillä kulkevien vetopakaasien kanssa tavaraa hakemaan. Osa näytti olevan matkalla päivittäisiä ruokaostoksia tekemään. Kehlissä ei varsinaisesti ole mitään nähtävää, ainoa yllyke matkustaa sinne on reilusti Ranskaa halvempi hintataso. Itsekin päätin hyödyntää tilannetta: lähdenkin seuraavalle etapille Kehlin rautatieasemalta enkä Strasbourgista - säästö junalipun hinnassa n. 25 euroa.

Terveisiä Euroopasta - etappi 1: Freiburg

Lindan maailma siirtyy tulevan viikon ajaksi kansainvälisiin tunnelmiin. Kierrän Saksaa ja Ranskaa junalla ja postailen täältä reissun päältä tunnelmia.

Kiersin viime kesänä junalla Espanjaa ja innostuin tuolloin junailusta. Minussa asuu jonkin sortin vaeltajaluonne, ei haittaa vaikka paikkakunta vaihtuu lomareissulla parin päivän välein. En ikinä pura edes matkalaukkua vaikka olisinkin jossain paikassa pitemmän aikaa. 

Ja ei, kyseessä ei ole mikään teini-interrail - siihen alan olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen. Reitti on siis valittu jo etukäteen, ja hotellit varattu Suomesta käsin (myönnän rehellisesti ja ylpeänä etten todellakaan ole mikään "seikkailija-travelleri" vaikka se niin muodikasta olisikin). Turneen paikkakunnat valitsin puhtaasti esteettisin perustein: surffasin netissä ja etsin idyllisiä pikkukaupunkeja. Euroopan pääkaupungit alkavat olla suurelta osin jo nähtyinä, joten halusin nyt astetta pienempiin, idyllisiin pikkukaupunkeihin jotka ovat kätevästi saavutettavissa junalla.

Etappi 1 on Freiburgin pikkukaupunki eteläisessä Saksassa. Lensin Helsingistä Frankfurtiin ja matkustin sieltä junalla pari tuntia kohteeseen. Juna lähti kätevästi suoraan lentokentältä.

Freiburgista en, kuten en muistakaan turneen kohteista, tiennyt etukäteen muuta kuin sen että kauniiksi kaupunkia on kehuttu. Eikä turhaan: Freiburgin vanhakaupunki on vehreä, vilkas ja täynnä romanttisia mukulakivikatuja joita reunustavat pastellisävyihin maalatut, koristeelliset rakennukset. Kahviloista ja perinteisistä saksalaisista krouveista on varaa valita. Ja tottakai oli testattava paikkakunnan kebab-tarjonta: ei ole Saksan reissua ilman että heittää ainakin kerran falafelin naamariin. Saksan kebabmestoissa on nimittäin huikean hyvä hinta-laatusuhde, ja yleensä tarjolla on myös jotain tällaiselle semi-vegelle joka ei punaista lihaa syö. Tänään söin lounaaksi jonkinsortin falafel-rullan, koko osastoa "jättiläismäinen", hinta 3,50. Ei huono.