Terveisiä Euroopasta - etappi 1: Freiburg

Lindan maailma siirtyy tulevan viikon ajaksi kansainvälisiin tunnelmiin. Kierrän Saksaa ja Ranskaa junalla ja postailen täältä reissun päältä tunnelmia.

Kiersin viime kesänä junalla Espanjaa ja innostuin tuolloin junailusta. Minussa asuu jonkin sortin vaeltajaluonne, ei haittaa vaikka paikkakunta vaihtuu lomareissulla parin päivän välein. En ikinä pura edes matkalaukkua vaikka olisinkin jossain paikassa pitemmän aikaa. 

Ja ei, kyseessä ei ole mikään teini-interrail - siihen alan olla liian vanha ja mukavuudenhaluinen. Reitti on siis valittu jo etukäteen, ja hotellit varattu Suomesta käsin (myönnän rehellisesti ja ylpeänä etten todellakaan ole mikään "seikkailija-travelleri" vaikka se niin muodikasta olisikin). Turneen paikkakunnat valitsin puhtaasti esteettisin perustein: surffasin netissä ja etsin idyllisiä pikkukaupunkeja. Euroopan pääkaupungit alkavat olla suurelta osin jo nähtyinä, joten halusin nyt astetta pienempiin, idyllisiin pikkukaupunkeihin jotka ovat kätevästi saavutettavissa junalla.

Etappi 1 on Freiburgin pikkukaupunki eteläisessä Saksassa. Lensin Helsingistä Frankfurtiin ja matkustin sieltä junalla pari tuntia kohteeseen. Juna lähti kätevästi suoraan lentokentältä.

Freiburgista en, kuten en muistakaan turneen kohteista, tiennyt etukäteen muuta kuin sen että kauniiksi kaupunkia on kehuttu. Eikä turhaan: Freiburgin vanhakaupunki on vehreä, vilkas ja täynnä romanttisia mukulakivikatuja joita reunustavat pastellisävyihin maalatut, koristeelliset rakennukset. Kahviloista ja perinteisistä saksalaisista krouveista on varaa valita. Ja tottakai oli testattava paikkakunnan kebab-tarjonta: ei ole Saksan reissua ilman että heittää ainakin kerran falafelin naamariin. Saksan kebabmestoissa on nimittäin huikean hyvä hinta-laatusuhde, ja yleensä tarjolla on myös jotain tällaiselle semi-vegelle joka ei punaista lihaa syö. Tänään söin lounaaksi jonkinsortin falafel-rullan, koko osastoa "jättiläismäinen", hinta 3,50. Ei huono.

Harmaa ja sateinen lenkki Hervannassa

Lenkkeily-tutkimusmatkat veivät minut viikonloppuna Hervannan suuntaan. Harmaa, ah, niin harmaa oli keli. Sataakin tihutti. Hervanta tarjosi onneksi muutaman mukavan yllätyksen. Kyseinen kaupunginosa on minulle melko tuntematon, muutaman kerran lienen ajanut siitä ohi - pysähtymättä. Ahvenisjärvi oli vihreä keidas keskellä Hervantaa ja sen ympäri meni lenkkipolku. Kovin törkyiseltä kyseinen lutakko kyllä näytti: sorsien seassa lillui sulassa sovussa kaikkea kaljapuilloista sipsipussiin.
Hervannasta pääsi kivaa metsäistä reittiä Lukonlahden ulkoilualueen kautta Hallilaan. Reitit näytti menevän myös Nirvaan ja Veisuun - ne aion testata toisella kertaa.

Suklainen marjatäytekakku

Juhlin viikonloppuna syntymäpäiviä. Omiani nimittäin. Tässä iässä tilanne alkaa olla se, että ikääntyminen ei varsinaisesti ole riemun aihe, mutta syntymäpäiväkakun verran on aina syytä juhlia. Kakun resepti on kulkenut mukanani pitkään, se on peräisin Valion keittokirjasta jonka sain muinoin ylioppilaslahjaksi. Tämän parempaa kakkupohja saa hakea - samasta aiheesta olen julistanut aikaisemminkin.

Suklaisen kakun väliin laitoin marjoja ja mangorahkaa, päälle kermavaahtoa ja tuoreita marjoja. Hyvää tuli ja kelpasi myös vieraille!

Kakkupohja:

 

2 luomumunaa
2,5 dl sokeria
1 dl maitoa
0,5 dl kuohukermaa
2 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl jauhoja
150 g voita

100 g maitosuklaata rouhittuna

 

Täyte:

 

200 g Arla mangorahkaa

0,5 rkl sitruunamehua

1,5 dl kuohukermaa

Pakastemarjoja (mansikka, mustikka, vadelma)

Appelsiinimehua kostutukseen

 

Päälle:

Kermavaahtoa

Tuoreita mansikoita ja vadelmia

 

Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä maito ja kerma. Sekoita kaakaojauhe, leivinjauhe ja jauhot keskenään. Sulata ja jäähdytä voi. Lisää munavaahtoon jaohoseos, kerma-maito ja voi. Kääntele lopuksi joukkoon suklaarouhe. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (käytin 24 cm pyöreää irtopohjavuokaa). Paista 175 asteessa n. 40 minuuttia. Kumoa hiukan jäähtyneenä ja anna vetäytyä seuraavaan päivään.

Leikkaa kakku kahteen osaan. Kostuta pohja tuorepuristetulla appelsiinimehulla.

Valmista täyte: vaahdota kerma. Sekoita rahkan joukkoon sitruunamehu. Lisää rahka kermavaahdon joukkoon ja sekoita. Sulata marjat, soseuta haarukalla ja levitä kakkupohjalle. Levitä marjojen päälle rahkavaahto.

Koristele kakku kermavaahdolla, täytteestä ylijääneellä mango-rahkavaahdolla ja tuoreilla marjoilla.

Aamulenkki Pyynikillä

Lähdin viikonloppuna pitkästä aikaa Pyynikille lenkille. Sitä ei aina muistakaan minkälainen ilo on asua kaupungissa, joka sijaitsee järvien puristuksessa. Aina löytyy jotain uutta ja yllätyksellistä. Tällä kertaa ihastuttivat kivipyramidit, joita oli rakenneltu Pyhäjärven rantaan.
Etenkin aamut ovat hienoa aikaa kaupungissa: väkeä on vähän liikkeellä joten saan rauhassa koluta itsekseni polkuja ja rantoja. Ja kun herää kukonlaulun aikaan, ehtii lenkin jälkeen hienosti vielä aamupalalle Kauppahalliin!

Paistettua lohta ja katkarapukastiketta

Herkuttelin tällä viikolla kalaruualla. Mitään ihmeellisyyksiä tämä ruoka ei vaatinut joten hyvää tuli pienellä vaivalla. Ja samassa yhteydessä voi jälleen kehua induktioliettä: on se vaan mahtava vehje! Kerrankin kalasta tuli kotikonstein täydellistä: pinnalta rapeaa, sisältä mehukasta.

Kalan lisukkeeksi tein kylmää katkarapukastiketta, jota maustoi kaprikset. Valmistus on yksinkertaista: sulata katkaravut ja purista niistä ylimääräinen neste pois. Sekoita kulhossa katkaravut, purkki creme fraichea, pieneksi pilkottuja kapriksia ja reilusti tilliä. Mausta sitruunamehulla ja mustapippurilla. Oheen vielä keitettyjä porkkanoita ja pitkään pannulla hautunutta, karamellisoitunutta sipulia.

Ainekset:

Lohta

Sitruunamehua

Tilliä

Voita paistamiseen

Kastike:

Creme fraichea

Katkarapuja

Tilliä

Kapriksia

Mustapippuria

Sitruunamehua

Lisäkkeet:

Porkkanoita

Sipulia

Parveke kevätkuntoon

Viikonlopun aurinkoinen sää houkutteli minut vihdoin siivoamaan parvekkeen kevätkuntoon. Vein turhat rojut varastoon ja istutin narsissit ja helmililjat ruukkuihin. Vaikeinta tässä operaatiossa oli valkoisten helmililjojen etsintä: kävin kuudessa kukkakaupassa viikon aikana, lopulta niitä löytyi Prismasta.
Siivousurakan päätteeksi oli mukava nautiskella auringonsäteistä siistillä parvekkeella, seuranani tuore Maku-lehti ja kuppi kaakaota.

Herkkuaamiaista

Mikään ei voita viikonloppuaamuja, varsinkaan keväisiä viikonloppuaamuja. Ihana herätä aikaisin, loikoilla hetki ilman kiirettä mihinkään, nauttia aamun ensimmäisistä auringonsäteistä, kuunnella hetken aikaa pihalta kantautuvia aamun ääniä: lokkien kirkunaa, pikkulintujen laulua. Ja sitten nauttia herkkuaamiainen, esimerkiksi tällainen:

Maustamatonta luomujogurttia
Reilusti tuoreita mansikoita
Omatekemää pähkinä-myslisekoitusta
Vaahterasiirappia
Juomaksi tuorepuristettua appelsiinimehua

Minä hankin myslin ainekset irtotavarana Punnitse ja Säästä -kaupasta: luomupähkinöitä, luomubanaanilastuja, kuivattua mansikkaa, omenamysliä. Tällä tavoin saan miksattua juuri itselleni sopivan sekoituksen. Luomupähkinät ovat mahtavia, maku on pehmeämpi kuin tavallisissa pähkinöissä. Ja tämän sekoituksen paras puoli: ei taatusti tarvitse nyppiä myslin seasta ällöttäviä rusinoita, kuten kaupan mysleissä.

Aamulenkillä

Lähdin sunnuntai-aamuna lenkille Pispalan ja Tahmelan maisemiin. Ihanaa tarkkailla ensimmäisiä kevään merkkejä, aurinkokin uskalsi kurkistella hetkittäin harmaan pilviverhon takaa!
Lenkkeilyintoa ylläpitääkseni olen ottanut tavaksi viikonloppuisin lähteä kotikulmilta hieman kauemmaksi, ja tutustua lenkkeillen eri kaupunginosiin. Tahmelan ja Pispalan idylliset pikkukadut eivät koskaan lakkaa ihmetyttämästä. Tosin ihmettely lakkaa kyllä lyhyeen kun kapuaa lenkin päätteeksi Pispalan portaat - ei niitä suotta kehuta Tampereen parhaaksi treenipaikaksi!

Appelsiinikakku

Testasin arkistojen kätköistä löytynyttä appelsiinikakku-reseptiä. Ohjeen olen napannut aikoinaan talteen Kodin Kuvalehdestä. Kakusta tuli mukavan raikas, appelsiinimarmeladi antaa sille kivaa twistiä.

150 g voita

1,5 dl sokeria

2 munaa

2,5 dl vehnäjauhoja 

1 dl perunajauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vanilliinisokeria

1 appelsiinin kuori raastettuna

1 dl appelsiinimehua

 Täyte:

2 dl appelsiinimarmeladia

1 prk smetanaa

1 rkl sokeria

Pinnalle: 

Suklaata sulatettuna

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat ainekset siivilän läpi sekä appelsiininkuori ja -mehu. Sekoita vain sen verran että aineet sekoittuvat.

Levitä n. kaksi kolmasosaa taikinasta voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuuan (halkaisija 22-24 cm) pohjalle ja vähän myös reunoille niin, että keskelle muodostuu syvennys täytettä varten. Levitä syvennykseen varovasti appelsiinimarmeladia.

Sekoita smetanaan sokeri ja levitä seos marmeladin päälle.

Pane lopputaikina pieninä nokareina pinnalle ja tasoita pinta varovasti. Pinta saa jäädä hieman epätasaiseksi, se tasoittuu paistettaessa.

Paista 175 asteessa uunin alatasolla n. 50 minuuttia.

Jäähdytä haaleaksi vuuassa ja irrota vasta sitten reunarengas ympäriltä.

Sulata suklaa vesihauteessa ja koristele jäähtyneen kakun pinta.
 

Nepalilaiset leivät broileritäytteellä

Kallein aarteeni ruoanlaittoon ja leivontaan liittyen on kohta parikymmentä vuotta minua palvellut reseptikansio. Olen kerännyt kansioon monen vuoden ajan reseptejä lehdistä, tulostanut netistä, kirjoittanut ylös keittokirjoista. Nykyään netti on toki mahtava lähde reseptejä ja inspiraatiota etsiessä, mutta kun esimerkiksi tarvitsen testattua ja takuuvarmaa kakkureseptiä, kaivan kansion esiin.

Kansiossa on myös satoja reseptejä, joita en ole koskaan kokeillut. Nämä nepalilaiset leivät broileritäytteellä on yksi niistä. Ohje on leikattu joskus muinoin Pirkka-lehdestä. En tiedä mitä nepalilaista näissä oli, mutta resepti oli hyvä, homma toimi juuri kuten ohjeessa kerrottiin. Eniten aikaa vei leipien paistaminen, mutta kyllä kannatti: tuoreen leivän, tulisen kanatäytetteen ja makean mangokastikkeen yhdistelmä oli vastustamaton!

Kastike:

2 dl maustamatonta jogurttia

1 dl mangochutneytä

Täyte:

2 porkkanaa

1 sipuli

1 paprika

1 rkl öljyä

450 g maustamattomia broilerinsuikaleita

Pala inkivääriä

1/2 tl Sambal Oelekia

Suolaa

Mustapippuria

Taikina:

3 dl vettä

2 dl maustamatonta jogurttia

1 tl suolaa

n. 9 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

3/4 dl öljyä

Lisäksi:

Salaattia

Tuoretta korianteria

Sekoita kastikkeen jogurtti ja mangochutney. Laita jääkaappiin maustumaan.

Tee täyte: suikaloi porkkana, sipuli ja paprika. Pilko inkivääri pieniksi kuutioiksi.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja heitä sekaan inkivääri, kypsennä hetki ja lisää broilerinsuikaleet. Kun broileri on kypsää, lisää joukkoon porkkana ja sipuli. Paista kunnes ne ovat hieman pehmenneet. Lisää lopuksi paprika. Mausta Sambal Oelekilla, suolalla ja pippurilla.

Taikinaa varten sekoita vesi ja jogurtti. Lisää joukkoon suola ja jauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Lisää lopuksi öljy. Sekoita mahdollisimman vähän jottei taikina sitkisty.

Jaa taikina kahdeksaan osaan. Taputtele taikinapalloista runsaasti jauhotetulla pöydällä ohuita leipäsiä (halkaisija n. 20 cm). Paista jokaista leipää n. 3 minuuttia molemmilta puolilta paistinpannussa, kunnes leipiin tulee ruskeita täpliä.

Jaa jokaiselle leivälle salaattia, tuoretta korianteria, broileritäytettä ja jogurttikastiketta. Taita leipä ja nauti!

Seikkailuja kotikaupungissa

Niin sitä kotikaupungistaankin löytää aina jotain itselleen uutta: kävin testaamassa Kahvila Amurin Helmen aamiaisen (joo, tiedetään: luulis että siellä on jokainen tamperelainen käynyt tuhat kertaa). Paikka oli muuten tuttu, mutta aamiaisella olin siellä ensimmäistä kertaa. Kovin on suosittu paikka, jonoa oli tiskille koko ajan. Aamiainen oli "ihan ok". Sämpylät ja pulla tuoretta ja itsetehtyä, riisipuuro ja mehukeitto maukasta. Ehkä hieman yksipuolinen mutta hintaansa nähden aivan passeli aloitus aamulle.

Toinen viikonlopun helmi löytyi Hervannasta: Suolijärven ulkoilureitti. Metsäpolku kiersi Suolijärveä aivan rantaa pitkin. Hienot maisemat ja vaihteleva maasto, tosin polku oli paikoin aivan jäässä. Maalaisjärjen käyttö olisi ollut suotavaa: jos ensimmäiset 2 km polusta on jäistä luistinrataa, ne loput 6 km ovat varmaan ihan sitä samaa. Noh, lenkistä tuli tällaisen keski-ikäisen tuulipukunaisen näkövinkkelistä todellinen extreme-kävely.