Pulled chicken sandwich & bbq-kastike

Juhannuksena oli aikaa keskittyä ruuanlaittoon, joten otin työn alle viime aikojen trendiruuan: pulled chickenin. Pork-versio on ollut sen verran kiivaasti julkisuudessa että olihan siitä pakko kokeilla omaan ruokavaliooni sopivaa kanaversiota.
Hypetys ei ole ollut turhaa. Lihasta tulee kertakaikkisen mahtavaa 3 tunnin haudutuksen seurauksena. Omat nyhtökanansuikaleeni päätyivät grillatun leivän väliin, lisukkeeksi tein omenaista coleslawta sekä bbq-kastiketta. Leipänä käytin itsetehtyä pähkinäleipää, joten kaikki ruokalajin osiot olivat alusta saakka itse rakkaudella tehtyjä. Tarvitseeko tässä enempää sanoa: hallelujah!



Pulled Chicken

800 g broilerin maustamaton koipireisi
2 rkl fariinisokeria
1 tl savupaprikajauhetta
3/4 tl juustokuminaa
1/4 tl inkiväärijauhetta
suolaa
öljyä
n. 1,5 l kanalientä
1 punainen chili

Nosta broilerin koipireisipalat öljytettyyn, korkeareunaiseen uunivuokaan. Sekoita kuivat mausteet keskenään seokseksi ja hiero sitä kanojen pintaan ja tunge nahkan alle. Pilko chili ja heitä vuokaan. Kaada vuokaan kanalientä sen verran että broilerit peittyvät.
Kypsennä 125 asteisessa uunissa kolme tuntia. Käännä muutaman kerran paiston aikana.
Luut ja nahka irtoavat broilerista kolmen tunnin paiston jälkeen kuin itsestään. Nyhdä liha suikaleiksi ja siirrä suikaleet erilliseen astiaan.

BBQ kastike

1 dl luomuketsuppia
2 rkl Dijon-sinappia
2 rkl fariinisokeria
2 rkl vaahterasiirappia
2 rkl siideri-viinietikkaa
1 tl mustapippuria
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua
1 chili
suolaa

Pilko chili ja valkosipuli pieneksi silpuksi. Mittaa kaikki ainekset kasariin, ja keittele kastiketta hiljalleen n. 20 minuuttia. Määrät ovat suuntaa-antavia, kastiketta kannattaa maistella keittämisen aikana ja säätää makua omaan suuhun sopivaksi.

Omenainen coleslaw

7 dl kaalia
1 porkkana
puolikas omena (esim. Honey Crunch)
suolaa
1 dl Hellmans-majoneesia
1/2 dl ranskankermaa
1 rkl siideri-viinietikkaa
1/2 rkl sokeria
mustapippuria

Suikaloi kaali, porkkana ja omena. Lisää suikaleiden sekaan muut ainekset, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla.

Grillikanaleivät

2 leipäviipaletta (esim. pähkinäleipää)
Bbq-kastiketta
Laadukasta cheddaria (ei niitä sulatejuustoviipaleita)
Nyhtökanasuikaleita
Maustamatonta tuorejuustoa
Voita paistamiseen

Voitele toinen leipäviipale bbq-kastikkeella, toinen maustamattomalla tuorejuustolla. Laita leipien väliin nyhtökanaa ja reilusti cheddaria. Paista leipä pannulla molemmilta puolilta voissa, paina leipää paistamisen aikana esim. kattilankannella niin saat siitä tiiviin paketin.

Leivänteossa

Henkilökohtainen tunnustus heti alkuun: en ole leipä-ihmisiä. Tai tarkempi määritelmä olisi oikeastaan: olen olen äärimmäisen valikoiva leivän suhteen. Syön leipää harvemmin kuin kerran viikossa, ja silloin kun syön, sen on oltava erityistä.
Juhannuksena päätin kokeilla leiväntekoa tositarkoituksella. Seurasin televisiosta keväällä "Koko Britannia leipoo" -ohjelmaa, josta takaraivoon jäivät leiväntekovinkit. Silloin harvoin kun leivon leipää, oikaisen yleensä jokaisessa mahdollisessa vaiheessa: en vaivaa, en kohota. Nyt oli kaikki toisin!
Inspiraatiota reseptiin löytyi Glorian Ruoka & Viini -lehdestä, jonka helmikuun numerossa oli hunajaisen pähkinäleivän resepti.  Leivästä tuli uskomattoman hyvää: miten ylpeä olenkaan isosta pähkinälimpustani!

5 dl vettä
2 pussia kuivahiivaa
3 dl Myllärin luomu viljainen sämpyläjauhoja
1 dl luomukaurahiutaleita
n. 6 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1,5 dl pähkinöitä (käytin pähkinäsekoitusta jossa oli mantelia, hasselpähkinöitä, cashewpähkinöitä, saksanpähkinöitä ja pekaanipähkinöitä)
1/2 dl Rainbow-luomurypsiöljyä
3 rkl hunajaa
1 rkl suolaa

Mittaa isoon kulhoon kuuma vesi. Lisää joukkoon öljy. Suosittelen ehdottomasti käyttämään luomurypsiöljyä, siinä on mahtava pähkinäinen maku. Myös laadukas oliiviöljy kelpaa. Tavallista rypsiöljyä en käyttäisi.
Sekoita toisessa astiassa kaurahiutaleet ja n. puolet jauhoista ja sekoita joukkoon hiiva. Kaada jauho-hiivaseos nesteen joukkoon ja sekoita. Lisää hunaja ja suola. Murskaa pähkinät ja lisää ne taikinaan. Lisää loput jauhot desilitra kerrallaan taikinaan hyvin sekoittaen, kunnes koostumus on sopiva. Valmis taikina on melko kiinteää, ei kuitenkaan kivikova köntti.
Kohota taikinaa liinan alla n. tunti. Taikinan tulisi nousta kaksinkertaiseksi. Kaada taikina jauhotetulle pöydälle ja ala vaivaamaan. Painele taikinaa venyttävin liikkein n. 5-10 minuuttia. Muotoile taikinasta limppu ja aseta se leivinpaperin päälle pellille. Tee terävällä veitsellä pintaan muutama viilto koristeeksi ja kohota leipää liinan alla 20 minuuttia.
Paista 200 asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Suklaajuustokakku

Palataanpa taas kerran elämän perusasioiden äärelle, eli juustokakkujen pariin. Tein muutama viikko sitten tätä suklaista herkkua, joka sai koristeikseen kermavaahtoa ja mansikoita. Hyvän jujun kakkuun toi minttu-Dominoista tehty pohja. Toimii!

Pohja:
300 g minttu-Domino-keksejä
n. 70 g voita

Täyte:
440 g Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
320 g Philadelphia Marabou suklaatuorejuustoa
200 g vaniljatuorejuustoa
1,5 dl sokeria
1 keltuainen
3 munaa
1 rkl vaniljasokeria

Koristeluun:
Mansikoita
Kermavaahtoa

Murskaa minttu-Dominot monitoimikoneessa. Tämä operaatio tosiaan vaatii koneen, tavallisen Digestive-pohjan teko onnistuu ilmankin, mutta Dominoissa oleva täyte ei sekoitu tarpeeksi ilman konetta. Itselläni ei monitoimikonetta ole, joten operoin keksit blenderissä. Homma onnistui kun teki murskaamisen useammassa erässä. Monitoimikoneella tämä onnistuisi kaikkein parhaiten.
Lisää keksimurun sekaan voi, ja painele taikina tasaisesti irtopohjavuuan pohjalle ja hieman reunoille(käytin halkaisijaltaan 25 cm:stä vuokaa).
Tee täyte: sekoita tuorejuustot ja sokeri ilmavaksi, sileäksi massaksi. Lisää keltuainen ja kananmunat yksi kerrallaan tuorejuustomassan joukkoon. Sekoita jokaisen lisäyksen jälkeen hyvin. Lisää lopuksi vaniljasokeri. Kaada täyte pohjan päälle ja paista n. 40 minuuttia 165 asteisessa uunissa alatasolla. Sammuta tämän jälkeen uuni, avaa uuninluukku raolleen ja anna kypsyä jälkilämmössä tunnin verran. Anna jäähtyä ennen koristelua, mieluusti seuraavaan päivään.
Koristele mansikoilla ja kermavaahdolla.

Lenkki-innostusta

Kevät on mahtavaa aikaa lenkkeilyharrastuksen kannalta. Joka päivä löytyy jotain uutta katseltavaa luonnosta: Arboretumissa kukkiva Magnolia, puistossa hehkuvat tulppaanit tai vaaleanpunaisena pilvenä kukkiva kirsikkapuu. 

Luonto toimii mahtavana inspiraationa lenkille lähtöön, lisäksi olen ottanut järeämpiä aseita käyttöön motivaation ylläpitämiseksi: Polar Loop ja jatkuva lenkkireittien vaihtelu. Ei, en todellakaan ole nyt-niin-muodissa-oleva fitness-hirmu jolta tulee selkärangasta liikkumisen valtava riemu, vaan lähinnä niitä, joilta viimeinenkin into liikuntaan (jos sitä koskaan olikaan) tapettiin peruskoulun liikuntatunneilla ja josta toipumiseen on mennyt koko aikuisikä.
Polar Looppiakin tehokkaammaksi motivaattoriksi on tullut edellä mainitsemani variointi lenkkeilyreitteihin. Kävelen päivittäin 5-8 kilometrin lenkin, ja suuntaan joka päivä eri kohteeseen Tampereella. Jokaisella lenkillä löytyy jotain uutta Tampereesta: lintulampia joiden olemassaolosta en ole tiennytkään, puistoja, puutarhoja ja metsiä. Lisäksi uskomaton määrä vehreitä omakotialueita joiden pihoja koristavat vanhat omena- ja kirsikkapuut.
Viimeksi innostuin Isolammin ulkoilualueesta Kaukajärvellä - suunnistapa sinne jos oman vakiolenkin hinkkaaminen alkaa kyllästyttää!

Täydellinen porkkanakakku

Kysymys: mikä on elämässä tärkeää? Vastaus: täydellisen porkkanakakkureseptin löytäminen. Aika lähelle täydellistä olen päässyt seuraavanlaisella miksauksella: kuorrute Valion nettisivuilta aikoinaan bongatulla ohjeella, pohja Maku-lehden reseptillä. Esikuvana minulla toimii Starbucks-kahvilaketjun porkkanakakku: pohja täyteläisen pähkinäistä, kuorrutus sopivan kipakkaa vastapainona makealle kakulle.
Tässä reseptissä kakkupohjaan tuo vahvan pähkinäisen maun rypsiöljy: kannattaa ostaa luomua, siinä on valtava ero tavalliseen. Jo värissäkin on huima ero, vertaapa huviksesi kaupassa. Itse käytin Rainbown luomurypsiöljyä ja olin todella tyytyväinen tuotteeseen.

Kakkupohja:
50 g saksanpähkinöitä ja hasselpähkinärouhetta
100 g porkkanaa
2 dl luomu-rypsiöljyä
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 kpl luomumunaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl piparkakkumaustetta (minulla ei ollut tätä, joten laitoin kanelia ja vähän kardemummaa)

Kuorrutus ja täyte:

n. 50 g pehmeää voita
n. 3 dl tomusokeria
n. 200 g maustamatonta tuorejuustoa
1/2 tl vaniljasokeria
Tilkka sitruunamehua

Kostutukseen:
omenamehua

Koristeluun:
Pähkinöitä
Toffeekastiketta

Voitele irtopohjainen kakkuvuoka. Hienonna saksanpähkinät karkeaksi rouheeksi. Kuori ja raasta porkkanat. Vatkaa öljy ja sokerit tasaiseksi seokseksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen. Lisää saksanpähkinä- ja hasselpähkinärouhe sekä porkkanaraaste samalla sekoittaen. Sekoita vehnäjauhoihin muut kuivat aineet ja lisää jauhoseos taikinaan. Kaada taikina voideltuun irtopohjaiseen kakkuvuokaan. Paista kakkua 180 asteessa uunin keskiosassa noin 60 minuuttia. Jäähdytä kakku.
Valmista kuorrute: sekoita kuorrutteen aineet keskenään. Voita kannattaa pehmentää hetki mikrossa ja tuorejuuston olisi hyvä olla huoneenlämpöistä. Määrät reseptissä ovat "noin-määriä", kannattaa siis lisäillä aineksia muutamassa erässä ja maistella täytettä matkan varrella, jotta saat siitä omaan makuusi sopivaa. 
Halkaise jäähtynyt kakku kahteen osaan ja kostuta puoliskot omenamehulla. Levitä kuorrutetta kakun väliin ja päälle. Koristele kakku saksanpähkinärouheella ja toffeekastikeraidoilla.
 

Taidetta ja kahvittelua Tallipihan Kahvilassa

Piipahdimme viime viikolla työkaverin kanssa muutamassa mielenkiintoisessa kohteessa Finlaysonin alueella: ensin herkuttelua Tallipihan Kahvilassa (Kuninkaankatu 4), sen jälkeen hengen ravintoa läheisessä Mältinrannan taidekeskuksessa (Kuninkaankatu 2).
Tallipihan Kahvila on todellinen helmi: idyllinen kahvila vanhassa puutalossa Tallipihan alueella. Persoonallinen valikoima tarjoomuksia ja lämminhenkistä palvelua.
Kahvilasta kivenheiton päässä sijaitsee Taidekeskus Mältinranta, joten siellä oli helppo käväistä samalla reissulla: taidetta muutaman salillisen täydeltä ja haaveilua ihanien grafiikanlehtien äärellä. Mältinrannassa pyöritetään myös taidelainaamoa: Saara Sillanpään grafiikanlehti MELKEIN jo lähti mukaan 10 euron kuukausihinnalla.

 

Parvekkeen muodonmuutos

Ankeasta ihanaksi. Näin voisi kuvailla muodonmuutosta jonka parvekkeeni koki eilen. Parvekkeeni pääsi nimittäin mallikohteeksi Pihasto Oy:n nettisivuille ja firman porukka kävi asentamassa parvekkeelleni komposiittilaudoista tehdyn Moda Pikapatio -lattian. Muutos on melkoinen: kulahtanut vihertävän harmaa betonilattia sai päälleen graniitinharmaan komposiittilaudoituksen. Homma oli ohi kahdessa tunnissa, komposiittilaudat vain kliksauteltiin paikoilleen.
Lattian asennuksen jälkeen alkoi ankara stailaus: oli pakko viedä vanhoja romuja varastoon koska ne näyttivät niin valjuilta uutta lattiaa vasten. Ja torilta ostetut tumman pinkit pelargoniat näyttivät mahtavilta tummanharmaata pintaa vasten! Tervetuloa kesä, parveke on valmiina!

 

Euroviisueväät: valkosipulileipää ja muita herkkuja

Tulen avoimesti kaapista ulos: kyllä, katsoin viikonloppuna Euroviisuja. Ja kyllä, katson niitä joka vuosi. Lieneekö tämä jo lapsena opittu tapa, sillä muistan kun lapsuudessani 80-luvulla koko perhe kokoontui television ääreen tätä spektaakkelia seuraamaan. Sisko nauhoitti biisejä lähetyksen aikana vanhalle mankalle: kukaan ei saanut puhua nauhoituksen aikana koska muuten äänet olisivat nauhoittuneet kasetille. Ja niinhän siinä yleensä kävi että kun kasetille meni loistokas Sveitsin kappale, taustalta kuuluu kun äiti kolistelee kattilankansia keittiössä. Voi niitä aikoja, kerron teille hyvä nykyajan nuoriso joskus mitä ovat kasetti tai mankka.

Tällainen televisiomaraton vaatii myös hyvät eväät. Tein tomaatti-basilikasalaattia (ihanalla työkaverin Hawaijilta tuomalla tryffeliöljyllä ryyditettynä), valkosipulileipää ja mausteisia broileripyöryköitä. Höysteeksi karamellisoitua sipulia - toimii!

Valkosipulileipä

1 kpl vaaleaa sekaleipää
Juustoa (käytin raastettua, laadukasta cheddaria ja manchegoa)
Valkosipulia
Voita
Persiljaa

Halkaise leipä pituussuunnassa puoliksi. Sekoita pehmeään voihin reilusti murskattua valkosipulia. Levitä valkosipulivoita leivän päälle ja ripottele päälle juustoraastetta. Valitse aromikkaita, hyvin sulavia, laadukkaita juustoja. Omat juustoni hain Tampereen Kauppahallin Juustosopista - sieltä sai hyvät vinkit mitä tuotteita kannattaa käyttää.
Grillaa tai paista leipää uunissa niin kauan että juusto saa kauniin, paahtuneen pinnan. Ripottele valmiin leivän päälle persiljasilppua ja leikkaa leipä viipaleiksi.

Herkuttelua Lapinniemen Ansarissa

Kävin eilen testaamassa siskon kanssa Lapinniemessä Ansari -kahvilan (Lapinniemenranta 6, Tampere). Olipahan huikean hieno paikka! Hyvä valikoima suolaista ja makeaa syötävää, kiva miljöö vanhassa kasvihuoneessa. Sisko kehui teevalikoimaa, moiseen törmää kuulemma Suomessa vain harvoin. Pihalla viihtyisä terassi ja vehreät maisemat.  Mikä ihana keidas tästä kesällä tuleekaan! Nyt viileähkö ilma esti terassilla istuskelun. Maistoin karamelli-porkkanakakkua, hyvää oli!

Birgitan polulla

Arki on jälleen koittanut loman jälkeen, ja tallaan jälleen polkuja kotimaassa. Kaivoin polkupyöränkin kevään kunniaksi esille, ja kävin testaamassa Kaupin metsäreittejä. Onpahan muuten mahtavat pyöräilymaastot!
Tässä postauksessa vinkkaan kuitenkin parin viikon takaisiin tapahtumiin. Kävimme työporukan kanssa patikoimassa Birgitan polulla Tampereen ja Lempäälän rajamaastossa. Kirskaanniemi osoittautui mahtavaksi retkikohteeksi: huikeat maisemat, nuotiopaikkoja, kiva metsäpolku perille saakka. Auton sai parkkiin Koipitaipaleentien alkupäähän, siitä oli muutaman kilometrin pituinen matka metsäistä, hyvin tallattua polkua pitkin Kirkaanniemen leiripaikalle. Ehdoton retkikohde ulkoilusta kiinnostuneille!

Viimeinen etappi: Frankfurt

Olin jo päättänyt etten kirjoita Frankfurtista mitään - oletin ettei kaupunki tarjoa muuta kuin teräksisen modernin ostosparatiisin, jonne matkustin  ylipäätään vain sen takia että lennot olivat halvat ja sijainti erinomainen muiden valitsemieni kohteiden kannalta.  Mitä sellaisesta voi muuta kertoa kuin että joo, porukkaa on hemmetisti ja kauppoja myös.
Kuinka väärässä olinkaan.

Matkavinkit Frankfurtiin

Ensimmäinen päivä meni ostoskatu Zeilia rampatessa. Kyllä, se on ostosparatiisi. Tule tänne jos osteleminen kiinnostaa. Ja olethan saanut jo kuumat vihjeet kahdesta kaupasta joissa on aina - AINA - Saksassa ollessa käytävä: kenkäkauppa Deichmann ja kempparitavara-taivas Dm. Mene näihin vaikka et mitään kyseisistä kaupoista luule tarvitsevasi. Tulet niistä pois kassit täynnä kamaa ihan vaan sen takia kun on niin hemmetin halpaa.
Kakkospäivänä ei shoppailu enää huvittanut - hyvä niin koska se pakotti löytämään paljon mielenkiintoisemman Frankfurtin. Lueskelin muiden matkalaisten vinkkejä TripAdvisorista, ja päätin käyttää ajan puistojen tutkimiseen. Aamupäivän vietin Frankfurtin vanhalla hautausmaalla. Kyllä, luit oikein: hautausmaalla. Hauptfriedhof on valtava puisto (sanoisin melkeinpä metsä) keskustan tuntumassa. Ei todellakaan mikään piknik-puisto mutta hieno paikka rauhoittumiseen ja päämäärättömään kävelyyn. Upea kohde myös valokuvauksen kannalta kunhan muistaa kunnioittavan käytöksen.
Iltapäivällä suuntasin Palmengarteniin eli paikalliseen kasvitieteelliseen puutarhaan. Hyvin hoidettu, monipuolinen, alppiruusut upeassa kukassa tähän aikaan vuodesta. Hyvinkin siis 7 euron sisäänpääsymaksun arvoinen paikka.
Lopuksi piipahdin Bethmanns-parkissa, josta löytyi tunnelmallinen kiinalainen puutarha. Puiston kupeesta lähtevä Berger Straße oli mahtava löytö: kyseisen kaupunginosan tunnelmallinen pääkatu jossa oli persoonallisia putiikkeja, ravintoloita ja kahviloita yksi toisensa perään ja paikallista väkeä runsain mitoin nauttimassa lämpimästä illasta. Pikkukaupunkifiilistä keskellä suurkaupunkia.

Kävin päivän aikana tsekkaamassa myös Frankfurtin vanhat kaupungit (puhun monikossa koska itselleni ei selvinnyt mikä täällä sitä virallista vanhaa kaupunkia nyt sitten on). Oletushan on että jokaisessa saksalaisessa kaupungissa on vähintään yksi kadunpätkä täynnä niitä koristeellisia,  värikkäitä, hirsiristikkojen siksakilla varustettuja taloja. Sachsenhausenin kaupunginosasta niitä löytyi, paikka oli rivi baareja ja krouveja naamioituna "vanhaksi kaupungiksi". Varmaan ihan kiva mesta illalla kun iloiset ihmiset valtaavat kadut ja jos oluen juominen kiinnostaa. Myös Römerin eli Raatihuoneen aukion ympärille oli remontoitu näitä saksalaistyyppisiä vanhoja taloja. Ihan kiva kulissi sekin, ei oikein tehnyt vaikutusta kun olin juuri nähnyt samaa kokonaisen kaupungin verran esim. Heidelbergissä. Molemmilla alueilla tuli tunne turisteille tehdystä lavasteesta. Olen huono arvioimaan mikä on autenttisuuden taso missään kaupungissa, jonkun mielestä kehumani Heidelberg voi olla vielä pahempi huijaus. Minulle Frankfurt esittäytyi modernina ja monipuolisena shoppailukaupunkina kruunattuna hienoilla puistoilla, ja hyvä niin.