Härkishöystö ja nachoja

 

Olen viime aikoina mietiskellyt josko vähentäisin broilerin syöntiä. Punaisesta lihasta luovuin yli 20 vuotta sitten (salaisia paljastuksia: tiesitkö etten ole koskaan maistanut kebabbia? Tai syönyt vaikkapa McDonaldsin tuplajuustohampurilaista tai Saarioisten klassikkoa: kinkkupizza-roiskeläppää). Kanaa ja kalaa syön viikottain, kuukauteen mahtuu aika ajoin muutamia kasvisruokapäiviäkin. Luin viime viikolla netistä broilerin tehotuotannosta ja se pisti miettimään josko viilaisin kulutus- ja ruokatottumuksiani uuteen uskoon. Tuumasta toimeen, kävin ostamassa kaupasta Härkistä,  Versofoodin härkäpapuvalmistetta. Suunnitelmana oli tehdä meksikolaisvaikutteista tortillantäytettä: paksua tomaattikastiketta jonka sekaan laitoin riisiä ja maustoin limellä, chilillä ja valkosipulilla. Kastikepohjasta tuli huikean hyvä, ja siihen lisäsin Härkiksen. Höystön laitoin tortillojen väliin kera creme fraichen ja tuoreen korianterin. Ensivaikutelmat: täähän maistuu ihan pahvilta. Tää koostumushan on kuin kuivaa purkkitonnikalaa. Voi hemmetti, tää Härkis pilaa koko ruuan. Argh, oisinpa käyttänyt broileria (kyllä, kehtaan myöntää tämänkin).

Seuraavana päivänä palasin ruokani äärelle uudestaan ja käytin sitä nachojen höysteenä. Tilanne oli parantunut edellispäivän alkujärkytyksestä: Härkiksen maku oli tasaantunut ja maku varsin kelvollinen. Huomasin myös että härkishöystöni on todella täyttävää - samaa ruokaa riitti neljälle aterialle. Lopputulos: aion kokeilla uudestaankin. Hyvää tulee kunhan yhdistää sen vahvojen makujen kanssa. Niin ja entäs se nyhtökaura - kokeiluun menee sekin!

Härkishöystö

2 sipulia

3 valkosipulinkynttä

1 punainen chili

2 pientä porkkanaa

1 prk Polpa kirsikkatomaatteja

1/2 dl tomaattipyrettä

Savupaprikajauhetta

Suolaa

Mustapippuria

Ripaus sokeria

Oliiviöljyä

Puolikkaan limen mehu

1 paketti Härkistä

2 dl tummaa riisiä

1 kasvisliemikuutio

Tarjoiluun:

Creme fraichea

Tuoretta korianteria

Tortillachipsejä (minä tein nachot itse maissitortilloista, kts. vinkki reseptin lopusta)

Aloita riisistä: kypsennä kattilassa 2 dl tummaa riisiä. Laita keitinveden joukkoon kasvisliemukuutio. Kun riisit on tulilla, aloita muut valmistelut: pilko sipuli, chili ja valkosipuli. Kuutio porkkana pieniksi paloiksi. Laita pannulle oliiviöljyä ja savupaprikajauhetta, heitä porkkanakuutiot pannulle ja paista hetken aikaa. Pienennä lämpöä ja lisää sipuli. Kun sipuli on kuullottunut, lisää valkosipuli ja chili. Kuullota hetken aikaa ja lisää kirsikkatomaattisäilyke ja tomaattipyre. Mausta suolalla ja pippurilla sekä ripauksella sokeria. Anna porista n. 15 minuuttia. Lisää tomaattihöystön sekaan kypsä riisi ja hieman sen keitinvettä. Purista höystön joukkoon puolikkaan limen mehu. Höystön tulee olla tiivistä seosta, ei liian nestemäistä. Lisää lopuksi Härkis, seikoita ja anna olla vielä hetki liedellä.

Tarjoile tortillachipsien kanssa: asettele tarjoiluvadille tortillachipsejä ja niiden päälle lusikallinen härkishöystöä. Viimeistele creme fraichella ja tuoreella korianterilla.

VINKKI:

Voit tehdä tortillachipsit myös itse. Ota tarvitsemasi määrä maissitortilloja, ja leikkaa tortillalätyt 4 osaan. Laita viipaleet uunipellille niin etteivät ne ole päällekkäin, ja pirskottele päälle vähän oliiviöljyä. Paista 200 asteisessa uunissa kunnes reunat hieman tummuvat. Ota pois uunista, ripottele päälle haluamaasi maustetta (esim. savusuolaa tai bbq-maustetta). Anna olla hetken aikaa pellillä jotta sipsit kovettuvat. 

Bruschettat tomaattitäytteellä

Palataanpa vielä kerran Italia-fiiliksiin. Syyskuisen Rooman-matkani (lue lisää täältä!) inspiraatio kantaa vielä näihin lokakuun pimeneviin ja tuulisiin iltoihin saakka. Tein viikonloppuna Italia-fiiliksissä tomaattisia alkupalaleipiä, bruschetta al pomodoro. Näihin et montaa ainesta tarvitse, ja valmistus on nopeaa. Nämä ovat hyvä naposteluruoka tarjottavaksi vaikka isommallekin joukolle.

300 g kirsikkatomaattimix
Puolikas makea sipuli
Tuoretta basilikaa
Suolaa
Mustapippuria
Oliiviöljyä
Vaaleaa leipää, esim. ciabattaa
1 valkosipulinkynsi

Pilko kirsikkatomaatit kahdeksaan osaan ja laita kulhoon. Kuutioi sipuli pieneksi silpuksi ja heitä tomaattien sekaan. Hienonna basilika silpuksi ja laita muiden ainesten joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Lorauta joukkoon hieman oliiviöljyä. Sekoita.
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Leikkaa leipä viipaleiksi. Kuori valkosipulinkynsi ja hiero valkosipulinkynttä leipäpaloihin. Tällä keinolla leipiin jää vieno valkosipulin aromi, mutta ei näkyviä valkosipulinpaloja. Lorauta leipien päälle hieman oliiviöljyä. Paahda leipiä uunissa viitisen minuuttia.
Ota leivät uunista ja laita niiden päälle tomaattiseosta. Buon appetito!

VINKKI:
Leivät ovat erinomaisia myös mozzarellalla höystettyinä.
Valmista tomaattiseos, viipaloi leipä, laita leipäviipaleille tomaattiseosta ja riivi päälle mozzarellaa. Laita 250 asteiseen uuniin grillivastuksen alle n. viideksi minuutiksi (kunnes mozzarella on sulanut ja saanut hieman väriä).

Omenainen juustokakku purkissa

Omenasesongista innostuneena herkuttelin viikonloppuna nopealla juustokakku-muunnelmalla: lasiseen säilykepurkkiin kerroksittain koottavalla omenaisella tuorejuustovaahto-keksi-jälkiruualla. Helppoa, nopeaa, herkullista. Mitä muuta sitä jälkiruualta kaipaakaan? Reseptistä tulee 3-4 annosta.

Tuorejuustovaahto:

1 dl kuohukermaa

100 g vaniljatuorejuustoa

1 rkl tomusokeria

1/2 dl jogurttia (melkein mikä vaan kelpaa, minulla sattui olemaan kaapissa Arlan mangojogurttia)

Omenatäyte:

Nokare voita

3 pienehköä punaista omenaa

3 rkl fariinisokeria

Lisäksi:

Walkers pekaanipähkinä-karamelli -keksejä (tai muita vastaavia oman makusi mukaan)

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon huoneenlämpöinen tuorejuusto. Lisää tomusokeri ja jogurtti, sekoita tasaiseksi. Laita jääkaapiin omenatäytteen valmistuksen ajaksi.

Kuori omenat ja kuutioi ne. Laita voinokare paistinpannulle ja karamellisoi omenoita hetki voissa. Lisää fariinisokeri. Omenat ovat valmiit kun sokeri on täysin sulanut ja hieman paahtunut.

Murustele keksit lasipurkin pohjalle. Laita keksien päälle karamellisoituneita omenanpaloja. Laita omenoiden päälle tuorejuustovaahtoa ja ripottele pinnalle keksinmuruja ja paistinpannulle omenoiden paistamisesta jäänyttä karamellia.

 

Myskikurpitsakeitto

 Myskikurpitsakeitto on täydellistä syysruokaa: tuhtia, mausteista, lämmittävää. Se sopii mainiosti alkupalakeitoksi ja siitä saa tukevan lounaan kun ripottelee pinnalle vaikkapa fetaa tai grillattua kanaa. Keiton valmistus vie hetken aikaa koska ainekset paahdetaan ensin, mutta lopputulos on vaivan arvoinen!

Myskikurpitsakeitto

1 myskikurpitsa

1 punainen chili

4 valkosipulinkynttä

Peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä

Oliiviöljyä

1 1/2 kasvisliemukuutiota

8-13 dl vettä riippuen myskikurpitsan koosta

Suolaa

Mustapippuria

Muskottia

Inkivääriä

Tarjoiluun:

Pinjan- ja kurpitsansiemeniä

Vuohenjuustoa

Tryffeliöljyä

Kuori myskikurpitsa ja leikkaa se reiluiksi lohkoiksi (esim. 10 palaan). Asettele leivinpaperin päälle uunipellille. Poista chilistä siemenet ja leikkaa muutamaan osaan. Kuori valkosipulinkynnet ja pilko muutamaan osaan. Kuori inkivääri ja leikkaa lastuiksi. Laita valkosipulin-, chilin- ja inkiväärinpalaset myskikurpitsan päälle uunipellille. Ripottele päälle oliiviöljyä. Paahda 200 asteisessa uunissa n. tunti. Tarkkaile ettei myskikurpitsa paahdu mustaksi (mausteaineiden tummumisella ei ole väliä).

Ota ainekset uunista. Pilko myskikurpitsa hieman pienemmiksi paloiksi ja laita kattilaan (voit laittaa kattilaan myös paahtuneen chilin ja inkiväärin - näin saat keittoon intensiivisemmän maun. Ongi ne kuitenkin pois ennen keiton soseuttamista. Niiden poissaaminen kattilasta on helppoa kunhan ovat reilunkokoisia paloja). Laita kattilaan vettä, määrä vaihtelee 8-13 desilitran välillä riippuen myskikurpitsasi koosta ja siitä kuinka paksua keittoa haluat. Vettä kannattaa lisätä vähitellen. Laita kattilaan myös kasvisliemikuutio ja mausta suolalla, mustapippurilla, muskotilla ja jauhetulla inkiväärillä.

Anna porista liedellä kunnes myskikurpitsa on täysin pehmeää. Mikäli laitoit kattilaan myös paahtuneet chilit ja inkiväärinpalat, nouki ne tässä vaiheessa pois keitosta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä jos keitto on liian paksua. Tarkista maku.

Ripottele valmiiden annosten päälle paahdettuja pinjan- ja kurpitsansiemeniä sekä vuohenjuustoa. Viimeistele annos tryffeliöljyllä (joka on muuten aivan täydellinen makupari tälle keitolle!).

Matkavinkit Roomaan

Saluti da Roma, eli terveiset Roomasta! Tässä postauksessa on luvassa tuutin täydeltä matkavinkkejä Roomaan. Vietimme siskoni kanssa aurinkoista ja herkkujen täyteistä minilomaa Roomassa syyskuun puolivälissä. Ajankohta osoittautui hyväksi valinnaksi: Roomassa oli lämmintä ja aurinkoista, ja pahinta kuumuutta taittoi pieni syksyinen tuulenvire. Myönnän heti alkuun etten ole ollut mikään Italia-fani. Rooma kuitenkin palautti uskoni Italiaan: mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja hyvää fiilistä. Ja se historia! Kertasin Rooman historiaa ennen matkaa kirjoja lukemalla. Kuvittelin olevani jotenkin kartalla asioista mutta mitä vielä - kaupunki pääsi yllättämään: historia on iki-aikaista, se on isoa, mahtavaa ja sitä on joka paikassa. Kuvittelin sitä olevan valtavasti, mutta sitä on vielä enemmän.
Ohessa muutama tärppi Rooman matkalle. Saatat huomata että listalta puuttuvat ne jokaisen Rooman-kävijän pakolliset kohteet: Fontana di Trevi, Espanjalaiset portaat jne. Miksi? No siksi ettei niissä ole mitään muuta näkemistä kuin turistilaumat jotka sohivat toisiaan selfie-kepeillä. Käy ihmeessä katsomassa nämäkin kohteet, mutta keskity sen jälkeen mielekkäämpään tekemiseen:  etsi joltain sivukujalta herkullista palapizzaa myyvä koju, harhaudu kujien sokkeloon vaikkapa vanhassa juutalaisghetossa, ihaile täysikuuta Isola Tiberinan luona Ponte Cestiolla tai hyppää paikallisbussiin jolla pääset ihastelemaan maisemia joltain Roomaa ympäröivältä kukkulalta. Näistä paikoista minä löysin fiilistä joka teki Roomasta minulle merkityksellisen.

Matkavinkit Roomaan

1. Trastevere. Tunnelmallinen kaupunginosa "tois puol jokkee" eli Tiber-joen länsipuolella. Keskiaikaisia kujia, kivoja ravintoloita, ihana tunnelma.

2. Aventinus -kukkula. Aventinus on yksi Rooman seitsemästä alkuperäisestä kukkulasta, ja sieltä on hienot panoraama-näkymät kaupunkiin. Appelsiinipuisto, Giardino degli aranci, on kaunis keidas kukkulan laella. Aventinuksella sijaitsee myös Maltan ritareiden päämaja (os. Piazza dei Cavalieri di Malta), jonka portissa on Rooman kummallisin nähtävyys: avaimenreikä josta näkyy Pietarinkirkko. Koet yhdellä kurkistuksella kolme valtakuntaa: seisot Italiassa, kurkistat yli Maltan ritarikunnan hallitseman maapläntin ja katsot kohti Vatikaanivaltiota.

3. Vatikaani. Tämä se vasta huikea paikka olikin. Suosittelen käyntiä Vatikaanin Museossa, Musei Vaticanissa. Pääset niin uskomattomien, historiallisten taideaarteiden äärelle että sitä on vaikea edes ymmärtää. Paikka teki syvän vaikutuksen. Pietarinkirkkoon en museokierroksen jälkeen jaksanut enää jonottaa mutta kirkko oli upea ulkoapäinkin ihailtuna. Ja jonottamisesta puheenollen: osta lippu Musei Vaticaniin etukäteen museon verkkokaupasta. Pääset "pikakaistaa" pitkin jonon ohi. Ja usko pois, sitä jonoa todellakin on. (Tämän kuuman vihjeen luin Rooma-aiheista asiaa pullollaan olevasta blogista "Näkymiä vihreältä kukkulalta" http://kukkulalta.com/. Kiitos hyvästä vinkistä!)

4. Eataly (Piazzale XII Ottobre 1492). Ruokaintoilijan paratiisi: vanha lentokonehalli muutettuna ruokakaupaksi. Tämä valtava nelikerroksinen rakennus on täynnä italialaisia elintarvikkeita ja ravintoloita. Esimerkiksi pelkästään pastalle on pyhitetty osasto jonka koko vastaa helposti lähi-Siwasi pinta-alaa. Erinomainen paikka ruokatuliaisten ostoon. Miten tänne pääsee: suuntaa vaikkapa bussilla Ostiensen rautatieasemalle. Mene rautatieaseman läpi alikulkutunnelia radan toiselle puolelle ja olet perillä.

Extra-vinkki: käytä hyödyksesi julkista liikennettä. Minä ostin kolmen päivän julkisen liikenteen passin (hinta 18€) jolla sai matkustaa bussissa, metrossa ja raitiovaunussa niin paljon kuin sielu sietää. Roomassa pärjää toki kävellenkin mutta kilometrejä tulee valtavasti. Passi helpotti elämää ja mahdollisti sen että näin ja koin enemmän. Kävin paikoissa joihin en kävellen olisi lähtenyt lainkaan. Kävin esimerkiksi ihastelemassa hienoja maisemia Gianocolon kukkulan näköalapaikalta (Piazzale Giuseppe Garibaldi) ja ostamassa herkkuja Testaccion kaupunginosassa sijaitsevastasta Pasticceria Barberinista (Via Marmorata 43). Vieressä muuten kuuluisa Volpettin herkkukauppa!

Majoitusvinkki: majoituimme siskoni kanssa Trasteveren kaupunginosassa Rezidenza Delle Artissa (Piazza Sidney Sonnino 13). Erinomainen sijainti, sydämellistä palvelua, kodinomainen tunnelma. Suosittelen!



Suihkulähde Pantheonin edustalla.




Musei Vaticani



Vasen kuva: Piaterinkirkko, Vatikaani. Kuva oikealla: Aventinuksen kukkula.




Yksityiskohta Ponte Sant'Angelolla




Katunäkymä, Centro Storico.

Italiatunnelmissa: Melanzane alla Parmigiana

Lomailin viime viikolla Roomassa. Nautiskelin sunnuntaibrunssin Testaccion kaupunginosassa ravintola Rec23:ssa (Piazza Dell'Emporio 1-2) jossa maistoin italialaisklassikkoa Melanzane alla Parmigianaa, juustoista tomaatti-munakoisovuokaa. Tämä herkullinen kasvisruoka on upea yhdistelmä tomaattia, basilikaa ja pannulla paahdettua munakoisoa joka imee Italian maut itseensä kuin sieni. Kaiken kruunaa parmesanjuusto ja mozzarella. Ruokafiiliksiin pääsin katselemalla TV Kakkoselta tulevaa "Intohimona italialainen ruoka" -ohjelmaa, jossa sattumoisin tehtiin kyseistä ruokaa viime viikon jaksossa. Oheinen resepti on miksaus kyseisen ohjelman ja Maku-lehden reseptiä.

Melanzane alla Parmigiana

2 munakoisoa

2 keskikokoista sipulia

2 valkosipulinkynttä

Oliiviöljyä

1 tölkki tomaattimurskaa (esim. Mutti)

1 tölkki säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)

Suolaa

Mustapippuria

Sokeria

Oreganoa (kuivattua)

Tuoretta basilikaa

2  palloa mozzarellaa (yht. 250g)
reilut 100 g parmesanjuustoa raastettuna

Aloita valmistelemalla munakoisot. Tarkoitus on saada niistä pois kitkeryyttä ja nestettä ennen varsinaista ruuanvalmistusta. Leikkaa munakoisot n. sentin paksuisiksi viipaleiksi pituussuunnassa. Laita muutama viipale lautaselle, ripottele päälle hieman suolaa ja aseta viipaleiden päälle pala talouspaperia. Lado talouspaperin päälle seuraava kerros munakoisoviipaleita, ripottele suolaa, laita talouspaperi ja jatka samaan malliin kunnes kaikki munakoisot ovat samassa "tornissa" lautasella. Laita kasan päälle paino, esim. paistinpannu, jotta munakoisokasa hieman painuu (neste irtoaa paremmin). Jätä munakoisotorni tekeytymään siksi aikaa kun valmistat ruuan muut elementit (n. 30 min).

Valmista tomaattikastike: Silppua sipulit ja kuullota kattilassa oliiviöljyssä. Kun sipulit ovat pehmentyneet, heitä sekaan hienonnettu valkosipuli ja kuullota hetki. Kaada tomaattimurska ja kirsikkatomaatit joukkoon. Mausta suolalla, pippurilla, hyppysellisellä sokeria sekä oreganolla. Nakkaa joukkoon reilu määrä silputtua tuoretta basilikaa. Anna pulputtaa liedellä n. 20-30 minuuttia. Tarkista maku.

Tässä vaiheessa voit siirtyä munakoisojen paahtamiseen. Lorauta pannulle reilu ruokalusikallinen oliiviöljyä ja paahda munakoisoviipaleet kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi. Älä laita pannulle kerralla kovin montaa viipaletta, vaan muutama kerrallaan.

Raasta parmesanjuusto.

Kasaa ainekset kerroksittain uunivuokaan: pohjalle hieman tomaattikastiketta ja sen päälle paahdettuja munakoisoviipaleita. Ripottele munakoison päälle raastettua parmesania ja riivi mozzarellasta nokareita. Sen jälkeen taas tomaattikastiketta, munakoisoa ja juustoja. Minä sain tällä reseptillä aikaiseksi kolme kerrosta. Päällimmäiseksi tulee juustokerros. Kannattaa laittaa pinnalle reilusti parmesanraastetta jotta saat aikaiseksi ihanan rapean juustokuoren.

Paista 200 asteisessa uunissa n. 30 min (kunnes pinta on kauniin ruskea ). Anna jäähtyä hetken, jotta maut tasaantuvat.

Syksy upeimmillaan arboretumissa

Oletko jo käynyt ihastelemassa syksyn värejä Hatanpään arboretumissa? Tein sinne tänään kävely- ja valokuvausreissun ja puisto oli upeimmillaan. Vaahterat loimuavat ruskan väreissä ja ruusutarhastakin löytyi vielä ihasteltavaa.

Omena-puolukka-juustokakku

Sain työkaverilta pari kassillista omenoita. Niiden innoittamana testasin juustokakkureseptiä jonka löysin Soppa365-sivustolta. Kyseisessä kakussa viehätti ulkonäkö: ihanat omeruusukkeet jotka näperrellään kakun päälle koristeeksi. Loppupelissä tuo koristeiden näpertely ei ehkä ollut ihan vaivan väärti, mutta itse kakku kylläkin. Juustokakkumassan sekaan tuli puolukoita: erikoinen mutta erinomainen yllätys! Aion kokeilla reseptiä uudestaan, mutta ilman omenaruusukkeita: aion testata miten saan parhaiten omenan mukaan kakkuun - ehkä hillokkeena kakun päälle?

Pohja:

100 g voita

3 ½ dl kaurahiutaleita
½ dl sokeria
2 rkl perunajauhoja

Täyte:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

125 g ranskankermaa
3 munaa
1 dl sokeria
1 tl jauhettua kardemummaa
1 dl puolukoita

1 rkl sokeria

Koristeluun:

4-5 isoa punaista omenaa

1 l vettä
3/4 dl sokeria

Sulata voi ja sekoita joukkoon kaurahiutaleet, sokeri ja perunajauhot. Painele seos leivinpaperilla vuoratun, reunoiltaan voidellun irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) pohjalle. Kypsennä 175-asteisen uunin alatasolla 10 minuuttia.

Vatkaa tuorejuusto, ranskankerma, munat, sokeri ja kardemumma sekaisin. Kaada seos esipaistetulle pohjalle. Survo puolukat ja sekoita joukkoon sokeri. Ripottele puolukkasurvos pieniksi nokareiksi juustoseokseen.

Jatka juustokakun paistamista 45 minuuttia uunin alatasolla.

Omenaruusukkeiden teko:

Huuhdo omenat mutta älä kuori niitä. Viipaloi omenat aivan ohuiksi, puolikuun muotoisiksi siivuiksi. Poista kota. Keitä viipaleita sokerivedessä noin minuutti. Nosta siivut valumaan lävikköön.

Kieputa ruusut: tee ruusun sisäosan pieni nuppu rullaamalla yksi omenaviipale. Kääri nupun ympärille lisää viipaleita terälehdiksi. Laita valmiit ruusut odottamaan leikkuulaudalle.

Ota kakku uunista ja nostele ruusuja kauttaaltaan kakun pinnalle. Paista kakkua vielä 10 minuuttia.

Anna kakun jähmettyä vuoassa ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa pari tuntia tai seuraavaan päivään.

Irrota vuoan reuna, auta tarvittaessa veitsellä. Valuta halutessasi pinnalle hieman juoksevaa hunajaa.

Vinkit omenaruusukkeiden tekoon:

- Pyörittele ruusut valmiiksi jo ennen juustokakun valmistusta. Kun kakku on paistunut 45 minuuttia, ruusujen on oltava valmiita koristelua varten.

- Varaa ruusukkeita varten nimenomaan isoja omenoita. Minun omenani olivat isohkoja kotipuutarha-omenoita – eivät ilmeisesti tarpeeksi isoja koska homma oli melko tuskaista näpertämistä.

Appelsiini-suklaajuustokakku

Kirjoitin keväällä mailman parhaasta juustokakusta (lue täältä). Resepti on siitä mahtava ettei siihen tule liivatetta, eikä kakkua tarvitse paistaa uunissa, vaan se hyytyy jääkaapissa. Sama resepti taipuu moneen: tällä kertaa tein kakun appelsiini-twistillä. Maustamaton tuorejuusto vaihtui appelsiinituorejuustoon, ja lopputulos oli maultaan Fazerina-suklaata muistuttava juustokakku. Koristeeksi tuoreita marjoja - herkullista!

Pohja:

175 g LU Bastogne -keksejä

50 g voita

Täyte:

200 g Fazerin tummaa suklaata

2 dl kuohukermaa

400 g Viola appelsiinituorejuustoa

1 dl tomusokeria

Koristeluun:

1 Fazerina-suklaapatukka

Marjoja

Vuoraa 24cm läpimittaisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla.

Murskaa keksit ja sekoita sulatetun voin kanssa tasaiseksi massaksi. Painele keksimassa irtopohjavuoan pohjalle. Laita vuoka täytteen teon ajaksi jääkaappiin.

Valmista täyte: sulata suklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto ja sekoita joukkoon tomusokeri.

Kaada sulanut, hieman jäähtynyt suklaa tuorejuusto-tomusokeri -seoksen joukkoon. Lisää kermavaahto ja sekoita täytettä (esim. nuolijalla) kunnes väri on tasainen. Kaada täyte vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta tasaiseksi. Anna kakun hyytyä jääkaapissa yön yli.

 Koristele kakku ennen tarjoilua tuoreilla marjoilla ja Fazerina-suklaapatukasta vuolluilla lastuilla.

Nizza ja Cannes

Tämän Nizzaa koskevan kirjoituksen aloittaminen tuntui hankalalta. Tulin kesälomamatkaltani takaisin Suomeen heinäkuussa vai pari päivää ennen kuin Nizzan rantabulevardi muuttui järkyttävän veriteon tapahtumapaikaksi. Sen jälkeen tuntui merkityksettömältä ja väärältä postailla kepeitä lomakuvia blogiin. Nyt teen sen kuitenkin. En sen takia että tällä tekstillä olisi edelleenkään minkäänlaista merkitystä, mutta ehkä sen takia, että haluan kirjata ylös millainen oli minun Nizzani heinäkuussa 2016.

Ensin hyvät puolet. Lyhyt lentomatka Suomesta. Kivoja päiväretkipaikkoja lähellä (vaikkapa Cannes tai Monaco). Kauniit rakennukset - ihanaa ettei Ranskan rannikkoa ole pilattu millään betonisella hotelliviidakolla, vaan vanhat rakennukset on jätetty kertomaan aristokraattisesta historiasta. Ja mainitaan nyt vielä aurinko ja meri, ne ovat minulle osastoa "ihan kiva jos on, mutteivät pakollisia". Siinäpä se sitten olikin. Nizza tuntui Mentonin (lue kesälomani ensimmäisestä kohteesta täältä) jälkeen niin kovin yllätyksettömältä. Lattealta. Tavalliselta keskikokoiselta kaupungilta. Jos olet vähääkään matkustanut Ranskassa tai Euroopassa ylipäätään, Nizza ei tarjoa sinulle mitään uutta. Olen pahoillani - Nizza ei vaan antanut minulle mitään fiilistä, mitään sellaista mikä jäisi sydämeen tykyttämään.

Muutama mieleenjäävä juttu löytyi kuitenkin.

Matkavinkit Nizzaan

1. Lähde bussilla Cimiezin kukkuloille (pääset matkaan paikallisbussilla nro 17, ja matka on lyhyt, viitisentoista minuuttia. Jää pois pysäkillä Monastére Cimiez). Cimiez on ollut aikanaan ylimystön kansoittama kaupunginosa ja siitä merkkinä ovat edelleen lukuisat hienot palatsit ja huvilat. Kukkulan laelta löytyy Musée Matisse, Nizzan arkeologinen museo sekä oma suosikkini Cimiezin luostarin puutarha.

2. Hyvät näkymät Nizzan rantabulevardille löytyvät Parc de la Colline du Chateaun näköalapaikalta. Ylös pääset vanhan kaupungin kupeesta, josta löytyy hissi, Ascenseur du Chateau. Toki rappusiakin pitkin pääsee, jos ilmainen hissikyyti ei kelpaa.

3. Onhan se vanhakaupunkikin pakko mainita. Se oli isompi ja tunnelmallisempi kuin etukäteen odotin. Ja tietysti iltaelämän keskus: paljon baareja, ravintoloita (ja meitä turisteja). Upea kohde valokuvauksen kannalta etenkin illan hämyssä. Kannattaa tsekata etukäteen vaikkapa TripAdvisorista tai blogeja lukemalla mitkä ravintoloista ovat käymisen arvoisia.

4. Tee päiväretki Cannesiin. Kannattaa mennä junalla. Paikallisbussillakin pääsee,  siinä säästää junaan verrattuna muutaman lantin, mutta matka tuntuu kestävän ikuisuuden eikä maisemat ole häävit.

Cannes on tosi kiva pikkukaupunki ja pienelle kukkulalle levittäytyvä vanhakaupunki, Le Suquet,  viehättävä käyntikohde. Kukkulan laelta oli hienot panoraamanäkymät. Vanhankaupungin kupeessa olisi ollut myös mieluinen käyntikohde, Marché Forville, eli paikallinen tori, mutta ajoitukseni oli pielessä ja sinne päästyäni kauppiaat jo siivosivat kojujaan. Päädyin syömään myöhäistä lounasta torin laidalle La Brasserie du Marché:en (17 rue du Marche Forville). Erinomainen ravintola, yksi tämän reissun parhaista ruokakokemuksista.

5. Tee päiväretki Monacoon. Kannattaa mennä bussilla: maisemat rantatiellä Nizzasta Monacon ja Mentonin suuntaan ovat huikean dramaattiset! Lue lisää edellisestä postauksestani.

Ihana Menton Ranskan Rivieralla (ja vähän juttua Monacosta)

Tämän vuoden kesälomareissuni suuntautui Ranskan Rivieralle: vietin muutaman päivän  pikkukaupunki Mentonissa, muutaman päivän Nizzassa, ja piipahdinpa myös Monacossa.

Menton oli ihana. Kertakaikkiaan viehättävä kaupunki Välimeren rannalla lähellä Italian rajaa. Idyllinen, sympaattinen ja ehdottomasti hyvä valinta kun haluaa laahustella rauhassa pieniä kujia, valokuvata, syödä hyvin ja ehkä pulahtaa välillä turkoosiin Välimereen. Menton lienee Ranskan Rivieran lomakohteista niitä vähemmän tunnettuja, ja tarjosi siksi yllätyksellisyyttä ja tunnelmaa jota ei esimerkiksi Nizzasta löytynyt. Myös hintataso oli Nizzaa edullisempi.

Nizzan lentokentältä pääsi kätevästi bussilla Mentonin keskustaan. Samoin päiväretki Monacoon taittui hyvin paikallisbussilla edulliseen hintaan.

Matkavinkit Mentoniin:

1. Kapua vanhan kaupungin katuja ylös kukkulalle, jossa sijaitsee vanha hautausmaa, le Cimetière du Vieux-Château. Upeat näköalat, maaginen tunnelma. Vanhakaupunki kapeine kujineen ja portaineen on todella idyllinen, haustausmaa puolestaan tarjoaa rappioromantiikkaa vanhoine ruostuneine portteineen ja ajan patinoimine patsaineen. Kaunista ja haikeaa samaan aikaan.

2. Nautiskele rantaelämästä. Rantaviivaa riittää, ja kun ajoittaa uintiretkensä aamuun ja iltaan, ei tarvitse välittää rantaryysiksestäkään. Rantabulevardi Promenade du Soleilin varrella oleva iso, julkinen ranta on pientä kiveä, joten varaa mukaan rantamatto (ostin kaislamaton turistipuodista 3 eurolla) ja jonkinlaiset uintikengät (näitä ei minulla ollut joten merestä rannalle kapuaminen paljain jaloin oli melkoisen hervoton operaatio).

3. Tee päiväretki Monacoon. Pääset Monacoon paikallisbussilla nro 100, kyyti maksaa muutaman euron. Hyppää pois vaikkapa Monte Carlon Casinon pysäkillä. Matka kestää n. 40 minuuttia.

Jo pelkkä bussimatka on hieno kokemus, koska rannikkotien maisemat Mentonista aina Nizzaan saakka ovat todella dramaattiset: jyrkkää rinnettä jota täplittävät luksushuvilat, ja turkoosina hohtelevaa Välimerta ökyjahteineen. Vertailun vuoksi: vastaava reitti Nizzasta länteen eli Cannesin suuntaan, oli todella vaatimaton ja tylsän uuvuttava tähän verrattuna.

No entäs se Monaco sitten: pieni kaistale maata Välimeren rannassa täynnä valtavan korkeita asuntokomplekseja, vieri vieressä jyrkässä rinteessä. Niiden välissä  pastellinsävyisiä kauniita, vanhoja huviloita. Ja portaita, valtavia korkeuseroja, ja vielä lisää portaita. Hyvässä lykyssä kohdalle osuu hissi jolla pääsee taittamaan osan matkaa. Turisteja pällistelemässä Casinon eteen pysäköityjä Rols Royceja ja Maserateja. Venesatama josta voi päätellä että tähän yhteen maailmankolkkaan on ahtautunut niin valtavasti rikkautta ettei sitä tavallinen pulliainen voi edes ymmärtää. Hämmennystä siitä milloin ylipäätään olet Monacossa, milloin Ranskassa.

Kannattaa käydä Monaco Villessa, Monacon vanhassa kaupungissa. Sinne pääsi kätevästi bussilla nro 1, hinta muutaman euron. Kävellenkin toki pääsee (muutama kilometri Monte Carlosta) mutta meikäläisen jalat olivat kaikesta rappusten ramppaamisesta siinä kunnossa että paikallisbussi oli oikein mieluisa vaihtoehto. Vanhakaupunki sijaitsee kukkulan laella joten sieltä oli hienot panoraamamaisemat kohti venesatamaa ja Monte Carloa. Ja tottakai löytyy ne asiaankuuluvat sokkeloiset pikkukadut, kauniita rakennuksia, paljon ravintoloita ja ruhtinaanlinna.

Hotellisuositus Mentoniin: Le Royal Westminster, 28/30 avenue Félix Faure, Menton.

Kolmen tähden hotelli vanhassa palatsissa aivan rannassa lähellä kaupungin ostos- ja ravintolakatuja. Iso huone, remontoitu iso kylpyhuone. Erinomainen hinta-laatusuhde. (100 euroa yö, sis. aamiainen).

Seuraavassa postauksessa lisää kesälomatunnelmia: vuorossa vinkit Nizzaan ja Cannesiin.