Mango chutney chicken

Löysin mango chutney -kanan reseptin eräänä viikonloppuna etsiessäni Etelä-Afrikkalaisia reseptejä. Olin aikaisemmin jostain syystä hylkinyt kanankoipia mutta tämän ruuan myötä sain valaistuksen: Helppoa! Halpaa! Hyvää! Nämä mausteiset kanankoivet nautitaan keltaisen riisin kanssa. Kanan kanssa uunissa kypsyy kätevästi myös kasa kasviksia.

Mango Chutney Chicken
3 kpl kanankoipia
3 rkl mango chutneyta
1 pss sipulikeittoaineksia
porkkanaa
sipulia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Pilko sipulit ja porkkanat isohkoiksi paloiksi ja laita oliiviöljyllä voideltuun uunivuokaan.
Asettele kanankoivet kasvisten päälle. Jos ostat kanankoivet marinadissa, liiallinen marinadi kannattaa pyyhkiä kanasta pois.
Mausta suolalla ja pippurilla makusi mukaan.
Sekoita mango chutney ja sipulikeittoainekset. Levitä tahna kanankoipien päälle. Itse leikkaan kanan nahkaan viiltoja, jotta saan ujutettua tahnaa myös nahan alle.
Paista 200 asteisessa uunissa n. tunti. Tunnissa kanankoivet ehtivät kypsyä ja mausteseos päällä tummuu ja muuttuu rapean tahmaiseksi.

Yellow Rice
2 dl pitkäjyväistä riisiä
voita
oliiviöljyä
sipuli
vettä
1 tl kurkumaa
kanelitanko
1 tl ruokosokeria
suolaa
pippuria
vettä

Nakkaa kattilaan loraus öljyä ja nokare voita. Heitä sekaan kurkuma, sokeri ja kaneitanko ja anna paistua hetken. Lisää joukkoon kuutioitu sipuli. Kuullota. Lisää riisi ja anna paistua hetken. Lisää joukkoon osa vedestä ja lisää vettä vähitellen sitä mukaa kun riisi kypsyy. Poista lopuksi kanelitanko ja mausta suolalla ja pippurilla.

If You´re Going to San Francisco... Matkavinkit San Fransiscoon

San Fransisco - mikä ihana matkakohde! Aurinkoa, ystävällisiä ihmisiä, kaunis ja monipuolisuudellaan yllättävä kaupunki. Hyvää ruokaa.  Palvelua, jonka äärellä voi vain surullisena miettiä paluuta Suomen "palvelukulttuurin"  pariin. Ja on se vaan mahtava tunne liikkua maisemissa, joka on aikaisemmin ollut tuttu vain lukuisista elokuvista. Tosin se kuuluisin kohde, vankilasaari Alcatraz, jäi kokematta: saarelle ajaville lautoille oli yli viikon jonotusaika. Ja ei, ei todellakaan tullut mieleen tilata lippuja etukäteen jo Suomesta. Tuskaa lievensi Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän juhlallisuuksien kokeminen paikanpäällä: kyllä se vaan on huikea tunne katsella pimentyneessä illassa rannalla puoli tuntia kestävää ilotulitusta. Minä ja 200.000 muuta. Amerikassa kaikki on suurempaa.

Matkavinkit San Franciscoon

1. Golden Gate
Se hetki kun tajuaa että tässä sitä vaan ajellaan jenkkiautolla maailman kuuluisimmalla sillalla. Huudoksihan se meni (ehkä myös itkuksi). Sumun peitossahan se silta suurimman osan ajasta on - hyvä tuuri saa käydä että saa napsittua tästä instituutiosta kuvaa jossa näkyy kolmea metriä pidemmälle.

2. Cable Cars
Kaapelivaunuissa todella oli vanhanajan charmia. Kätevä tapa liikkua kaupungin laidalta toiselle, etenkin kun ne elokuvissa niin hauskoilta näyttävät mäkiset kadut eivät paikanpäällä, kävellen koettuina enää niin hauskoja olleetkaan. Suosituimmalle linjalle saa jonottaa tuhannen muun turistin joukossa tunteja.  Onneksi löytyi hiljiasempaa reittiä kulkeva California Street Line, jossa pääsi aina sille parhaalle paikalle:jarrumiehen viereen etummaiseen penkkiin , jossa jalat roikkuivat tyhjän päällä. Ihan kuin Särkänniemessä mutta kivempaa!

3. Eri kaupunginosat
Miten yhteen mäkiseen kaupunkiin mahtuukin näin monta erilaista kaupunginosaa? Kaikissa oma tunnelmansa ja tyylinsä. Suosikkeja olivat elämää kuhiseva Chinatown, tyylikäs pikkuputiikkien ja kauniiden talojen täyttämä Cow Hollow sekä Fillmore, jonne osuimme Jazz festivaalien aikaan.

4. Japanese Tea Garden
Hieno rauhan tyyssija keskellä kuhisevaa kaupunkia.

5. Ruoka
Luomua. Raikasta. Mahtavat valikoimat. Kortteli-delejä joista sai ostettua elämänsä parhaat voileivät. Michelintähtikokin ravintola, jossa oli tarjolla pelkkiä hampurilaisia. Herkkukauppoja joissa oli 30 cupcken valikoimat. Ravintola jonka vetonaula on kymmenien erilaisten juustokakkupalojen täyttämä vitriini. Say no more - i love America!

Arki-intialaista

Intialaisesta ruuasta on tullut vakio arki-ruokaani. Teen erilaisia väännöksiä intialais-teemasta melkeinpä viikottain. Joulupukki toi Lindalle herkkukorin jossa sisältönä oli mm. pähkinöitä, taateleita ja kikherneitä. Niiden inspiroimana syntyi keltainen taateli-pähkinäriisi kikherneillä terästettynä sekä kookoskanakastike. Ei tällä nyt ihan Keralaan saakka pääse haaveissa kulkemaan mutta ainakin hetkeksi pois ankeasta räntäsateesta.

Keltainen taateli-pähkinäriisi ja kikherneitä

2 dl pitkäjyväistä riisiä
1 sipuli
1 tl kurkumaa
1 rkl ruokosokeria
1 kanelitanko
suolaa
mustapippuria
voita
vettä
kikherneitä
pähkinäsekoitusta
taateleita

1. Liota kikherneitä yön yli. Laita lionneet kiknerneet kiehumaan vähintään 45 minuutiksi. Helpompi tapa on ostaa kaupasta purkki Bonduelle kikherneitä.
2. Valmista riisi: laita kattilaan nokare voita ja kaikki mausteet. Anna paistua hetken. Lisää pieneksi pilkottu sipuli ja riisi. Kuullota hetki. Kaada riisin sekaan vettä ja lisäile nestettä vähitellen kunnes riisi on kypsää ja neste imeytynyt. Poista kanelitanko.
3. Lisää riisin sekaan pieneksi pilkotut taatelit sekä kypsät kikherneet. Lisää maun mukaan pähkinöitä. Lindan versioon upposi manteleita, cashewpähkinöitä ja pistaaseja. Kokonaiset pähkinät on muuten hemmetin helppo operoida pienempään olomuotoon murskaamalla niitä varovasti valkosipulipuristimessa. Ja ei, niitä ei todellakaan ole tarkoitus musertaa puristimesta läpi.

Kookos-kanakastike

400 g broilerin maustamattomia fileesuikaleita
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1 tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
suolaa
pippuria
1/2 tl ruokosokeria
2 dl kookoskermaa (esim Kara-merkkinen, pahvipurkissa oleva kookoskerma on laatutavaraa!)

1. Sulata pannulla voita ja paista siinä hetki mausteita. Lisää kanasuikaleet ja paista kypsäksi. Lisää kookoskerma ja anna muhia kunnes neste on kiehunut hieman kasaan.

Jouluvalmisteluita: Amerikkalaiset suklaakeksit

Mikä mahtava vapauden tunne! Nimittäin se hetki kun tajuaa että kaikkia perinteitä  ole pakko noudattaa.  Esimerkiksi: jos ne joulupiparit eivät yksinkertaisesti nappaa, niin niitä ole pakko jouluksi ruveta tusaamaan. Vaihdoin parempiin joulukekseihin vuonna 1992: tällöin Helsingin Sanomissa julkaistiin kahden Yhdysvaltain presidenttiehdokkaan vaimon suklaacookies-reseptit. Vastakkain olivat Bush ja Clinton, ja arkistoihini päätyi Hillary Clintonin suklaakeksien resepti. Tämän jälkeen perheessä ei olekaan tarvinut jouluisin kärsiä kuivien pipareiden tuskasta.
Teen suklaacookieseja vain jouluisin. Leivon niitä monta pellillistä ja annan herkkuja myös lähiperheelle joululahjaksi. Perustaikinan teen aina presidentillisen reseptin mukaan, höysteitä vaihtelen mieleni mukaan. Tänä vuonna höystin keksit macadamia-pähkinärouheella ja suklaalla. Toinen puolikas taikinasta sisälsi Smarties-suklaarakeita.
Ohessa myös toinen, tuoreempi keksiresepti, muistaakseni Kotilieden nettisivuilta löydetty. Näistäkin tulee mahtavan muhevia ja mehukkaita, ja vaaleampia kuin Hillary Clintonin kekseistä. Niihin sopii höysteeksi mainiosti valkosuklaa. Teen yleensä yhden satsin molempia taikinoita. Tällä yhtälöllä päästään reiluun sataan keksiin - kyllä niillä yhden joulun pärjää!

Hillary Clintonin suklaakeksit

250 g voita
2 1/2 dl fariinisokeria
1 1/4 sokeria
2 luomumunaa
3 3/4 dl jauhoja
3 3/4 kaurahiutaleita
1 tl suolaa
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
200 g rouhittua suklaata (tätä osaa reseptistä voit muunnella. Suklaata kannattaa laittaa aina, mutta osan siitä voi korvata esim. pähkinöillä, tai käyttää suklaana Smarties-rakeita)

1. Vatkaa keskenään voi, fariinisokeri ja tavallinen sokeri.
2. Lisää kananmunat.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi taikinaan. Sekoita. Lisää joukkoon suklaarouhe.
4. Pyöritä taikinasta pienehköjä palloja ja asettele pellille. Yhdelle pellille ei kannata laittaa useampaa kuin16 kappaletta: paiston aikana keksit leviävät sen verran, että useammalla pallukalla saat aikaiseksi ison, koko pellin kokoisen keksilaatan. Taikina kannattaa muotoilla palloiksi: jos keksit menevät uuniin jo valmiiksi matalassa olomuodossa, tuloksena on todella lättänöitä, kauralastuja muistuttavia tuotoksia. Ei hyvä.
5. Paista keksit 175 asteisessa uunissa 10 minuuttia.  Anna jäähtyä hyvin ennen herkuttelua! Keksit säilyvät huoneenlämmössä parisen viikkoa.

Vaaleat Chocolate Chip Cookiesit

150 g voita
1 1/4 sokeria
1 1/4 fariinisokeria
1 tl vaniljasokeria
1 luomumuna
3 1/4 dl jauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/2 tl suolaa
2 3/4 dl rouhittua Pirkka pähkinä-valkosuklaata

Valmista kuten Hillary Clintonin suklaakeksit. Näistä voit muotoilla pellille hieman matalampia kakkusia - eivät leviä uunissa niin paljoa kuin Hillary Clintonit.
Paista 200 asteessa 10 minuuttia.

Key Lime Pie

Key Lime Pien valmistuksesta kertova tarina alkaa näin: Aja 35 km lähimpään isoon mega-jätti-markettiin, jonka horisonttiin saakka jatkuvilta hyllyiltä etsit epätoivoisesti kondensoitua maitoa tietämättä edes mitä se on saati mistä sitä löytää.

Key Lime Pien valmistus oli pyörinyt mielessä jo pitkään. Leivonnainen liittyy meikäläisen fiksaatioon amerikkalaisia leipomuksia kohtaan. Olivia-lehden nettisivuilta löysin kätevän oloisen ohjeen ja sitten ei muuta kuin etsimään sitä kondensoitua maitoa. Kaikkitietävä internet onneksi osasi kertoa että tuote löytyy säilykehyllystä kookosmaidon vierestä - säästyipä siinäkin parin kilometrin kiertely marketissa. Ja millaista se kondensoitu maito sitten on: paksua, tahmeaa, ällömakeaa "maitoa".

Hieman muunsin alkuperäistä ohjetta vähentämällä lime-mehun määrää. Tämä oli hyvä päätös: piirakasta tuli juuri sopivan kirpeää. Käytin halkaisijaltaan 27 cm:n vuokaa. Tällöin täytekerros jäi melko matalaksi - ja hyvä niin. Tuon laakeampaan astiaan piirakkaa ei kannata tehdä tai ainekset loppuu kesken.

Valmiin, jäähtyneen piirakan päälle tuupataan sitten reilu kerros vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa. Lopputuloksena, kuten täysin puelueeton, aviomiehestäni koostuva raati arvioi, paras torttu ikinä. Osui ja upposi siis.

Pohja:

3 dl digestive-keksimurua

0,5 dl sokeria

5 rkl voita

Täyte:

4 keltuaista

1 prk kondensoitua maitoa (397g)

1,1 dl limemehua (tämä määrä vaati muistaakseni n. 6 limeä)

1.5 tl raastettua limen kuorta

Päälle:

Kermavaahtoa

Ohje:

- Sekoita pohjan ainekset ja painele tasaiseksi kerrokseksi vuoan pohjalle. Paista 15 min 160 asteisessa uunissa ja anna jäähtyä.

- Sekoita täytteen ainekset. Vatkaa hyvin, ainakin muutaman minuutin ajan. Kaada täyte jäähtyneen pohjan päälle vuokaan. Paista 15 minuuttia 160 asteisessa uunissa.

- Anna valmiin piirakan jäähtyä ensin huoneenlämmössä, sen jälkeen jääkaapissa ainakin 3 h. Koristele kermavaahdolla ennen tarjoilua.

Foccaccia Lindan tapaan

Täällä sitä taas ollaan sorvin ääressä. Eihän se luova tauko venynyt kuin puolentoista vuoden mittaiseksi!

Starttaan uuden blogikauden hyväksi havaitulla klassikolla, italialaisella foccaccia-leivällä, jota leivon melkeinpä viikottain. Foccaccia sopii hienosti keittojen kaveriksi ja siitä saa myös mahtavan muhkeitä täytettyjä leipiä. Resepti on oman sooloilun tulosta - tiedä sitten kuinka kaukana aidosta foccacciasta se lienee.

Taikina:

1/2 l lämmintä vettä

1 pkt hiivaa

vajaa ruokalusikallinen suolaa

1 rkl sokeria

1 dl oliiviöljyä

9 dl vehnäjauhoja

Kivettömiä oliiveja

Valmiin leivän päälle:

1/2 dl oliiviöljyä

Sormisuolaa

Rosmariinia

Sekoita vesi, hiiva, sokeri ja suola.

Sekoita joukkoon puolet jauhoista ja oliiviöljy. Sekoita hyvin. Lisää loput jauhot. Taikinan kuuluu olla hieman löysää. Tuon vaihtelua leipään lisäämällä välillä joukkoon pähkinöitä, auringonkukansiemeniä tai porkkanaraastetta.

Kohota n. 20 min ja painele sen jälkeen uunipellille pyöreäksi leiväksi (paksuus n. 2-3 cm).

Painele oliivit leivän päälle.

Paista uunissa 220 asteessa 25 minuuttia.

Kun otat leivät uunista, levitä pinnalle loput oliiviöljyt, sormisuola ja rosmariinia.

Juhannusherkkuja: halloumisalaattia ja raparperipiirakkaa

Juhannus ja juuri alkanut kesäloma sai mielen villiksi. Päätin kokeilla itselleni uutta raaka-ainetta: kvinoaa. Kvinoa-ryynit saivat kaverikseen grillattuja kasviksia ja halloumi-juustoa. Ohje löytyi uusimmasta Glorian Ruoka ja Viini -lehdestä, jossa salaattia luonnehdittiin kesäherkuksi jota ei hevillä vaihda. Muokkasin ohjetta hieman, ja totta tosiaan: taisi löytyä uusi suosikki kanapihvien lisäkkeeksi.

Kvinoa-halloumisalaatti ja grillatut kasvikset

1 punainen paprika

1 pieni kesäkurpitsa

2 tomaattia

1 pieni munakoiso

1 pkt halloumijuustoa

2 dl kvinoaa

Satay-tahnaa

Oliiviöljyä

Valkosipulia

Suolaa

Pippuria

Tuoretta minttua

Sipulinvarsia tai ruohosipulia

1. Leikkaa munakoiso kiekoiksi. Laita viipaleet laakeaan astiaan ja "itketä" munakoisosta kitkerä neste pois ripottelemalla pinnalle suolaa. Alla levätä n. puoli tuntia ja kuivaa kiekkojen pinnalle kertynyt neste. Lohko paprika isoiksi paloiksi. Leikkaa tomaatit neljään osaan ja poista niistä siemenet. Leikkaa halloumi isoiksi paloiksi. Laita kasvikset astiaan, lorauta oliiviöljyä joukkoon, mausta suolalla, pippurilla ja valkosipulimurskalla. Marinoi kasviksia hetki.

2. Grillaa kasvikset ja halloumijuusto kypsiksi.

3. Kypsennä kvinoa paketin ohjeen mukaan.

4. Laita kypsät ja jäähtyneet kvinoa-ryynit tarjoiluastiaan. Sekoita joukkoon silputtua minttua, suolaa ja pippuria sekä n. 2 rkl satay-tahnaa. Pilko grillattuja kasviksia hieman pienemmiksi paloiksi ja sekoita varovasti joukkoon. Pilko sipulinvarret silpuksi ja sekoita salaatin joukkoon.

Raparperipiirakka

Jälkiruuaksi tein piirakan raparperista. Jostain syystä raparperi on ollut minulla hyljeksittyjen raaka-aineiden listalla, mutta mieli muuttui kun ensi kertaa siitä ylipäätään valmistin jotain (ja tämähän tapahtui 2 viikkoa sitten kuin sain mieheni ihanalta mummolta nipun raparperia). Nyt olen siinä määrin innostunut raparperista että odottelen kovin, josko joku (esim. sisko, ihan vaan vinkkinä sinne) toisi pistokkaan raparperipuskastaan meikäläisen tiluksille. Raparperin lisäksi laitoin piirakkaan kourallisen vastakypsyneitä metsämansikoita, ja kyllä - tässä ovat kesän maut parhaimmillaan!

Pohja:

150 g voita

1,5 dl sokeria

1 muna

0,5 dl vettä

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl kardemummaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

4 dl raparperipaloja

0,5 dl sokeria

2 munaa

200 g vaniljatuorejuustoa

1. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna ja vesi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja sekoita taikinaan.

2. Levitä taikina piirakkavuuan (itse käytin neliskanttista 23x23cm kokoista vuokaa) pohjalle ja hieman reunoille. Kaada raparperipalat vuokaan ja ripottele päälle sokeria. Sekoita munat ja vaniljatuorejuusto ja kaada seos vuokaan.

3. Kypsennä 200 asteessa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Kevätbrunssi a´la Linda: kalaleipiä ja feta-kasvispiirakkaa

Keväinen auringonpaiste sai Lindan ryhtymään yltiöpäiseen hankkeeseen: järjestin siskoille perheineen brunssin. Haaveissa oli runsas buffetpöytä täynnä pientä piperrystä ja kauniisti koristeltuna. Kaamea hommahan siinä oli, mutta kyllä tuloskin oli sen mukainen: herkullinen ja upeannäköinen brunssi rakkaille siskoilleni. Tässä parhaat palat suolaisista tarjottavista. Nämä sopivat hyvin vaikka vappupöytään!

Kylmäsavulohileivät

- saaristolaisleipää

- majoneesia

- kylmäsavulohta

- kananmunia

- kapriksia

- tilliä

1. Leikkaa saaristolaisleipäviipaleet 4 osaan.

2. Pursota pieni nokare majoneesia leivälle ja aseta viipale lohta päälle. Asettele sen päälle viipale keitettyä kananmunaa ja vielä pieni kökkö majoneesia jonka päälle on helppo asetella 1 kapris ja pieni tupsu tilliä.

Feta-kasvispiirakka

- 1 pkt Sunnuntai ruis-perunataikinaa (pakaste)

- tomaattia

- fetajuustoa (esim. Arla Apetina pala on hyvä, mielestäni parempaa kuin valmiit kuutiot)

- kevätsipulia

- punasipulia

- 2 munaa

- 1/2 dl kermaa

- 1/2 dl Cre Bonjour Cuisine, maku: sipulisekoitus

- Emmental-juustoraastetta

- koristeluun tuoretta basilikaa

1. Sulata taikina paketin ohjeen mukaan.

2. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Painele taikina vuokaan ja esipaista n. 7 minuuttia.

2. Pilko sipulit ja kuullota hetki pannulla.

3. Levitä taikinan päälle sipulit, tomaattilohkot ja feta. Sekoita keskenään munat, kerma, Creme Bonjour Cuisine sekä 1 dl juustoraastetta ja kaada vuokaan täytteiden päälle. Ripottele pinnalle lopuksi lisää juustoraastetta maun mukaan.

4. Kypsennä uunissa n. 20-30 minuuttia (kunnes täyte on hyytynyt ja juustoraaste kauniin väristä). Anna piirakan jäähtyä ja leikkaa se sen jälkeen pienehköiksi suupaloiksi. Asettele vadille ja koristele tuoreella basilikalla.

Appelsiinimuffinsit

Viikonlopun vieraita varten halusin tehdä jotain nopeaa ja helppoa. Päädyin muffinsseihin, ja pakkohan niidenkin kanssa oli ruveta kikkailemaan, kun kaapista löytyi kerman ja appelsiinituorejuuston jämät, joista olin aikaisemmin samana päivänä tehnyt appelsiinivaahtoa hedelmäsalaatin lisäkkeeksi. Lopputuloksena oli ehkä elämäni parhaat muffinssit: muhevan ylelliset herkut joista ei ainakaan ensimmäisenä tule mieleen arkisen yksinkertaiset leipomukset.

Muffinsit:

150 g voita

2 dl sokeria

2 luomumunaa

3 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

vajaa 1 dl kuohukermaa

n. 60 g Viola appelsiinituorejuustoa

Appelsiinivaahto:

n. 1 dl kuohukermaa

n. 130g Viola appelsiinituorejuustoa

1. Vaahdota voi ja sokeri.

2. Lisää munat yksitellen.

3. Sekoita jauho ja leivinjauhe keskenään ja lisää seos taikinaan.

4. Lisää kerma ja tuorejuusto taikinan joukkoon. Sekoita tasaiseksi.

5. Voitele muffinssivuoka (tästä taikinasta tulee sopivasti 12 kolon vuoka täyteen). Paista muffinsseja 225 asteessa n. 14 minuuttia.

6. Tee vaahto: vaahdota kerma, lisää sen joukkoon tuorejuusto ja sekoita tasaiseksi. Varo ettei kerma jämähdä liian kovaksi.

6. Koristele jäähtyneet muffinsit pursottamalla niiden päälle appelsiinivaahtoa.

Semi-vegen lihapata

Tänään lähdettiinkin ruuanlaitossa täysin oman mukavuusalueen ulkopuolelle: tein kirjastohuoneemme hienoon kuntoon rempanneelle aviomiehelleni lihapataa. Itsehän en ole punaista lihaa syönyt 16 vuoteen, ellei lasketa lukuun sitä kammottavaa hetkeä Mäkkärissä, jolloin kyseisen gurmeeravintolan työntekijä myi minulle jauhelihatortillan ja vakuutti että se on tehty broilerista - no, eipä ollut.
Liharuokien teko on minulle melkolailla arpapeliä, mutta tällä kertaa arpaonni suosi ja ex-tempore lihapata sai mieheltä mojovat kehut. Syy taisi olla enemmänkin laatulihassa kuin kokissa: jääkaapissa oli tyhjänpanttina 600 grammaa Charolais-naudan sisäpaistia. Ja kyseisen lihan ymmärtää laadukkaaksi tällainen semi-vegegin (tässä yhteydessä terkut siskolle jonka kautta löytyi Karppilan lihatilan suoramyyntipalvelut).

600 g naudan sisäpaistia paloiteltuna
1 sipuli
3 porkkanaa kuutioituna
2 valkosipulinkynttä
2 rkl sinappia (itse käytin makeaa Kotisinappia)
1 lihaliemikuutio
n. 5 dl vettä
1 dl punaviiniä
suolaa
mustapippuria
chilijauhetta
Maizena-suurustetta
tuoretta ruohosipulia ja timjamia

1. Ruskista lihapalat voissa pannulla. Lisää joukkoon silputtu sipuli. Kun sipulit ovat pehmenneet ja lihat saaneet hyvän pinnan, kaada satsi pataan. Kaada pannulle hieman vettä jotta saat kaikki lihan paistamisessa irronneet maut pataan.
2. Lisää pataan vesi, viini, porkkanakuutiot, valkosipuli, sinappi ja lihaliemikuutio. Mausta. Anna hautua liedellä miedolla lämmöllä n. puolitoista tuntia. Lisää matkan varrella Maizenaa jotta saat liemestä sopivan paksuista. Lisää lopuksi tuoreet yrtit. Tarjoile keitettyjen perunoiden tai riisin kera.

Praha - muutakin kuin olutta

Praha on malliesimerkki hyvästä kaupunkikohteesta: äärettömän kaunis kaupunki jolla on mielenkiintoinen historia. Ja sopivan kokoinen, jotta sen aarteita voi etsiskellä kävellen. Prahan matkasta on jo viitisentoista vuotta, mutta on kaupungista muistissa sentään muutakin kuin hyvä ja halpa kalja. 1990-luvun puolivälissä kaupungissa ei pahempaa ryysistä ollut ainakaan alkukeväällä jolloin kaupungissa vierailin, eikä joka nurkan takaa tullut vastaan toinen suomalainen (ai kuka näitä muita suomalaisia haluaa vältellä? Hei kamoon, katsokaa yksikin jakso Nelosen "Matkaoppaat" - sarjaa ja tiedätte vastauksen). Tilanne lienee toinen tämän turistitilanteen kannalta nykyään.

Matkavinkit Prahaan

1. Josefov, Prahan juutalaiskaupunginosa. Korutonta kertomaa Euroopan historiasta. Ei siinä voinut kuin istua ja itkeä hiljaa kun vieraili synagogassa, jonka joka ikinen seinämetri oli kirjoitettu pienellä kirjoituksella täyteen toisen maailmansodan vainoissa kuolleiden Tsekin juutalaisten nimiä. Tämä lienee kaikista käymistäni paikoista merkityksellisin (koska Krakovan reissulla jänistin, enkä uskaltanut vierailla Auschwitchissä). Ja kyllähän se pistää miettimään tätä maailman menoa, kun samanlaisia verilöylyjä on meneillään ympäri maailmaa joka hetki. Ihmiskunta se ei vaan tunnu oppivan.

2. Vanhankaupungin pikkukadut. Näitä meikäpoika jaksaa koluta joka kaupungissa ja vaikka kuinka paljon. Ihanteellista maaperää valokuvausharrastuksen kannalta.

3. Perussetti eli Kaarlen silta ja Prahan linnan alue. Hienoja kohteita ja paljon nähtävää. Puistossa oli mukava syödä eväitä ja lueskella ihanasta divarista ostamaani Praha-valokuvakirjaa.